Kukaan ei nykyään tee asioille mitään. Ihmiset vain nostavat tietoisuutta, protestoivat ja vaativat toimintaa - mutta eivät itse tee juuri mitään asioille joista välittävät. Miksi näin? Koska he luulevat tekevänsä asioille jotain, vaikkeivat todellisuudessa teekään.
Tämä tietysti on kärjistys, mutta ei kovin kaukana totuudesta.Tutustutaan näin joulun alla vaikuttamiseen ja vaikuttamisen illuusioihin.
Jos esimerkiksi haluan taistella ilmastonmuutosta vastaan ja kysyn aktivisteiksi tunnistautuvilta miten he tätä työtä tekevät, löydämme tietysti joitain jotka kertovat vähentäneensä kulutustaan erilaisilla tavoilla, tai jopa muutaman henkilön jotka tutkivat tapoja vähentää suurten ihmisjoukkojen hiililajanjälkiä. Uskallan kuitenkin väittää että jokaista tekijää kohti löytyy kymmenen puhujaa. Niitä joiden saavutukset ovat protestointi, tietoisuuden kasvattaminen ja äänestäminen.
Eli käytännössä he ovat puhuneet aiheesta, eivät tehneet sille mitään.
En tällä halua mitenkään keskittyä ilmastonmuutoksesta huolestuneisiin (olen sellainen itsekin), nostan sen vain esimerkkinä. Sama näkyy muissakin aiheissa. On aivan sama katsommeko vaikkapa maahanmuutosta kauhistuneita, eläinten oikeuksia peräänkuuluttavia tai Euroopan Unionista eroon haluavia, kaikissa näemme paljon kuumaa ilmaa.
Suurin osa ihmisistä ei tajua tätä - tai pikemminkin ei halua ajatella sitä. On nimittäin hiton paljon helpompaa vaatia toimintaa muilta kun tehdä itse jotain asioiden eteen. Kuvittelemalla että puhuminen, äänestäminen ja protestointi ovat tekemistä eivätkä vaan puhumista saan lievitettyä maailmantuskaista omaatuntoani ja uskoteltua itselleni tekeväni jotain asioiden eteen. Todellisuudessa olen vaan laiska ja saamaton.
Yhteiskunnan aktivismi onkin kanavoitu tässä mielenkiintoisella tavalla: sen sijaan että käyttäisimme tarmomme muuttamaan asioita, käytämme sen puhumaan siitä kenen pitäisi muuttaa asioita. Ajatuksissamme edellytämme ja vaadimme asioita muilta, emmekä itse lähde tekemään mitään konkreettista ongelmiemme korjaamiseksi.
Sosiaalinen media tai Internet eivät ole syypäitä tähän nykymaailman slacktivismiksikin kutsuttuun laiskaan vaikuttamiseen. Internet on tuonut paremman kanavan minkä kautta olla laiska vaikuttaja. Tässä minäkin kirjoitan siitä miten vaikuttaminen on tekemistä, eikä puhumista, sen sijaan että miettisin tapoja millä parantaa tätä tilannetta.
On huumaavaa tuntea vaikuttavansa asioihin ja maailmaan, mutta tähän tunteen voimakkuuteen ei vaikuta onko tunne tosipohjainen vai luulenko vain vaikuttavani asioihin. Kun Obama valittiin ensimmäistä kertaa presidentiksi, häntä äänestäneet tunsivat muuttaneensa maailmaa ja tätä seurasi juhlallisuuksia ja innostusta. Todellisuudessa äänestäjät eivät tehneet mitään erityistä, mutta heille jäi käsitys siitä miten he olivat osalllistuneet juuri johonkin hyvin erityiseen.
Todellinen vaikuttaminen on kuitenkin äärimmäisen hankalaa ja vaivalloista. Todellinen muutos on hikeä ja verta ja kyyneliä, ei mitään niin yksinkertaista ja vaivatonta kun protestointi tai tietoisuuden nostaminen. Mutta koska nuo asiat ovat vaikeita, on minun helppo valehdella itselleni vaikuttavani asioihin kun puhun ja äänestän. Nyt olen hyvä ihminen joka tekee asioita tehdäkseen maailmasta paremman paikan. Egoni on täysin suojattu todellisuudelta jossa olen saamaton laiskuri.
