Kansalaisaloitteilla kansalaiset pääsevät mukaan poliittiseen päätöksentekoon. Ajatus on hyvä, mutta se törmää rekan voimalla mahdottomaan esteeseen: Suomen poliittiseen päättäjäkuntaan. Onkin perusteltua kysyä:
Kansalaisaloitteet ovat periaatteessa toimiva järjestelmä: jos tarpeeksi kansalaisia haluaa nostaa jonkin asian esiin, joutuu poliittinen elimemme miettimään asiaa. Näin myös kansalaiset voivat nostaa elementtejä esiin lainsäädännössä.
Käytännössä kuitenkin tilanne on suhteellisen karu: tasan kaksi kansalaisaloitetta on mennyt läpi. Nämä ovat tasa-arvoinen avioliitto ja äitiyslaki. Montako sitten on hylätty? Yksitoista. Tämän lisäksi viisi aloitetta on lähetetty erilaisiin valiokuntiin.
Kokonaisuus on siis 2 läpimennyttä,11 hylättyä ja 5 limbossa.Graafisesti tilanne näyttäisi tältä:
Hyväksytyt ovat ylivoimainen vähemmistö aloitteista. Tosin kaavio on yhdessä mielessä harhaanjohtava: eteenpäin lähetetyt lakialoitteetkin saattavat vielä kaatua ja on todennäköistä että ne kaatuvat samassa suhteessa kun muutkin. Kaavion todellisuutta kuvataankin paremmin jos se jätetään kokonaan pois.
Hyväksyttyjen prosenttiosuus nousee näin hieman, mutta hylätyt dominoivat kaaviota ja tämä kertookin kansalaisaloitteden todellisen kyvyn vaikuttaa: vain 15% niistä etenee mihinkään.
Voisiko tämän perusteella sanoa ettei kansalaisaloitteilla ole kovin hyvät mahdollisuudet edetä? Että kansalaisaloitejärjestelmä on vitsi?
On perusteltua sanoa ettei eduskunnan varmastikaan pitäisikään päästää läpi kaikkia kansalaisaloitteita. Aloite tarvitsee 50 000 kannattajaa, ei enemmistöä kansasta taakseen. Näin on mahdollista että suoraan kansan tahdon vastaisiakin aloitteita nousee esiin. Puhumattakaan siitä että kansa ei aina tiedä mikä heille on parasta, kuten monet historialliset massapaniikit meille kertovat.
Jos katsomme torpattuja lakialoitteita niissä näkee selvästi myös juuri näitä aloitteita joita kansan syvät rivit eivät kannattaneet, mutta tietty aktiivinen äänestäjäkunta kyllä. Näihin kuului esimerkiksi terveydenhuollolle oikeus kieltäytyä elämän lopettamisesta vakaumuksellisista syistä tai aito avioliitto-aloite. Toisaalta mukana oli useita millä olisi ollut laaja kannatus, kuten järkeä tekijänoikeuslakiin tai ruotsin kielen muuttaminen valinnaiseksi.
Kokonaisuus onkin hieman monimutkainen, mutta sen alta paistaa tietty totuus: kansalaisaloitteilla ei kansa ilmaise tahtoaan, vaan ehdottaa ja se tavallinen poliittinen eliitti vie lait läpi oman halunsa mukaan. Kansalaisaloitteet ovatkin lähinnä keino aiheuttaa keskustelua, todellinen vaikuttamisen kanava ne eivät ole.
Olemmekin nähneet läpi menevän vain aloitteita joilla ei oikeasti ole poliittsesti merkitystä. Tasa-arvoinen avioliitto ja äitiyslaki ovat toki merkittäviä juttuja, mutta ne eivät ole yhdenkään puolueen agendalla prioriteetteja. Ne eivät siirrä rahaa oikeisiin taskuihin, eikä niillä ole vaikutusta puoluieden väliseen valtapeliin.
Aloitejärjestelmä näyttääkin tässä valossa enemmän tavalta millä kansalaisten aktivismia ohjataan kun oikealta vaikuttamismenetelmältä. Kun kansalaiset luulevat voivansa vaikuttaa kokonaan eduskunnan hallitseman menetelmän kautta, heille tulee tunne vaikuttamisesta ilman todellista mahdollisuutta vaikuttaa. Heidän vaikuttamisensa on puhtaasti illuusio.
Tämä kanavoi vaikuttamista pois reiteistä jotka oikeasti voisivat vaikuttaa, kuten mielenosoittamisesta tai poliittisen päätöksenteon ohjaamisesta tai jopa painostamisesta.
Siinä on kansalaisaloitteiden synkkä salaisuus.
Tämänkään kanssa, aloitteet eivät ole turhia. Ne ovat parempi tapa vaikuttaa kun ei mikään. Eivät kauheasti parempi, mutta vähän. Voittavat ne myös Facebook-aktivismin tai bloggaamisen asioista tehokkuudessaan.
