Naisasia vs. miesasia

Olen huomannut oudon vastakkainasettelun, joka tulee esiin useissa tasa-arvokeskusteluissa: miesasia ja naisasia mielletään molemmat tasa-arvon vastaisiksi vastakkaisen osapuolen näkökulmassa.

Lukiessani feministien kirjoituksia nyt kohoavasta miesasialiikkeestä, huomaan jatkuvasti käsityksen että kyseisessä liikkeessä olisi kyse vain feministiliikkeen murtamisesta ja naisten palauttamisesta takaisin nyrkin ja hellan väliin. Vastaava näkemys on olemassa "maskulistiliikkeessä", joka kokee feministien tavoitteeksi naishegemonian ja miehiä syrjivän lainsäädännön synnyttämisen.

Molemmilla puolilla on tästä hyviäkin esimerkkejä. Totta, on feministejä jotka tahtoisivat alistaa koko miessukupuolen. On maskulisteja jotka ajaisivat naiset takaisin keittiöön. On tummaihoisia jotka tahtovat tappaa kaikki valkonaamat. On eurooppalaisia jotka tyhjentäisivät Afrikan ihmisistä pommeilla. Ihmisiä on seitsemän miljardia ja löydän mistä tahansa asiasta yksittäisiä esimerkkejä jos jatkan tätä järkeilyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nämä liikkeet olisivat kokonaisuudessaan nais- tai miesvastaisia.

Mieasialiike tavoittelee miesten systemaattisten ongelmien korjaamista. Tämä näkyy jostain syystä monelle feministille tavoitteena vähätellä naisten ongelmia. Mutta vastaava ilmiö näkyy kun käännämme tilanteen toisinpäin: maskulisti kokee feministin vähättelevän miehiä koskettavia ongelmia. Yksi mainitsee miesten heikon koulutustason, toinen naisen euron, kolmas syrjäytyneet miehet, neljäs miehet valtahierarkian huipulla, viides mainitsee naisten suuremman osuuden korkeakoulujen oppilasta, kuudes liian harvat naisprofessorit. Ja lista jatkuu. Kaikki näkevät muut vastapuolina eli olevan omia tavoitteitaan vastaan.

Kaikkien tasa-arvoon pyrkivien tavoitteet pitäisi kuitenkin yhdistää yhteen tasa-arvoa tavoittelevaan liikkeeseen. Ajatus on kuitekin tasa-arvoa kaikille, sukupuolesta riippumatta, oli se mies, nainen tai jotain muuta. Terminologisesti kumpilkaan käyttämäni leima, feminismi tai miesasia, eivät käy yhdistäväksi nimikkeeksi. Molemmat termit on ladattu painolastilla joka ei käy tasa-arvolle. Nämä termit ovat liikkeille jopa vahingollisia, sillä ne vetävät puoleensa ihmisiä jotka eivät ole kiinnostuneita tasa-arvosta, vaan nimenomaan nais- tai miesasiasta nimenomaisesti. Nämä ihmiset tuovat tasa-arvotyöhön juuri ne ilmiöt jotka tekevät siitä epätasa-arvoista.

Jokaisen pitäisi siis pyrkiä tilanteeseen jossa ymmärrämme ettei muiden tasa-arvoisuus ole pois meiltä (paitsi hyvin harvoissa tilanteissa, mutta yleensä silloin meillä on jotain minkä olemme muilta varastaneet). Kun annamme jokaiselle yhtäläiset oikeudet, luomme mahdollisuuksia kaikille ja estämme ryhmien polarisoitumisen tiiviiksi ja suljetuiksi toisiaan vastaan taisteleviksi ryhmiksi. Ja tasa-arvolla on tarpeeksi esteitä ettei sitä kaipaavien ryhmien pidä alkaa taistella keskenään.