Suomi nauttii mainetta maailman vähiten korruptoituneena maana tai ainakin listan kärkisijoilla. Tämä on kiitos täysin siitä että meillä korruptiota ei esiinny ruohonjuuritasolla, mutta jos katsomme ylöspäin, tilanne puuttuu.
Suomessa voit asioida millä tahansa yhteiskunnan tasolla tai toiminnossa ilman, että joudut maksamaan lahjuksia. Meillä on suhteellisen vähän nepotismia verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin ja viranomaisemme ovat luotettavampia kun Itä-Euroopassa. Saan poliisilta apua ilman lahjuksia, saan sairaalassa hoitoa ilman että tunnen ylilääkärin.
Mutta tähän on poikkeus: kun menemme yhteiskuntamme huipulle, mätää alkaa näkyä joka paikassa.
Maamme tapa on pitkään ollut pienten toistensa tuntevien ihmisten poliittinen lehmänkauppa. Poliittista tukea ostetaan kustantamalla jääkiekkoareena, säätiöitä perustetaan mukamas nuorisotoimintaan, mutta sitten niiden rahoilla rahoitetaankin politiikkaa. Eikä tarvitse edes katsoa politiikkaa, sama näkyy muuallakin.
Mutta hän ei jäänyt ainoaksi tapaukseksi, vaan hyvin äkkiä hänen peräänsä tuli toinen. Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen on joutunut syytetyksi suhteellisen selvän näköisestä virkarikoksesta ja kuten Nissinenkin, hänkään ei näe tarvetta tehdä mitään ihmeempää sen takia, kuka nyt tehtävät lopettaisi pienistä rikoksista. Lieventävänä asianhaarana toki on että Hartikaisen kohdalla kyse on vain syytteestä.
Jos tämä ei vielä riittänyt, meillä on myös piispa jota epäillään maksuvälinepetoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Piispa Teemu Laajasalolla on ollut ongelmia pitää omat ja kirkon rahat erossa toisistaan.
Toisella puolella on kykypuolue Kokoomus joilla on sama kiima, mutta heillä näyttää pahasti olevan muut motiivit mielessä. Kokoomuksen edustajia kun hyppää kilpaa yksityisten terveydenhuoltofirmojen pesteihin. Taaskin, se että ajettu terveydenhuollon malli heikentää terveydenhuoltoa ei ole oleellista, oleellista on että nyt ulkomaiset pääomasijoittajat saavat siitä rahaa ja osa tästä tulee myös kotiinpäin.
Ja jotta hallitus käsitellään kokonaan, muistetaan vielä Soinin ja Terhon sinivuokkoset. Heillä ei tunnu olevan enää mitään kulissiakaan olevansa millään muulla kun omalla asiallaan. Heidän puolueensa on marginaalissa ja kannatusta ei ole. Soini tahtoo selvästi saada matkailla ulkoministerinä ja saada sitten jonkin kivan ja rauhallisen pestin pelaamalla hallituksen toiveiden mukaista palloa. Muut siniset yrittävät olla hallituksen miehiä, että seuraavan hallituskauden kohdalla voisi hyvin loikata toiseen Kahdesta Kovasta Koosta, Keskustaan tai Kokoomukseen. Kansan ja valtion hyvinvointi on toissijaista.
Ja jotta kaikki kolme peluria saadaan saman pöydän ääreen, muistetaan se valehtelu ja kähmintä mikä seurasi Perussuomalaisten valittua Jussi Halla-Ahon johtajakseen. Sipileä ja Soini molemmat avoimesti valehtelivat asiasta. Sipilä piti oikein ison shown siitä miten nyt hallitus kaatuu, mutta yllätys, ei kaatunutkaan (ja jos en riitä lähteeksi, kannattaa lukaista Lännen Median Lauri Nurmen mainio Perussuomalaisten hajoamisen historia). Sitten Soini, joka kovaan ääneen kertoi ettei ole Juudas, olikin - yllätys - Juudas! Hän kertoi plokissaan miten loikkarit ovat luusereita ja media valehtelee hänen aikeistaan jättää persut. Ja sitten yllärii, hän loikkasi ja rikkoi koko puolueen mennessään.
Hallituksemme piittaamattomuus tekojen seurauksista kansakunnalle voidaan tiivistää näin:
Et kiristäisi, et. Muistetaan että Sauli Niinistö on koko kansan presidentti - jonka valintaa tukevatkin koko kansan syvät rivit, kuten rikkaat vuorineuvokset, monimiljonäärit sote-firmat ja mahtuipa joukkoon vielä Panama-veroparatiisisijoittaja ja talousrikoksista syytetty. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Eikä unohdeta myöskään koulutuslupausta, konkreettisinta esimerkkiä siitä miten totuuteen kykenemätön joukko maatamme johtaa. Vanhempina esimerkkeinä voisimme myös muistella Kehittyvien maakuntien Suomea ja sen rahan varastamista valtiolta Kepulaisille. Tai sitten muistetaan myös Anneli Jäätteenmäen eduskunnalle valehtelu (josta harvinaista kyllä, tällä kertaa rankaistiinkin).
