Suvaitsevaisuus on vain länsimaiden hyve

Rasismi, seksismi, homofobia, transfobia ja uskonnollinen vaino, sekä monet muut syrjinnän muodot ovat enimmäkseen länsimainen ongelma. Tämä siksi että valtaosassa maailmaa näitä ei nähdä ongelmina. Missään muualla näistä aiheista ei todella välitetä.

Lopulta länsimaat ovatkin paras paikka maailmassa kuulua vähemmistöön.
Länsimaista voi sanoa paljon hyvää ja paljon pahaa. Suvaitsevaisuudessa olemme kuitenkin suvereenisti edellä koko muuta maailmaa. On toki paikkoja joissa yksittäistä vähemmistöä kohdellaan paremmin kun länsimaissa, mutta ei ole toista paikkaa jossa valtaosa vähemmistöistä nauttii näinkin hyvää asemaa.

Länsimaissa hyväksymme seksuaalivähemmistöt, naiset, rodulliset vähemmistöt ja vammautuneet. Toki yhteiskunnissamme on elementtejä jotka eivät katsele kaikkea tätä hyväksyvästi. On rasisteja, on homovihaa, on vaikka mitä. Länsimaiden ero muuhun maailmaan on kuitenkin tässä: meillä syrjintä yleisesti tuomitaan, siinä missä monessa muussa maailman kolkassa syrjintä hyväksytään. Syrjintä meillä on pienten ryhmien tekoa, jonka laajempi yhteiskunta tuomitsee ja jonka mekanismimme pyrkivät estämään. Valtaosassa muuta maailmaa yhteiskunta laajemmin osallistuu syrjintään ja lainsäädäntö jopa pahentaa sitä.

Käydään läpi muutamia esimerkkejä ja tutustutaan syrjinnän ja vihan muotoihin ympäri maailmaa.

Afrikka ja sen perilliset

Monissa päin Afrikkaa homoseksuaalisuus nähdään kuolemantuomion ansaitsevana asiana tai jopa sairautena jota länsimaalaiset levittävät. Afrikka on tietysti iso paikka jossa on paljon erilaisia asenteita, mutta tätä yleistä homovihan trendiä ei voi kieltää. Se näkyy tilastoissa monella konkreettisella tavalla. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on kielletty lailla 34:ssä Afrikan maista.

Tässä suhteellisen hyvä esimerkki asenteista homoseksuaalisuutta kohtaan Afrikassa:


Lesbot eivät saa paljoakaan parempaa kohtelua ja tyypillistä onkin "raiskata heteroksi", eli raiskata lesboa kunnes hän oppii tykkäämään siitä. Niille jotka jäivät pohtimaan tätä metodia, voin paljastaa ettei se toimi.

Muita esimerkkejä homofobiasta löytyy myös. Esimerkiksi Jamaikalaiset ovat hyväksyvän ja rauhaa rakastavan maineessa, mutta myös reggaen tahdissa homoja vihataan iloisen rytmikäästi. Rastafarit eivät pidä batty bwoy'den touhuista lainkaan ja murhaa ehdotetaan enemmän kun yhdessä laulussa. Esimerkiksi maineikas Buju Banton laulaa näin:
Boom bye bye
Inna batty bwoy head
Rude bwoy no promote no nasty man
Dem haffi dead 


Homovihainen reggae on jopa niin suuri ongelma joillekin, että maailmalla on järjestetty jopa kampanjoita "murhamusiikin" pysäyttämiseksi. Rauhaa, rakkautta, ganjaa ja lynkkauksia.

Osataan Afrikassa myös rodullinen syrjintä. Monissa paikoin on heimojen välisiä vihanpitoja jotka nykypäivänäkin kääntyvät väkivaltaisiksi. Afrikassa valkoihoisia, Aasialaisia tai ketään vähänkin vaaleampaa saatetaan vainota, kidnapata tai ryöstää. Etelä-Afrikan valkoisten viljelijöiden tilanne on hyvä esimerkki tästä: valkoisia viljelijöitä Etelä-Afrikassa vainotaan käytännössä valtion tuella.

Etelä-Afrikan tilannetta ovat erinäiset äärioikeistolähteet liioitelleet, mutta hyvä se ei ole. Pahinta siinä on miten esimerkiksi hallinnon tasolla asti viljelijöiden murhaamista tai karkoittamista tunnutaan tukevan tai jopa rohkaisevan.

Lähi-Itä

Afrikasta voidaan matkata kohti Lähi-Itää jota jotkut ovat pitäneet edelläkävijänä transsukupuolisten kohtelussa. Esimerkiksi Iranissa sukupuolenvaihdosleikkauksia tuotaan valtion puolesta avokätisesti. Tämä on kuitenkin lopulta vain mielenkiintoinen homovihan ilmentymä. Iranissa homoseksuaalisuutta pidetään niin kamalana, että homomiehen on pakko vaihtaa sukupuolta jos jää kiinni housut kintuissa muiden miesten kanssa.

Iranissa nimittäin homoseksuaalisuudesta saa kuolemantuomion. Mutta jos vaihdatkin sukupuolta, homma helpottuu. Näin homohommista kiinni jääneellä on kaksi vaihtoehtoa: maan alle tai hameeseen. Sukupuolen vaihtamiseen voi joutua pakotetuksi jo pelkästä ristiinpukeutumisesta.

Rasismi kukkii myös Lähi-Idässä, samaten uskonnollinen vaino joka usein nivoutuu yhteen rasismin kanssa, uskonto kun yleensä seuraa rodullisia jakoviivoja.