Tämä tietysti on kärjistys, mutta ei kovin kaukana totuudesta.Tutustutaan näin joulun alla vaikuttamiseen ja vaikuttamisen illuusioihin.
Taisteletko ilmastonmuutosta vastaan vai puhutko siitä?
Jossain vaiheessa lähihistoriaamme ihmisille on jäänyt se käsitys että asioista puhuminen on yhtä kun asioihin vaikuttamista. En toki kiellä etteikö mielipiteisiin vaikuttamisella ja tietoisuuden nostatuksella olisi jokin rooli siinä kun haemme vaikkapa yhteiskunnallista muutosta. Väitän kuitenkin tuon roolin olevan yllättävänkin pieni.Jos esimerkiksi haluan taistella ilmastonmuutosta vastaan ja kysyn aktivisteiksi tunnistautuvilta miten he tätä työtä tekevät, löydämme tietysti joitain jotka kertovat vähentäneensä kulutustaan erilaisilla tavoilla, tai jopa muutaman henkilön jotka tutkivat tapoja vähentää suurten ihmisjoukkojen hiililajanjälkiä. Uskallan kuitenkin väittää että jokaista tekijää kohti löytyy kymmenen puhujaa. Niitä joiden saavutukset ovat protestointi, tietoisuuden kasvattaminen ja äänestäminen.
Eli käytännössä he ovat puhuneet aiheesta, eivät tehneet sille mitään.
En tällä halua mitenkään keskittyä ilmastonmuutoksesta huolestuneisiin (olen sellainen itsekin), nostan sen vain esimerkkinä. Sama näkyy muissakin aiheissa. On aivan sama katsommeko vaikkapa maahanmuutosta kauhistuneita, eläinten oikeuksia peräänkuuluttavia tai Euroopan Unionista eroon haluavia, kaikissa näemme paljon kuumaa ilmaa.
Tekeminen ja puhuminen
Tässä fakta: asiasta puhuminen ei ole tekemistä. Kaikki mielipiteiden muokkaus ja tietoisuuden levitys mitä teet (tai minä teen tässä blogissani) on vain kuumaa ilmaa, joka ei lopulta vaikuta maailmaan merkittävällä tavalla. Jos haluan torjua ilmastonmuutosta, en puhu siitä vaan:- Muutan omia elämäntapojani minimoidakseni hiilijalanjälkeni.
- Lähden opiskelemaan sopivaa alaa kehittääkseni ilmastonmuutosta hillitseviä tekniikoita.
- Kehitän tekniikkaa ja menetelmiä joilla voimme vähentää hiilidioksidin pääsyä ilmastoon.
Suurin osa ihmisistä ei tajua tätä - tai pikemminkin ei halua ajatella sitä. On nimittäin hiton paljon helpompaa vaatia toimintaa muilta kun tehdä itse jotain asioiden eteen. Kuvittelemalla että puhuminen, äänestäminen ja protestointi ovat tekemistä eivätkä vaan puhumista saan lievitettyä maailmantuskaista omaatuntoani ja uskoteltua itselleni tekeväni jotain asioiden eteen. Todellisuudessa olen vaan laiska ja saamaton.
Kaiken takana on nainen... eikun äänioikeus
Demokratia on tässä kaiken alku ja juuri, tai tarkemmin äänestäminen. Olemme vuosisadan valinneet päättäjiä ja siinä ajassa ajatus vaikuttamisesta äänestämällä on iskostunut tietoisuuteemme. Meille on kerrottu jatkuvasti miten tärkeää on äänestää ja näin vaikuttaa. Tämä malli on iskostanut meihin ajatuksen siitä miten kaikki on oikeastaan jonkun muun vastuulla ja meidän tehtävämme on vain vaatia muita toimimaan.Yhteiskunnan aktivismi onkin kanavoitu tässä mielenkiintoisella tavalla: sen sijaan että käyttäisimme tarmomme muuttamaan asioita, käytämme sen puhumaan siitä kenen pitäisi muuttaa asioita. Ajatuksissamme edellytämme ja vaadimme asioita muilta, emmekä itse lähde tekemään mitään konkreettista ongelmiemme korjaamiseksi.