Menevätkö aloitteet läpi
Kansalaisaloitteet ovat periaatteessa toimiva järjestelmä: jos tarpeeksi kansalaisia haluaa nostaa jonkin asian esiin, joutuu poliittinen elimemme miettimään asiaa. Näin myös kansalaiset voivat nostaa elementtejä esiin lainsäädännössä.
Käytännössä kuitenkin tilanne on suhteellisen karu: tasan kaksi kansalaisaloitetta on mennyt läpi. Nämä ovat tasa-arvoinen avioliitto ja äitiyslaki. Montako sitten on hylätty? Yksitoista. Tämän lisäksi viisi aloitetta on lähetetty erilaisiin valiokuntiin.
Kokonaisuus on siis 2 läpimennyttä,11 hylättyä ja 5 limbossa.Graafisesti tilanne näyttäisi tältä:
 |
| Ympyräkaavio: Lähetetty 28%, Hyväksytty 11%, Hylätty 61% |
 |
| Ympyräkaavio, hyväksytty 15%, hylätty 85% |
Hyväksyttyjen prosenttiosuus nousee näin hieman, mutta hylätyt dominoivat kaaviota ja tämä kertookin kansalaisaloitteden todellisen kyvyn vaikuttaa: vain 15% niistä etenee mihinkään.
Voisiko tämän perusteella sanoa ettei kansalaisaloitteilla ole kovin hyvät mahdollisuudet edetä? Että kansalaisaloitejärjestelmä on vitsi?
Syvemmällä tiedoissa
On perusteltua sanoa ettei eduskunnan varmastikaan pitäisikään päästää läpi kaikkia kansalaisaloitteita. Aloite tarvitsee 50 000 kannattajaa, ei enemmistöä kansasta taakseen. Näin on mahdollista että suoraan kansan tahdon vastaisiakin aloitteita nousee esiin. Puhumattakaan siitä että kansa ei aina tiedä mikä heille on parasta, kuten monet historialliset massapaniikit meille kertovat.
Jos katsomme torpattuja lakialoitteita niissä näkee selvästi myös juuri näitä aloitteita joita kansan syvät rivit eivät kannattaneet, mutta tietty aktiivinen äänestäjäkunta kyllä. Näihin kuului esimerkiksi terveydenhuollolle oikeus kieltäytyä elämän lopettamisesta vakaumuksellisista syistä tai aito avioliitto-aloite. Toisaalta mukana oli useita millä olisi ollut laaja kannatus, kuten järkeä tekijänoikeuslakiin tai ruotsin kielen muuttaminen valinnaiseksi.
Kokonaisuus onkin hieman monimutkainen, mutta sen alta paistaa tietty totuus: kansalaisaloitteilla ei kansa ilmaise tahtoaan, vaan ehdottaa ja se tavallinen poliittinen eliitti vie lait läpi oman halunsa mukaan. Kansalaisaloitteet ovatkin lähinnä keino aiheuttaa keskustelua, todellinen vaikuttamisen kanava ne eivät ole.
Olemmekin nähneet läpi menevän vain aloitteita joilla ei oikeasti ole poliittsesti merkitystä. Tasa-arvoinen avioliitto ja äitiyslaki ovat toki merkittäviä juttuja, mutta ne eivät ole yhdenkään puolueen agendalla prioriteetteja. Ne eivät siirrä rahaa oikeisiin taskuihin, eikä niillä ole vaikutusta puoluieden väliseen valtapeliin.
Aloitejärjestelmä näyttääkin tässä valossa enemmän tavalta millä kansalaisten aktivismia ohjataan kun oikealta vaikuttamismenetelmältä. Kun kansalaiset luulevat voivansa vaikuttaa kokonaan eduskunnan hallitseman menetelmän kautta, heille tulee tunne vaikuttamisesta ilman todellista mahdollisuutta vaikuttaa. Heidän vaikuttamisensa on puhtaasti illuusio.
Tämä kanavoi vaikuttamista pois reiteistä jotka oikeasti voisivat vaikuttaa, kuten mielenosoittamisesta tai poliittisen päätöksenteon ohjaamisesta tai jopa painostamisesta.
Siinä on kansalaisaloitteiden synkkä salaisuus.
Tämänkään kanssa, aloitteet eivät ole turhia. Ne ovat parempi tapa vaikuttaa kun ei mikään. Eivät kauheasti parempi, mutta vähän. Voittavat ne myös Facebook-aktivismin tai bloggaamisen asioista tehokkuudessaan.
Kansalaisaloitteista eduskunta on hyväksynyt vain kaksi. Ylivoimainen enemmistö aloitteista hylätään ja hylätyistäkin vain pieni osa päätyy eduskunnan äänestettäväksi. https://t.co/pQupcZ8mB3#kansalaisaloite #politiikka #äitiyslaki pic.twitter.com/J9NmBBiu3W— Tämä Päivä (@tamapaivablogi) March 7, 2018
Kuvitteliko joku ihan tosissaan, että valtaa annettaisiin kansalaisille?
