Arvostetaanko isejä näin vähän?

Jo muutaman viime vuoden ajan olemme saaneet kuulla toiveita isänpäivän lakkauttamisesta tai laajentamisesta. Ja nyt 2017 tämä ei ole enää pelkkää puhutta, jopa Suomessa on nyt siirrytty (joissain paikoin) sanoista tekoihin ja alettu juhlia pyhää joka huomioi paremmin isättömät lapset. Isänpäivästä on tullut "läheistenpäivä".

Tämä on aihe joka saa minussa aikaan tavallisesta rauhallisuudestani poikkeavaa ärtymystä, joten en jaksa kohdella aihetta erityisellä kunnioituksella. Puetaan päälle isälliset vapaapainitrikoot ja Lets get ready to ramble.

Periaate hyvä


Ymmärrän periaatteen joka muutoksen vaatimuksessa on takana: kaikilla lapsilla ei ole isää jota juhlistaa. Jonkun isä voi olla kuollut, toisen lähtenyt, kolmannen perheessä isä ei koskaan ole ollutkaan kuvioissa ja sateenkaariperheissä miehiä ei ylipäätään välttämättä ole mukana.

Tästä perspektiivistä ajatus läheistenpäivässä on tietysti siirtää juhlan painopiste juhlistamaan ketä vain lapselle läheistä henkilöä.

Tämä perustelu pitäisi vettä jos sama tehtäisiin äitienpäivälle. Kaikilla lapsilla ei nimittäin myöskään ole äitejä, joidenkin äiti on kuollut, lähtenyt tai ei koskaan ollut osa perhettä ylipäätään. Mutta miksemme näe tätä samaa hulabaloota äitienpäivän kohdalla? Toki sitäkin on joku ääriääni ehdottanut, mutta siihen ei olla tartuttu.

Onneksi järjen äänet ovat toistaiseksi voitolla ja jos julkista keskustelua seuraa, konsensus haluaa säilyttää niin isänpäivän kun äitienpäivänkin ja vain pieni äänekäs äärilaita huutaa isänpäivän korvaamista läheistenpäivällä.

Käytäntö ei

Kaikessa on lopulta kyse siitä samasta kun näissä aina: miehen katsotaan olevan se jota saa läimiä vapaasti. Se että isän juhla poistetaan ei katsota olevan isälle millään tavalla paha juttu, koska mitäpä jokin isä välittäisi. Miehillä ei ole tunteita joita satuttaa ja jos onkin, ne kyllä kestävät sen. Miesten saavutuksia saa (ja pitää) vähätellä, jopa niinkin paljon että isä voidaan leikata kokonaan perheestä ilman sen suurempaa vaikutusta.

Ei tietenkään oikeasti, mutta se on kuva mikä tästä jää.

Äitienpäivään ei kosketa koska sen katsottaisiin olevan hyökkäys äitejä ja naisia kohtaan ja halventavan äitiyttä - onhan äitiys kuitenkin maailman vaikein työ. Äitien koettaisiin siis menettävän jotain jos äitienpäivästä luovuttaisiin tai sen merkitystä siirrettäisiin pois äideiltä.

Sama periaate ei kuitenkaan koske isänpäivää.

Lopulta kuitenkin isänpäivä ja äitienpäivä ovat molemmat mielestäni täysin asiallisia juhlia. Molemmissa nimittäin juhlitaan jotain mikä jokaisella lapsella on: isä ja äiti. Niilläkin lapsilla joiden isä ei ole enää kuvioissa, isä on olemassa. Ehkä se isä ei ole paikalla, ehkä se isä on kuollut, ehkä se isä ei ansaitse juhlimista. Mutta se isä on kuitenkin joskus ollut olemassa.

Ja tästä on näissä pyhissä lopulta kyse, ainakin mielestäni. Ne ovat hatunnostoja eivät vain niille ihmisille jotka ovat lapsen  konkreettiset isät ja äidit,  mutta myös kunnianosoituksia isyyden ja äitiyden käsitteille. Emme kunnioita vain omaa isäämme, vaan isyyttä ylipäätään. Se on yhteiskuntamme tapa sanoa, että isät ovat tärkeitä.

Tämän linssin kautta isänpäivän lakkauttaminen ja vesittäminen jollain paremmin isättömät huomioivalla on loukkaavaa. Se on suoraan väittämä isän tarpeettomuudesta.

Ja jos ei ole, jos olet eri mieltä, mikset kampanjoi samalla aggressiolla äitienpäivää vastaan? Jos pääset keskustelemaan isänpäivän vesittämistä kannattavan kanssa, tämä oleellinen kysymys kannattaa kysyä ja seurata miten kiemurtelu alkaa. Se ei jotenkin ole sama asia, tai naisilla on vaan niin hankalaa, tai äidit vaan nyt ovat suuremman paineen alla tai jotain muuta sellaista. Yhtäkkiä pelissä onkin erikoiskriteerejä, joita miehille ei suoda.

Ja ne juuri paljastavat asian todellisen luonteen.

Älä ole itsekeskeinen

Vääjäämätön vasta-argumentti tähän on tietysti toppuuttelu siitä ettei isää tässä olla poistamassa isänpäivästä, isänpäivää vaan laajennetaan. Nyt se huomioi paremmin muutkin kun isät.

