Oikeamielinen kiusaaja ja Case Iikka Kivi & OnnenpyöräGate

Oletko osallistunut kiivaaseen nettikeskusteluun? Olet todennäköisesti kiusaaja. Tai ainakin olet saattanut huomaamattasi toimia kuten kiusaaja toimii. Valtaosa meistä jotka ovat verkossa aktiivisia olemme syyllistyneet tähän.

Tutkitaan tätä ilmiötä ja samalla katsomme esimerkkinä koomikko Iikka Kiven äskeistä Twitter-myrskyä ja sen jälkimaininkeja esimerkkinä ilmiöstä. Hashtag voisi olla #OnnenpyöräGate.

Puhutaan oikeutuksesta ja kiusaamisesta. Ja Iikka Kivestä ja hänen tilanteestaan Sara Siepin kanssa.

Kiusaamisen psykogia

Tässä hauska fakta kiusaamisesta: kiusaajat eivät usein miellä olevansa kiusaajia, erityisesti kun mennään aikuisten maailmaan jossa moiset ongelmat pitäisi olla jo voitettu.

Kiusaaja nimittäin uskoo olevansa oikeassa. Hän ei kiusaa jotain henkilöä pahuuttaan, ei ainakaan omassa mielessään. Kiusaajalle tämän kiusaamisen kohde on joku joka on väärässä tai paha tai ainakin viihdyttävä.

Kiusaaja oikeuttaa tekojaan tämän kautta. Ehkäpä outo poika koulussa on oikeasti aika ärsyttävä ja jopa tyhmä. Kiusaaja oikeuttaa tekonsa tällä: hän saa kiusata tuota outoa poikaa, koska se outo poika on ärsyttävä ja idiootti. Kiusaaja saattaa tässä analyysissään olla joskus jopa oikeassa, ei nimittäin ole lainkaan mahdotonta etteikö kiusattu itse pelaa jotain roolia tilanteessaan.

Viimeinen ei ole kiusaamisen puolustus, vain asianlaidan toteaminen.

Internetin keskusteluissa tämä ilmiö näkyy usein. Joku sanoo jotain väärää ja joukko moraalisesti oikeutettuja ristiretkeilijöitä hyökkää. Se mitä tämä väärä on vaihtelee. Ehkäpä sanoit jotain sallivamman maahanmuuton puolesta ja sait joukon maahanmuuttoa vastustavia ihmisiä niskaasi. Nämä hyökkääjät eivät koe olevansa väärässä, he kokevat että olet tehnyt jotain moraalitonta ja vaarallista, sillä heidän perspektiivistään olet esimerkiksi tuhoamassa länsimaiden hyvinvointia.

Sama käy jos sanot jotain kriittistä feminismistä. Kimppuusi käy joukko feminismin puolustajia, jotka kaikki kokevat puolustavansa naisia, naisten oikeuksia ja tasa-arvoa inhottavaa misogynististä hyökkääjää vastaan.

Sama logiikka toistuu aina: kimppuusi käyvät ihmiset kokevat puolustavansa jotain tärkeää ja että olet sitä vastaan. Heillä ei ole vain lupaa hyökätä kimppuusi, heillä on siihen oikeutus. Tämä on missä nykykulttuurimme on ja tämä on vaarallinen alue.

Liian usein kiusaamistaktiikat ovat päätyneet keskusteluihimme ja sananvaihtoihimme, erityisesti silloin kun puhumme vastapuolen kanssa. Väittely ja erimielisyys ovat yksi asia, suora provosointi ja kettuilu on kokonaan toinen.

Iikka Kivi ja kiusaajien Twitter

Syyllistyin tähän itse Twitterissä äskettäin tapauksessa jota on hyvä purkaa ja pohjustaa ennen kun palaan kiusaamiseen. Puhutaan hieman siitä vitsistä minkä Kivi murjaisi Twitterissä Sara Siepistä ja pullataikinasta joka siitä paisui.

Koko juttu siis alkoi vitsistä, joka ei lopulta ollut kovin loukkaava. Kivi heitti vitsin siitä miten Miss Suomen taidot ovat juuri tarpeeksi hyvät Onnenpyörän koristeeksi.
Tämä ei itsessään ollut superloukkaava vitsi, mutta ongelmana oli Kiven imago. Hän kun oli profiloitunut eräänlaisena naisten puolutajana, joka ottaa ahdistelun ja feminismin vakavasti.