VastaaPoistanimim. OTU
Eihän se käy. Kuka sitten toteuttaisi etujärjestöjen toiveet?
PoistaMietin jossakin vaiheessa tuota ongelmaa että kansalaisaloitteet eivät kerro kansan enemmistön kannasta. Mietin että tekisikö aloitteen että kansalaisaloitteissa voisi antaa myös vastustavia ilmoituksia. Aloite menisi eduskunnan käsittelyyn jos se 1) saisi vähintään 50 000 puoltavaa ääntä ja 2) vähintään 60% kaikista annetuista äänistä olisi puoltavia.
VastaaPoistaToki se ei vaikuttaisi mitenkään siihen tosiasiaan että kansalaisaloitteet ovat vitsi.
Kansalaisaloite ei yksinään kerro, mutta harvasta aloitteesta ei ole tehty jotain tutkimusta joka taas kertoisi. Niistä suht hyvin yleensä tiedetään mikä on kansan syvien rivien fiilis.
PoistaMielestäni politiikka itsessään on vitsi. En edes äänestä. Ei muutu mikään. Poliitikot nykyään kilpailevat vallasta. Eivät ole enää aikoihin edustaneet kansaa.
VastaaPoistaKaikki poliitikot ovat poliitikkoja. Mutta jos et äänestä pienintä pahaa, saat niskaasi jotain nykyhallituksen tapaista. Muista että esimerkiksi vanhukset ja lahkolaiset kyllä äänestävät, jättämällä äänestämättä annat heidän eduilleen etulyöntiaseman.
PoistaOn totta, että kun en äänestä, annan muille mahdollisuuden vaikuttaa. Mutta. Kun en äänestä, en ole aiheuttanut ongelmia, joita äänestävien "poliitikot" ovat aiheuttaneet. Äänestäjät ovat vastuussa siitä mitä Suomi on nykyään.
PoistaToisaalta jos olisin äänestänyt, äänelläni ei olisi kumminkaan ollut merkitystä monesta syystä. Saattaisin äänestää ehdokasta, joka ei olisi päässyt läpi, eli ääneni olisi mennyt hukkaan. Tai äänestäisin sellaista ehdokasta, joka olisi päässyt läpi, mutta pettänyt vaalilupauksissaan. Jompikumpi, tilanne on aina sama. En ole saanut äänelleni vastinetta.
Ymmärrän niitä jotka äänestävät. Jokainen tekee mitä lystää elämässään. Itse vain todennut sen, että ihmiset äänestävät ja pettyvät, ei tule sellaisia päätöksiä, joiden takia äänestänyt. Soppa alkaa kiehua kesken vaalikautta - teen seuraavissa vaaleissa toisin. Äänestän ehkä eri puoluetta. Mutta. Onko joku joskus nähnyt vaalikautta, ilman tyytymättömiä ja kotimaan kurjuutta? Aina kerrotaan, että viiden vuoden päästä nähdään vaaliuurnilla, vaan muistetaanko edes edellisiä ja näitä samoja toiveita sen jälkeen.
Äänetämättä jättäminen ei vähennä ongelmia. Sama määrä valtaa jaetaan vaaleissa riippumatta siitä äänestääkö kymmenen prosenttia kansasta vai 90%.
PoistaÄänestämättä jättämällä et pääse vastuusta siis. Sama määrä valtaa jaetaan, mutta nyt eri ihmiset jakavat sen vallan.
Muista myös että ketä äänestät ovat hyvin epätärkeää, oleellista on mitä puoluetta äänestät.
Niin, siellähän on myös sellaisia puolueita, joita ei ole kukaan äänestänyt. Mm. sininen tulevaisuus. Ja kansanedustaja voi näköjään loikata puolueesta toiseen ilman ongelmia. Takeita ei ole, että se äänestetty ehdokas on todellakin se, mitä kertoo olevansa. Kun 70 prosenttia äänestää, luulisi olevan tarpeeksi, mutta etenkin Amerikassa äänestysprosentti on laskenut puoleen.
PoistaTakeita ei ole mistään, mikään ei ole 100% varmaa. Elämä on sellaista.
PoistaJuuri näiden syiden takia Suomeen tarvittaisiin suora demokratia, valta kansalle kansalaisaloitteiden kautta. Jos aloite saa riittävästi allekirjoituksia, niin järjestetään kansanäänestys jonka lopputulos tulee voimaan välittömästi. Äänestää voisi lakimuutoksista ja kansanedustajan luottamustoimen päättämisestä. Lisätietoa www.ric.fi
VastaaPoistaKansanedustajan poistaminen on vähän hankalan kuuloinen pykälä. Se tekisi kaiken toiminnan aina vaikeaksi, sillä eri mieltä olevia on varmasti riittävästi erottamaan oikeastaan mikä tahansa kansanedustaja.
Poista