Esimerkkejä löytyy. Näiden kanssa on hankala ymmärtää miten järjestelmämme voikaan olla näin paradoksaalinen. Sen huipulla on valehtelijoita ja omaneduntavoittelijoita ja pohjalla erittäin rehellistä kansaa. Mutta kuinka kauan tämä voi jatkua? Jos herrojen esimerkki on näin konkreettinen, miten kauan kestää ennen kun (laulua siteeratakseni) herrojen elkeet tarttuvat renkiin?
Varsinkin kun huipulla kukaan ei tunnu saavat tuntuvia rangaistuksia oikeastaan mistään? Kansanedustajat saavat valehdella ja valehdella, mutta rangaistuksia ei anneta. Hitto, Teuvo Hakkarainen sai käydä naiseen käsiksi eikä silti saanut kuin "vakavan varoituksen" mitä se sitten tarkoittaakaan.
Mutta ei, nämä eivät ole vakavia rakenteellisia ongelmia joihin keskittyä. Ehkäpä paras jos keskitymme valittamaan miesten jalkojen levittelystä tai vaikka keskitymme valittamaan feministeistä jotka valittavat miesten jalkojen levittelystä. Siinä on meillä todellinen ongelma johon tarttua.
Suomessa voit asioida millä tahansa yhteiskunnan tasolla tai toiminnossa ilman, että joudut maksamaan lahjuksia. Meillä on suhteellisen vähän nepotismia verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan maihin ja viranomaisemme ovat luotettavampia kun Itä-Euroopassa. Saan poliisilta apua ilman lahjuksia, saan sairaalassa hoitoa ilman että tunnen ylilääkärin.
Mutta tähän on poikkeus: kun menemme yhteiskuntamme huipulle, mätää alkaa näkyä joka paikassa.
Maamme tapa on pitkään ollut pienten toistensa tuntevien ihmisten poliittinen lehmänkauppa. Poliittista tukea ostetaan kustantamalla jääkiekkoareena, säätiöitä perustetaan mukamas nuorisotoimintaan, mutta sitten niiden rahoilla rahoitetaankin politiikkaa. Eikä tarvitse edes katsoa politiikkaa, sama näkyy muuallakin.
Instituutioidemme mädät omenat
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sai jatkaa tehtävissään vaikka sai tuomion virkarikoksesta. Jos tilanteen vakavuus ei ole vielä avautunut, tavataan se käsin: suomen korkea-arvoisin rikosten syyttämisestä vastaava henkilö on itse tuomittu rikoksesta.Mutta hän ei jäänyt ainoaksi tapaukseksi, vaan hyvin äkkiä hänen peräänsä tuli toinen. Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen on joutunut syytetyksi suhteellisen selvän näköisestä virkarikoksesta ja kuten Nissinenkin, hänkään ei näe tarvetta tehdä mitään ihmeempää sen takia, kuka nyt tehtävät lopettaisi pienistä rikoksista. Lieventävänä asianhaarana toki on että Hartikaisen kohdalla kyse on vain syytteestä.
Jos tämä ei vielä riittänyt, meillä on myös piispa jota epäillään maksuvälinepetoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Piispa Teemu Laajasalolla on ollut ongelmia pitää omat ja kirkon rahat erossa toisistaan.
Maan edusta välittämätön hallitus
Tähän päälle voidaan vielä laittaa meidän poliittinen järjestelmämme jonka korruptio alkaa olemaan läpinäkyvää. Juha Sipilän ja Keskustan ykköstehtävä on saada sote-malli runnottua läpi, vaikka väkisin. Asiantuntijat ovat laajasti tyrmänneet heidän mallinsa, mutta sillä ei ole väliä. Keskustalle kun sotessa on kyse jostain suuremmasta: vallansiirrosta Keskustapuolueelle. Se miten paljon tämä suomalaisten terveyspalveluita heikentää on toissijaista. Soten sekoboltsi otetaan käyttöön, toimi se tai ei, koska Keskustalla on sen jälkeen parempi asema vaikuttaa päätöksentekoon.
Toisella puolella on kykypuolue Kokoomus joilla on sama kiima, mutta heillä näyttää pahasti olevan muut motiivit mielessä. Kokoomuksen edustajia kun hyppää kilpaa yksityisten terveydenhuoltofirmojen pesteihin. Taaskin, se että ajettu terveydenhuollon malli heikentää terveydenhuoltoa ei ole oleellista, oleellista on että nyt ulkomaiset pääomasijoittajat saavat siitä rahaa ja osa tästä tulee myös kotiinpäin.