Mitä jos laajennamme äitienpäivän huomioimaan myös sinkkunaiset. Tai oikeastaan miehetkin. Se voisi olla ihmistenpäivä jatkossa, se kun hyvin huomioi kaikki. Toisaalta voisihan se huomioida myös muitakin olentoja, tehdään siitä pikemminkin älyllistenolentojenpäivä. Jaa, voisivat ne muutkin elolliset päästä mukaan, miten olisi olentojen päivä? Tai orgaaniset aineet huomioiva orgaanisten päivä? Tai miten olisi kaiken huomioiva Päivä, ihan vaan yleinen Päivä?

Tai jos vaikka lakkauttaisimme maan päivän koska osa ihmisistä on tällä hetkellä poissa maan päältä kansainvälisellä avaruusasemalla?

Alkaako esimerkin logiikka avautumaan? Laajentaminen vähentää päivän merkitystä kunnes lopulta mitään merkitystä ei ole jäljellä.  Tässä se laajentamisen ongelma on. Se on käytännössä saavutuksesta tulevan palkinnon muuttaminen osallistumispalkinnoksi. Isän tilalle voi ottaa mitä tahansa, kiitos kun olet mukana!

Jos jokin juhlapäivä ei kosketa sinua, sitten ei kosketa. Vaatimukset tehdä isänpäivästä jotain muuta kun mikä se on ovat tässä mielessä hyvä esimerkki käsittämättömästä itsekeskeisyydestä. Joissain perheissä ei ole isää, joten eiköhän olisi kaikille parasta jos isää ei juhlita missään. Juhlitaan jotain muuta ja isät voivat olla osa sitä.

Muista: kaikessa ei ole kyse sinusta. Jos olet liian itsekeskeinen tajuamaan sen, voit puolestani imeä pakoputkea. (En ehdota tällä itsemurhaa, lähinnä vaikkapa pysäköidyn auton pakoputken maltillista maistelua). Kaikkien tapahtumien ei oikeasti tarvitse olla jokaista varten. Muuten esimerkiksi voisin vaatia naistenpäivän lakkauttamista, koska eivät kaikki ole naisia? Tai miten olisi kirjan ja ruusun päivän lakkauttaminen koska kaikki eivät osaa lukea? Tai juhannuksen lakkauttaminen, koska jotkut pelkäävät tulta?

Muutenkin, isänpäivän lakkauttaminen on mielestäni jotain mistä päätös pitäisi antaa niille joille se pyhä vähän niin kun kuuluu, iseille. Jos et ole isä, tämä ei ole pyhä jossa sinua kunnioitetaan, sori. Sinun ei ole pakko sitä juhlia jos se nyppii, mutta sinulla ei ole oikeutta sitä alkaa muiltakaan ottamaan.

Älä huoli, miehet eivät välitä

Kuten nykyään niin usein näkee, tässä on enimmäkseen kyse ihmisistä jotka loukkaantuvat jostain asiasta muiden puolesta. Isänpäivän poistoa vaativat eivät nimittäin tuntuisi enimmäkseen olevan niistä perheistä joissa isää ei ole, vaan isällisiä jotka sitten ovat huolissaan vähemmistöjen raukoista joilla isät puuttuu. Luonnollisesti nämä henkisesti heiveröiset vähemmistöt eivät vaan kestäisi lainkaan jos isä mainitaan, joten kaikille on parasta jos isejä ei enää juhlisteta.

Tämä kuvaa hyvin sitä empatiavajetta josta kärsimme miehiä kohtaan. Ja kukaan ei mieti miltä se tuntuu iseistä. Kuten nykyään aina, mies on se jonka täytyy joustaa. Miehen kokema mielipaha ei ole merkityksellistä, eikä miehen roolin isänä kunnioittaminen ole tarpeen, jos on olemassa pienikin riski jonkin suojellun vähemmistön mielipahasta.

Tässäkin keskustelussa olen nähnyt kommentointia siitä miten heiveröistä maskuliinisuus onkaan. Tämä on hieno osoitus tästä: jos miehenä kerron että jokin asia loukkaa ja satuttaa minua tai koen sen vähentävän arvoani, tyypillinen reaktio on haukkua miehuuttani #masculinitysofragile-hashtageilla. Tämä on käsittämättömän kuvaavaa: miehen tunteet ovat oikeasti niin merkityksettömiä ettei hänen mielipahansa ole edes merkityksellinen argumentti.

Isänpäivän lopettaminen tai vesittäminen ei ole hyvä idea. Toki lapsille on esimerkiksi päiväkodeissa hyvä antaa mahdollisuus tehdä kortti jollekin muullekin kun isälleen, mutta heidän mielipahansa ehkäiseminen ei voi olla riittävä perustelu tehdä jotain millä on paljon suurempia seurauksia.

Millaisen viestin nimittäin annamme lapsille jos sinä päivänä kun juhlistetaan isää, voikin juhlistaa mitä tahansa? Läheisenpäivänä voi juhlistaa mitä tahansa läheistä, jolloin isä ei olekaan yhtäkkiä ole muuta kuin yksi potentiaalisista läheisistä. Isä on kirjaimellisesti silloin kuvattu korvattavissa olevana.

Sillä jos isänpäivässä isän voi korvata jollain muulla, se on kouriintuntuva osoitus isän korvattavuudesta joidenkin ihmisten silmissä. Isä ei ole mitään erityisempää, kun vain läheinen ihminen.

1 kommentti:

  1. Niissä päiväkodeissa jossa läheisenpäivää vietetään vietetään sitä myös äitienpäivän kohdalla - näin ihan vain kun moni juuri huutaa MIKSI SITTEN ÄITIENPÄIVÄÄ VIETETÄÄN. Lehdistö vaan taas rpi otsikot räväkiksi

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.