Pickup-artisteista ja inceleistä

Jotkut nuoret miehet ovat omaksuneet hyvin negatiivisia naiskäsityksiä viime vuosina. Oli kyse iskemisopetuksista tai vastentahtoisesti selibaatissa olevista inceleistä, ongelma on puhuttanut jo jonkin aikaa ja herättänyt jopa huolta näiden nuorten miesten radikalisoitumisesta. Mistä on kyse inceleissä ja heidän myrkyllisiksi kutsutussa maailmankuvassaan? 

Mistä ongelmat tulevat?

Incelit ja muut myrkyllisiksi sanotut nuorten miesten ryhmät ovat pieni, mutta kasvava ilmiö. Ennen pandemiaa, nämä tuntuivat (ainakin Internetissä) olevan lähes suurin yhteiskuntaa koskettava ongelma. Joukko miehiä on valmis omaksumaan ajatusmaailman, jossa naiset ovat vihollisia tai vain sekaisin.

Kaksi tahoa nousevat usein esiin kun näistä aihealueista puhutaan. Ensimmäinen on pickup-taiteilijat ja toinen on netin incel-foorumit.

Pickup-artistit opettavat tekniikoita joukolle nuoria miehiä, miten nainen saadaan kaadettua ja nämä tekniikat eivät maalaa kuvaa itseensä luottavista naisista, vaan naiset ovat jonkinlainen epävarmuuksien kasa, joka liimautuu kiinni vain varmuutta huokuvaan alfaurokseen. Tätä kuvaa vahvistetaan monella tekniikalla, joista lisää löytyy mainiosta Pickup Game-dokumentista.

Nuoret miehet voivat oppia myrkyllisen naiskuvan myös verkosta vastentahtoisesti selibaatissa elävien foorumeilta. Näillä inceleille naiset ovat vain rikkaiden ja komeiden miesten perässä juoksevia bimboja, joiden ajattelua hallitsee vain parhaan yksilön pussittaminen, vaikkei siihen riittäisi pisteitä. Inceleiden mukaan naiset ratsastavat nuoruuden parhaat vuotensa "cock caruselia" ja kun ikä tulee vastaan, suostuvat pitkin hampain lopulta pariutumaan jonkin mielestään itseään alempitasoisen miehen kanssa.

Molemmissa näissä lähteissä nuorille miehille opetetaan vääristynyt kuva naisista. Kuten kaikki hyvät illuusiot, se kuva perustuu totuuteen, mutta on todellisuudessa varsin kaukana siitä. Sen omaksuneet nuoret pitävät naisia pinnallisina, turhamaisina, tyhjäpäisinä, irrationaalisina ja lopulta perustavalla tavalla lapsina. Inceleiden naiskuvasta ei ole pitkä askel nyrkin ja hellan väliin ja "naiset ovat pilanneet maailman"-ajatuksiin.

Ikäviä naiskuvia ei voi oikein kiistää näissä piireissä. Oleellisinta tässä on kuitenkin olla keskittymättä siihen mitä nämä nuoret ajattelevat naisista, vaan miettiä miksi nämä ajatukset ollaan valmiita omaksumaan. Oli naiskuvan lähde mikä tahansa, ei sellainen voi tarttua noin vain ilman jotain syytä. Kuten puutarhassakin, rikkaruohot kasvavat parhaiten hedelmällisessä maassa. Jokin saa joukon nuoria miehiä alttiiksi näille naisia niin vähänä pitäville ajatuksille, mikä on lannoittanut tämän maaperän?

Miksi näin naisvihaiset ajatukset sitten ovat päässeet juurtumaan niin moneen nuoreen mieheen? Onko kyse maskuliinisuuden kriisistä, pitäisikö pojat opettaa paremmille tavoille? Mikä ajaa tätä ilmiötä? Ja miten näihin vihaisiin nuoriin miehiin pitäisi suhtautua.

Mitä meidän pitäisi tehdä?

Väärä suhtautuminen on vihata heitä. He eivät ole tarinamme pahiksia, he ovat sen uhreja, eivät tosin sillä tavalla kun incelit asian näkevät. Incelit pitävät itseään naiskeskeisen yhteiskunnan uhreina, joista ei välitetä, koska he eivät ole naisia tai vähemmistöjä. He ovat tässä väärässä, tosin heillä on totuuden siemenestä osa tässä käsityksessään.

Tässä kyse on lopulta monimutkaisesta ongelmasta, mutta sen keskellä on tulevaisuudennäkymien puute. Kyse on sielulle kaikkein kuolettavimmasta myrkystä: toivottomuudesta. Ilman toivoa tulevaisuudesta, ihminen on valmis tarttumaan mihin tahansa toivon säikeeseen, eikä lopulta välitä kuka tai mikä sen toivon tarjoaa.

Perhe ja/tai parisuhde on tärkeä osa tätä tulevaisuuden näkymää. Nykyisin yhä useampi kuitenkin kamppailee parisuhteen löytymisen kanssa. Siitä seuraavat tunteet eivät ole kauniita. Yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteiden kanssa kamppaileva nuori on altis värvättävä, suorastaan odottaa puoskaria joka on valmis ottamaan tämän siipiensä alle.

Näillä surullisilla ihmiskohtaloilla pickup-artistit tekevät tienistinsä, he myyvät vakuutusta siitä, ettei sinussa ole vikaa, vaan vika on jossain muualla ja he osaavat näyttää miten se vika korjataan. Haavoittuneelle egolle tällainen on hyvin tervetullut sanoma.

Nämä haavoittuneet sielut löytävät sympaattisen korvan incel-foorumeilla, joissa heille tarjotaan suuri tarina. He ovatkin uhreja, heitä vastaan käy salaliittomainen feministisen misandrian verkosto. Siinä tarinassa he ovat sorrettuja ja se antaa heidän kurjuudelleen helposti omaksuttavan tarinan. Se ei olekaan heidän oma syynsä!

He ovat uhreja siinä mielessä, että heidän tulevaisuutensa on heiltä ryöstetty. Sen on ryöstänyt piittaamaton yhteiskunta, joka ei heitä auta, vaan haluaa lakaista heidät maton alle ja unohtaa, eikä tarjota heille tukea tai mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Sen on ryöstänyt piittaamattoman yritykset, joiden riippuvuutta aiheuttavat tuotteet pitävät heidät epäterveiden harrastusten parissa. Sen on ryöstäneet ne vertaistukiryhmät, jotka eivät heitä todellisuudessa auta, vaan vetävät pohjalle mukanaan. 

Ja tärkeimpänä, sen ovat ryöstäneet ennenkaikkea ne nuoret miehet itse, jäämällä kylpemään säälissään ja epäterveissä ajatuksissaan, sen sijaan että parantaisivat itseään. He ovat ryöstäneet oman tulevaisuutensa jäämällä paikalleen oman itsesäälinsä vankilaan. Se on hyvin vaikea paikka mistä murtautua ulos.

He ansaitsevat sympatiamme, mutta heidän asenteitaan meidän ei pidä hyväksyä. Meidän on kuitenkin osattava lähestyä asiaa oikein. Vihalla lähestyminen ja syyttäminen ja syyllistäminen tai väheksyminen eivät auta. Haukkumalla myrkyllisiksi tai huonoiksi lujitamme vain heidän asenteitaan ja varmistamme etteivät he tarkastele omaksumiaan ajatuksia kriittisesti.

Meidän on otettava heidät vastaan kuten kuka tahansa kulttiin jäänyt uhri, sympatialla ja empatialla, antamatta sijaa kuitenkaan kultista jääneelle myrkylle.