Ja jotta hallitus käsitellään kokonaan, muistetaan vielä Soinin ja Terhon sinivuokkoset. Heillä ei tunnu olevan enää mitään kulissiakaan olevansa millään muulla kun omalla asiallaan. Heidän puolueensa on marginaalissa ja kannatusta ei ole. Soini tahtoo selvästi saada matkailla ulkoministerinä ja saada sitten jonkin kivan ja rauhallisen pestin pelaamalla hallituksen toiveiden mukaista palloa. Muut siniset yrittävät olla hallituksen miehiä, että seuraavan hallituskauden kohdalla voisi hyvin loikata toiseen Kahdesta Kovasta Koosta, Keskustaan tai Kokoomukseen. Kansan ja valtion hyvinvointi on toissijaista.
Ja jotta kaikki kolme peluria saadaan saman pöydän ääreen, muistetaan se valehtelu ja kähmintä mikä seurasi Perussuomalaisten valittua Jussi Halla-Ahon johtajakseen. Sipileä ja Soini molemmat avoimesti valehtelivat asiasta. Sipilä piti oikein ison shown siitä miten nyt hallitus kaatuu, mutta yllätys, ei kaatunutkaan (ja jos en riitä lähteeksi, kannattaa lukaista Lännen Median Lauri Nurmen mainio Perussuomalaisten hajoamisen historia). Sitten Soini, joka kovaan ääneen kertoi ettei ole Juudas, olikin - yllätys - Juudas! Hän kertoi plokissaan miten loikkarit ovat luusereita ja media valehtelee hänen aikeistaan jättää persut. Ja sitten yllärii, hän loikkasi ja rikkoi koko puolueen mennessään.
Hallituksemme piittaamattomuus tekojen seurauksista kansakunnalle voidaan tiivistää näin:
Valehtelua, valehtelua, valehtelua
Jos nuo olivat liian teoreettisiä esimerkkejä, otetaan jotain konkreettista. Tämä hallitus on tullut tunnetuksi joukkona valehtelijoita. Alexander Stubb oli selkein valehtelija ja valehteli valehtelemata päästyään. Lopulta hänen tilanteensa meni kriittiseksi ja hänet pistettiin jäähylle. Stubbin jälkeen hallitus on kilpaa valehdellut saadakseen politiikkansa näyttämään paremmalta. Viimeisimpänä aktiivimallista ollaan julkisuudessa kerrottu hieman puolitotuuksia, tai kansankielellä valheita. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilä osasi kertoa haastattelussa ettei aktiivimallissa tukia tiputeta keneltäkään joka oikeasti aktiivisesti yrittää työllistyä, vaikka aktiivimalli ei välitä siitä lainkaan. Hän ei edes ole ainoa aktiivimallista valehdellut.Eikä unohdeta myöskään koulutuslupausta, konkreettisinta esimerkkiä siitä miten totuuteen kykenemätön joukko maatamme johtaa. Vanhempina esimerkkeinä voisimme myös muistella Kehittyvien maakuntien Suomea ja sen rahan varastamista valtiolta Kepulaisille. Tai sitten muistetaan myös Anneli Jäätteenmäen eduskunnalle valehtelu (josta harvinaista kyllä, tällä kertaa rankaistiinkin).
Esimerkkejä löytyy. Näiden kanssa on hankala ymmärtää miten järjestelmämme voikaan olla näin paradoksaalinen. Sen huipulla on valehtelijoita ja omaneduntavoittelijoita ja pohjalla erittäin rehellistä kansaa. Mutta kuinka kauan tämä voi jatkua? Jos herrojen esimerkki on näin konkreettinen, miten kauan kestää ennen kun (laulua siteeratakseni) herrojen elkeet tarttuvat renkiin?
Varsinkin kun huipulla kukaan ei tunnu saavat tuntuvia rangaistuksia oikeastaan mistään? Kansanedustajat saavat valehdella ja valehdella, mutta rangaistuksia ei anneta. Hitto, Teuvo Hakkarainen sai käydä naiseen käsiksi eikä silti saanut kuin "vakavan varoituksen" mitä se sitten tarkoittaakaan.
Mutta ei, nämä eivät ole vakavia rakenteellisia ongelmia joihin keskittyä. Ehkäpä paras jos keskitymme valittamaan miesten jalkojen levittelystä tai vaikka keskitymme valittamaan feministeistä jotka valittavat miesten jalkojen levittelystä. Siinä on meillä todellinen ongelma johon tarttua.
Erittäin hyvä teksti. Itsellä avautui silmät kun tappelin perintäfirman kanssa ja huomasin miten välinpitämättömästi heidän toimiin suomessa suhtaudutaan virkamies tasolla. Mitä tässä voisi sitten tehdä, että saataisiin tätä saastaa puhdistettua? Itsellä ei vielä ole tarpeeksi tietoa aiheesta, että voisin kertoa..
VastaaPoistaTällä hetkellä kunnollista haastajaa ei ole vanhalle järjestykselle ja sen mafiamaisille lonkeroilleen. Paras vaihtoehto on äänestää puolueita jotka ovat vähinten sotkeutuneet, eli välttää viimeiseen asti erityisesti Keskustaa.
Poista