Tästä nousi haloo ja jopa iltapäivälehdet ja muut julkkikset tulivat mukaan. Lopulta Sanna Ukkola osallistui keskusteluun myös ja sitä kautta myös minäkin:
Itse liityin mukaan tällä twiitillä:

Tässä emme olleet vielä kiusaamisessa, mutta kun Iikka Kivi vastasi, päädyin twiittaamaan lisää ja tein jotain mistä en ole ylpeä. Lakkasin keskustelemasta ja tein koko hommasta shown. Lähdin Twiitti kerrallaan käyttämään Kiven omaa logiikkaa tätä vastaan:

Perustimme ensin että tässä on hänen hyväksymiensä määritelmien mukaan ahdistelu.

Sitten kohotin esiin miten Kivi näyttäisi haluavan ettei naisia puolustettaisi ahdistelutapauksissa.
Sitten tiedustelin häneltä miten ahdistelu määritetään:
Ja lopuksi vielä korostin miten Iikka Kivi on nyt oman määritelmänsä mukaan ahdistelija.
Sananvaihto oli itselleni sangen huvittavaa ja koko ajan tilanteessa näkyi miten Kivi ei ollut asioiden hallinnassa. Hän oli eksynyt vahingossa vesille joilla ei kyennyt seilaamaan. Hänen oli tavalla tai toisella joko puolustettava omaa käytöstään ja samalla leimattava ahdistelu hyväksyttäväksi tai tuomittava ahdistelu ja oma käytöksensä.

Kaiken takana on... ei juuri mitään?


Todellisuudessa Kivi ei ollut tehnyt mitään erityisen pahaa.

Tilanne oli herkullinen: henkilö joka julkisesti puolustaa naisia ja tunnustaa väriä sanoi yksittäisestä naisesta jotain vähemmän mairittelevaa. Ihmiset eivät enää hahmottaneet ettei Kivi ollut tehnyt mitään väärää. Hän ei sanonut naisia tyhmiksi, vaan teki vitsin julkisuuden henkilöstä - toki naisesta, mutta julkisuuden henkilöstä kuitenkin. Hänen piireissään tämä ei ollut sallittua.

Kivi oli mahdottomassa raossa. Hän ei osannut puolustaa itseään, koska hän hahmotti tilanteen täysin väärin. Hänen yrityksensä puolustautua korostamalla sitä miten hyvin hän on pereillä sorrosta ja yrittämällä tehdä kommenteistaan jonkinlainen "yhteiskunnallinen dekonstruktio" eivät toimineet. Ne näyttivät pahasti selittelyltä. En minä tarttunut sen naisen tisseihin, kaaduin niitä päin ja jouduin ottamaan kiinni etten tippuisi lattialle - kolme tai neljä kertaa.

Tilanne olisi ollut helpompi jos Kivi olisi vain hyväksynyt tilanteen. Tein vitsin, so what?

Hän ei kuitenkaan tehnyt niin. Sen sijaan hän päätti kertoa meille miten hyveellinen onkaan.

Enter the bullydragon

Iikka Kivi ei helpottanut tilannetta omilla jatkokommenteillaan. Itseasiassa hän kaivoi itsensä varsinaiseen suohon.Kiven puolustuksen kaatuminen näkyi hyvin hänen ja Roope Salmisen välisessä kädenväännössä Twitterissä. Roope ei säästellyt kirosanojakaan Kivelle twiitatessaan:
Mitä Kiven olisi pitänyt tähän sanoa olisi joko pahoitella ja korostaa ettei tarkoittanut tällä muuta kun pilailla. Myös pelkkä "Se oli vitsi, rentoudu" olisi riittänyt. Näin Kivi olisi näyttäytynyt olevansa tilanteen herra ja Salminen se joka ylireagoi. Sara Sieppi on julkisuuden henkilö ja hänelle tällainen mieto läppä ei voi olla iholle menevää, jos on, hänellä ei ole asiaa julkisuuteen. Tässä tosin näytti enemmän että se oli Roope Salminen joka oli liian herkkänä. (Korjaus: Sara Sieppikin otti ja loukkaantui) Joka tapauksessa tämä oli se mitä Kiven olisi pitänyt korostaa, että julkisuuden henkilöstä on ok heittää läppää.

Mutta ei. Tämä lähetysmistapa Sen sijaan Kivi vastasi Jethro Rostedtille näin:

Puolustautumisen ja realismin sijaan Kivi halusi korostaa jotain itsessään. Hän halusi muistuttaa olevansa oikeasti hyvä mies. Sellainen joka ymmärtää naisten aseman ja haluaa tukea heitä.