Bahraimissa syrjintään shiamuslimeita, joiden tilannetta on usein verrattu apartheidiin. Irakista on Husseinin kukistumisen jälkeen alettu vainota kristittyjä, ja maasta paenneista melkein puolet onkin kuulunut kristittyihin vähemmistöihin (vaikka Iranissa kristittyjä onkin alle 5% koko väestöstä). Libanonissa vihataan palestiinalaisia, Omanissa "orjarotuina" maahan tuotujen jälkeläiset kokevat yleisesti kaikenlaista syrjintää. Eikä edes aleta puhumaan Israelin tai Saudi Arabian tilanteista.

Rodullinen ja uskonnollinen syrjintä ovat normeja Lähi-Idässä. Muslimi-enemmistöisissä maissa kristityn tai juutalaisen tilanne on huono ja syrjintä on normaalia. Monijumalaisten uskontojen seuraajien tai ateistien tilanne on paljon huonompi. Valtaosa Lähi-Idästä pitää ateismia rikoksena, josta usein rangaistuksena on kuolema. Näin ateistille tämä on varsin synkkä prospekti ja suuri syy miksen aio lomailla Lähi-Idän suunnalla.

Orjuus on myös yhä todellinen ilmiö. Yli kaksi miljoonaa ihmistä elää orjuudessa Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan alueilla. Eikä vain kehittymättömissä kolkissa, vaan esimerkiksi Abu Dhabin rakennustyöläiset ovat monet tulleet Afrikasta tai Aasian köyhistä maista ja heidän ihmisoikeutensa ovat olemattomat.

Arabimaailman rasismiongelma on kokonaan eri mittaluokassa länsimaiden vastaavaan verrattuna.

Naisten kohtelu on sitten yksi suurempi luku, enkä aio käydä sitä läpi kovin yksityiskohtaisesti. Lähi-Idän naisten surkea asema on jo laajalti tunnettu ilmiö. Pakkohunnutusta, sukupuolierottelua, lapsiavioliittoja, vaimon sallittua pieksentää, vaimon kyvyttömyys erota miehestään ilman lupaa, naisten ongelmien määrä Lähi-Idässä on suuri ja synkeä. Jotain valopilkkuja on, mutta kokonaisuutta ei voi sanoa muuksi kun hirvittäväksi.

Aasia

Entäpä sitten Aasia? Homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus saavat vähemmän vihaa täällä. Monissa Aasian uskonnoissa on paikkansa kolmansille sukupuolille tai sukupuolen vaihtamiselle ja homoseksuaalisuuskin on hyväksyttyä monissa paikoissa, ei tosin kaikkialla.

Aasia on kuitenkin syvästi rasistinen. Aasiassa rasismi on yleisesti hyväksyttyä ja joka paikalla. Tyhmiä länsimaisia nauretaan joka puolella Aasiaa, asenteet Afrikkalaisia kohtaan ovat suorastaan kolmannen valtakunnan aikaisia. Wikiartikkeli rasismista Aasiassa antaa hyvän pintaraapaisun aiheeseen, mutta ilmiön todellinen kuva on vielä suurempi.

Uskonnollinen vaino on myös tyypillistä. Intiassa syrjitään muslimeita, Pakistanissa hinduja. Myös hyväksynnästä tunnetun Dalai Llaman Tiibet on täynnä rasismia, erityisesti Intialaisia tai muslimeita kohtaan, puhumattakaan Kiinan organisoidusta tiibetiläisten ja heidän uskonsa syrjinnästä.

Japanissa syrjitään kaikkia jotka eivät ole syntyperäisiä japanilaisia. Vuokraisännät saattavat kohottaa hintaansa tai kieltäytyä vuokraamasta ulkomaiselle, ja lähes puolet Japanissa asuvista ulkomaissyntyisistä raportoivat kokevansa syrjintää asuntomarkkinoilla. Valtion virkamiehet eivät ota ulkomaisia vastaan tai käsittele heidän hakemuksiaan tai murheitaan. Koulut syrjivät ulkomaissyntyisiä lapsia, kieltäytymällä opettamasta heitä, eikä heidän kiusaamistaan koulussa ehkäistä millään tavalla. Pakolaisia Japani ottaa vastaan mitättömän määrän ja muutenkin maahanmuuttoa ehkäistään, ei suosita.

Niin ja Japanissa ei ole mitään rasisminvastaista lainsäädäntöä. Koulujen ja vuokraisäntien on täysin laillista syrjiä ulkomaalaisia.

Palataan länteen

Länsimaissa on oikeita ongelmia syrjinnän kanssa. Nämä ongelmat on kuitenkin hyvä laittaa maailmanlaajuiseen kontekstiin. Väittäisin että kokonaisuutena länsimaat ovat vähemmistöilleen paljon ystävällisempiä kun mikään muu paikka maailmassa. Yksittäinen vähemmistö voi muuallakin saada kohtuullista kohtelua, mutta yhtä laajaa hyväksyntää eivät vähemmistöryhmät löydä muualla.

Vähemmistöt tyypillisesti voivat lännessä odottaa saavansa saman lain suojan kun muutkin, samaten saman pääsyn yhteiskunnan palveluihin ja tilaisuuksiin. Tämä on täysin poikkeavaa maailman mittakaavalla. Hyväksyntä on arvona harvinainen ja länsimaat ovat tässä suhteessa suuri poikkeus.

Toki länsimaissa tapahtuu syrjintää, mutta pääsääntöisesti se on jotain mitä suuri yleisö ei hyväksy. Muualla päin syrjintä on yleinen totuus ja sääntö. Länsimaista maailmaa kritisoitaessa tämä on syytä muistaa, vähemmistöille ei kirjaimellisesti ole parempaa paikkaa maailmassa.


Kommentit