Sosiaalinen media tai Internet eivät ole syypäitä tähän nykymaailman slacktivismiksikin kutsuttuun laiskaan vaikuttamiseen. Internet on tuonut paremman kanavan minkä kautta olla laiska vaikuttaja. Tässä minäkin kirjoitan siitä miten vaikuttaminen on tekemistä, eikä puhumista, sen sijaan että miettisin tapoja millä parantaa tätä tilannetta.
On huumaavaa tuntea vaikuttavansa asioihin ja maailmaan, mutta tähän tunteen voimakkuuteen ei vaikuta onko tunne tosipohjainen vai luulenko vain vaikuttavani asioihin. Kun Obama valittiin ensimmäistä kertaa presidentiksi, häntä äänestäneet tunsivat muuttaneensa maailmaa ja tätä seurasi juhlallisuuksia ja innostusta. Todellisuudessa äänestäjät eivät tehneet mitään erityistä, mutta heille jäi käsitys siitä miten he olivat osalllistuneet juuri johonkin hyvin erityiseen.
Todellinen vaikuttaminen on kuitenkin äärimmäisen hankalaa ja vaivalloista. Todellinen muutos on hikeä ja verta ja kyyneliä, ei mitään niin yksinkertaista ja vaivatonta kun protestointi tai tietoisuuden nostaminen. Mutta koska nuo asiat ovat vaikeita, on minun helppo valehdella itselleni vaikuttavani asioihin kun puhun ja äänestän. Nyt olen hyvä ihminen joka tekee asioita tehdäkseen maailmasta paremman paikan. Egoni on täysin suojattu todellisuudelta jossa olen saamaton laiskuri.
1) Mielestäni ilmastonmuutokseen ei tule yritää vaikuttaa (turhaa meille pienille ihmispolosille) vaan pyrkiä sopeutumaan siihen jos/kun sellainen tapahtuu.
VastaaPoista2) Tekeminen vastaan puhuminen: Tekeminen on ensisijaista, puhua voi sitten kun työt on tehty.
3) Demokratia... Ei meillä sitä ole, kuten ei ollut muinaisessa Ateenassakaan. Se järjestelmä mikä meillä nyt on ja ateenalaisillakin aikoinaan oli, sitä kuvaa parhaiten termi oligokratia, harvainvalta.
Ykköskohdasta olen eri mieltä. Ilmastonmuutosta tulisi torjua ja ainakin lieventää, sillä jos se päästetään käsistä, on meillä itseään ruokkiva ilmiö joka lämmittää planeettaa sietämättömälle asteelle.
PoistaToisesta kohdasta olemme samaa mieltä. Samaten kolmannesta. Tosin sanoisin että olemme lähempänä kansanvaltaa kun koskaan aiemmin. Se on hyvä unelma jota kohti on hyvä suunnata.
Jep. Minuakin on syytetty siitä, että hyväksyisin muka naisiin kohdistuvan väkivallan, koska en ole ottanut asiaan kantaa Facebookissa, vaan kirjoittanut muista asioista. Minusta kun näitä asioita ei ratkaista missään sosiaalisen median kannanotoissa. Se ei ole hiljaa olemista, vaan lähtökohtaisesti mielestäni normaali ihminen tuomitsee väkivallan aina automaattisesti ilman erillistä ilmoitusta. Jotkut ovat ilmeisesti sitten kai eri mieltä ja luulevat, että vihainen kannanotto, eli käytännössä poseeraus omille kavereille, muuttaa jotenkin asioita yhteiskunnassa.
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten olin muuten ruokakaupassa töissä. Kysyttäessä useimmat sanovat aina suosivansa luomua, mutta myynnit kertovat aivan toisenlaisesta todellisuudesta. Suurin osa siis valehtelee, koska tilastot eivät voi valehdella.
A
Joissain asioissa nykyään tunnutaan edellyttävän ennakkoon tehtyä kannanottoa vastaan. Jos en päivittäin tuomitse natseja, olen varmasti natsi. Näinhän tämä menee.
PoistaToinen kappaleesi osuu naulankantaan. Kysyttäessä ihmiset antavat itsestään ruusuisempaa kuvaa kun muuten, käytös kertoo todellisuuden, puhe vain mielikuvan.