Sama henki näkyi kun Kivi kirjoitti Facebookissa tapahtuneesta. Hän teki Facebook-päivityksen jossa yritti väittää "kritisoineensa Onnenpyörää ja Missikuvioita" mikä heitti vain tulta liekkeihin.

Tämän lisäksi Kivi halusi vielä yrittää korostaa miten hän on tässä selvästi se uhri jonka kimppuun hyökätään.

Tämä lähestymistapa luonnollisesti kostautui pahemman kerran. Hänen puolustuksensa oli oikeasti variaatio väittämistä "minä olen hyvä" ja "hyökkään vain pahojen kimppuun" ja "Kimppuuni hyökätään". Tämä jos mikä teki Kivestä niin houkuttavan kohteen: hän oli kypsä hedelmä valmiina poimittavaksi.

Kiusaajan oikeutus

Kerroin jo hyvin alussa mitä tein ja miten. En twiitannut ulos mitään mahdotonta tai ahdistelevaa, mutta motivaationi ovat nyt se oleellinen tarkasteltava.

Ensinnäkin en yrittänytkään hakea dialogia, voisi sanoa jopa että shitpostasin. Twiittini jatkuivat ensimmäisten jälkeen vain koska Kivi vastasi niihin ja hän vastasi niin mahdottoman herkullisella tavalla. Hän ei oikeasti näyttänyt ymmärtävän tilannettaan ja siinä paistavaa ristiriitaa.

Tämä antoi minulle mielessäni motivaation ja oikeutuksen. En kokenut siinä hetkessä olevani kiusaaja, vaan näpäyttäväni tekopyhän moraalipoliisin pois istuimeltaan.

En tässä muuten elättele mitään harhaluuloja että olisin jotenkin yksin saanut Iikka Kiven itkemään tai pahastumaan tai että olisi ollut edes piikki hänen lihassaan. Olen hyvin tietoinen kanavieni ulottuvuuden rajoittuneisuudesta. Puhun vain siitä mitä tein ja mikä lopulta motivoi.

Iikka Kivi oli osoittanut olevansa muiden tekemisiä vahvita moralisoija ja sellaisen napauttaminen on aina tyydyttävää. Ja siksi syyllistyin johonkin josta en ole ylpeä. Keskityin tekemään näpäytystä ja rakentamaan diskurssiin gotcha-hetkeä, unohdin keskustelun tärkeyden ja annoin yleisön huuman vielä mukanaan.

Pahoittelen Iikka Kivi, dialogin taso romahti täysin.

Enkä ole yksin tässä. Jos somejulkaisujen kommentteja lukee, muita samanlaisia oli joukossa paljon. Kaikki yhtä varmoja omasta moraalisesta paremmuudestaan, yhtä innokkaita palauttamaan vähän nöyryyttä nenäkkäälle.

Tarinan opetus

Kiven esimerkki on hyvä muutamassakin suhteessa. Esimerkki ei ole liian tyly etteikö siitä voisi puhua. Ketään ei kiusattu sellaisilla tavoilla mistä ei voisi puhua julkisesti. Kritiikki mitä Kivi sai oli monelta osin aiheellista, eikä kaikki erimielisyys varmasti ollut kiusaamista. Kiusaaminen ja kritiikki ovat kaksi eri asiaa.

Ne voivat nivoutua yhteen kuitenkin. Omalla kohdallani tiedän etteivät motivaationi olleet puhtaat, periaatteiden kritisointi oli vain puolet huvia, yleisön huuma ja moraalinen ylemmyys olivat se toinen puoli. Ilman niitä keskustelu olisi ollut kokonaan toisenlainen.

Tämä on hyvä esimerkki myös siksi että tässä tarinassa ei ole hyviä tai pahoja. Kaikki näyttelijät pikku draamassamme olivat eri tavoilla väärässä. Iikka Kivi oli pihalla, Roope Salminen ja Jethro Rostedt ylireagoivat ja halusivat päteä, Sanna Ukkola halusi maksaa potut pottuina... ja minä halusin irrottaa muutaman LOL:in tilanteesta. Topkek.

Syypäitä olivat kaikki. Kivi instigoi tilanteen ja ei ottanut sitä omakseen, vaan piiloutui feminisminsä taakse. Idiootit reagoivat näyttääkseen julkisesti miten he kyllä puolustavat Sara Sieppi raukkaa.

Harvalle jäi tästä hyvää mieltä. Sara Siepille tuskin, Iikka Kivelle ei varmasti, Roope Salmiselle ja Jethro Rostedtille tuskin myöskään. Ne jotka nauroivat koko jutulle saattoivat nauttia. Itsekin pidin tätä hyvin hauskana, ennen kun huomasin käyttäytymiseni ja sen motivaatiot.

Otan kiusaamisen suht vakavasti. En halua olla kiusaaja, koska tiedän miten inhottavaa on olla kiusaamisen vastaanottavalla puolella. Tässä sananvaihdossa en mennyt niin pitkälle että kukaan olisi ehkä sanomisiani kiusaamisena pitänyt, mutta omat kriteerini täyttyivät kyllä. Tiedoston miksi teen mitä teen ja se jätti pahan maun suuhun. Haluan olla parempi.

Oli Jordan Petersonista mitä mieltä tahansa, yksi hänen periaatteensa on kiistämättömän totta: meillä kaikilla on valinta viemmekö maailmaa enemmän kohti taivasta vai helvettiä. Jokainen tekomme, pieni tai suuri on askel toiseen näistä suunnista. Tässä tunsin etten ainakaan noussut yhtään ylöspäin.

Mutta ehkäpä opimme kaikki jotain. Vähintään sen miten helppoa kiusaamiseen on mennä mukaan ilman että sitä edes huomaa.

Ehkäpä opimme tästä jotain. Tai sitten emme. Eiköhän tämä show jatku tänään, läpi yön ja aina ja ikuisuuteen.
Edit: Iikka Kivi, ei Ilkka. Virhe korjattu kaikkialle minne sen saa korjattua. Kiitos Redditin r/suomi-alueelle huomaamisesta.

Kommentit

  1. Olipa poikkeuksellisen hyvä kirjoitus, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Komppaan Kumista.

    Twitter etenkin on kanavana aika hankala keskustelulle. Kommunikointi suuntautuu enemmän omille seuraajille kuin vastapuolelle. Asiat polarisoituvat ja yksinkertaistuvat aika nopeasti.

    Change My View subreddit on aika mielenkiintoinen paikka kohdata vähän erilaista keskustelukulttuuria. Ajatus on siis se, että OP aloittaa esittämällä väitteen perusteluineen ja haastaa kommentoijat "käännyttämään". Onnistuneesta käännytyksestä saa palkinnoksi delta-symbolin kommenttiin.

    Homma vaan toimii, kaannattaa käydä tarkistamassa.
    https://www.reddit.com/r/changemyview/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lisäämässä changemyview seuraamiini subredditteihin, hyvä vinkki!

      Twitterin merkkiraja on yhtäaikaa ongelma ja etu. Keskusteluissa ei pääse syvälle asiaan kun merkit loppuvat aina kesken. Toisaalta taas kommentissa on pakko vastata vain yhteen asiaan, kaikkea ei saa ängettyä samaan.

      Twitterissä riitaisuutta ruokkii mielestäni enemmän toinen sen piirteistä: julkisuus ja hashtagien voima. Kaikki viestintä on esiintymistä, ei todellista kuuntelua ja keskustelua. Kukaan ei esimerkiksi koskaan muuta mieltään, koska mielen muuttaminen olisi arvovaltatappio.

      Toisekseen Twitterissä on helppo luoda myrskyjä. Ihmisjoukon on helppo kerätä saman aiheen keskustelua kaikkialta samaan paikkaan, jolloin suuri määrä negatiivista huomiota voi muodostaa hyökyaallon jonka vastaanottaminen on varmasti loputtoman ahdistavaa.

      Instagrammissa ei paljon tällaista voi tapahtua, koska kaikki kommentointi rajoittuu aina kuvan kommentteihin. Poistamalla kuvan, keskustelulta häviää se nexus mikä keskustelua kokosi.

      Poista
  3. Hykertelin itsekseni, kun Kivi sai rapaa niskaan. Miksi? Tuntui oikeudenmukaiselta, kun kiusaaja joutui kiusatuksi.

    Miksi olen kokenut Kiven nettikiusaajana... ja erittäin pahana sellaisena? Ne ovat varmasti nämä Selänne ja Kukkola -jutut yms., jolloin Kivi hyökkää satiiri kilpenään potkimaan jotain, joka on jo maassa jonkun somekohun kautta. Iikka tekee sen kyllä humoristisesti, mutta sen taustalla olevaa vahingoittamistarkoitusta on vaikea sivuuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on niitä jotka kokevat lyövänsä ylöspäin, haukkuvansa sortajia. Hän ei tunnu huomaavan että hän on julkisuuden henkilö ja näkyvä sellainen, eikä ole montakaan tahoa jota kohtaan hän ei todellisuudessa löisi alaspäin.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.