Hieman nais- ja vähän miesasiaa

Käsittelin aiemmin sitä miten monella on vääriä käsityksiä miesten tasa-arvoa hakevasta liikkeestä. Valitettavan moni pidetää miesasialiikettä jonkinlaisena konservatiivi-sovinistirinkinä, jonka tavoitteina on tuhota feminismi ja palauttaa naiset nyrkin ja hellan väliin. Tämä näkemys ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten aiemmin käsittelin. Myös monilla miesten aseman parantajilla on käsittämättömiä käsityksiä feminismistä ja sen luonteesta, joten otetaan seuraavana käsittelyyn vastapuoli ja puhutaan siitä mitä feminismi ei ole.

Eräissä piireissä on noussut esiin käsitys feminismistä eräänlaisena rekkalesbojen kokoontumisena, jossa tavoitteena on kastroida miessukupuoli ja siirtyä naisvaltaiseen yhteiskuntaan. Alkuperäksi tälle ilmiölle olen kuullut mielenkiintoisen tarinan: homoseksuaalien ulos-kaapeista liikkeen lähtiessä kunnolla liikkeelle muodostui homojärjestöjä parantamaan homoseksuaalien asemaa. Nämä järjestöt olivat enimmäkseen homomiesten juttu ja samanaikaisesti lesbot päättivät naittaa itsensä feministiliikkeen kylkeen. Eräänlaisen lesbokaappauksen jälkeen feministiliike olikin miehiä vihaavien radikaalilesbojen käsissä.

Jos edellisen kappaleen tarina vaikutti uskottavalta, kannattaa miettiä omia arvojaan hetki. Ja mielellään olla äänestämättä, sillä herkkäuskoisuus on ikävä piirre äänestäjässä. On täysin totta että feministipiireissä on hyvin arvostettujakin homoseksuaaleja naisia. On jopa radikaaleja lesboja jotka ovat feministejä. Feminismistä on kuitenkin ymmärrettävä yksi asia: se ei ole puolue tai yritys, se on enemmän ajatussuunta tai filosofia. Kukaan ei johda feminismiä, eikä kukaan myöskään voi kaapata feminismiä. Ei ole olemassa mitään Wirallista Feminismin Käsikirjaa jota kaikki maailman feministit seuraavat.

Lesbokaappaus tuntuu erityisen oudolta väitteeltä varsinkin kun huomioidaan miten pieni osuus naisista on lopulta lesboja. Jos kaikki homoseksuaalit naiset lyöttäytyisivät yhteen olisi se toki suuri joukko, mutta jotenkin epäilen että heillä on parempaa tekemistä kuin organisoitua eräänlaisiksi filosofiapiraateiksi ja vallata feminismivene.

On myös muistettava, että feminismin tarkka tavoite vaihtelee hieman riippuen keneltä kysyy. Joidenkin mielestä kyseessä on naisten aseman parantaminen, toisten mielestä tasa-arvon tavoittelu. Valtaosa feministeistä on yhtä mieltä jälkimmäisen määritelmän kanssa ja itse uskon myös siihen. Feminismi alkoi ajatuksena tasa-arvosta sukupuoleen katsomatta ja sen ensimmäiset edustajat eivät käyttäneet termiä feministi. Liike lähti naisten aseman parantamisesta siitä hirvittävästä tilasta jossa se 1800-luvun maailmassa oli. Äänioikeus, yhtäläinen koulutus, perinnönjako ja monet muut hirvittävät tasa-arvon puuttumisesta johtuvat ongelmat koskettivat lähes jokaista naista. Naisten vapautusliike alkoi ja tähtäsi näiden asioiden korjaamiseen.

Tärkeintä tässä historiassa on kuitenkin syy miksi naisten asemaa lähdettiin parantamaan. Se ei ollut käsitys naisista miehiä parempina tai huonompina, vaan jotain paljon yksinkertaisempaa: kaikki ovat tasa-arvoisia ja siksi ketään ei saa kohdella huonommin vain sukupuolensa takia. Siinä on feminismin ydin, kaikki ovat tasa-arvoisia keskenään, sukupuoleen katsomatta. Moni feministi liittää tähän myös rodun ja uskonnon ja muita tekijöitä jotka eivät tee kenestäkään muita huonompaa, mutta en käsittele niitä tässä tekstissä enempää.

Feminismin ydinajatus ei ole ajatus miehistä huonompana sukupuolena, eikä sen tarkoitus ole tehdä naisista uutta hallitsevaa luokkaa. Feminismin taustalla on vain ajatus tasa-arvoisesta yhteiskunnasta jossa jokainen kykenee lähtemään samoista lähtökohdista ja pyrkimään samoihin korkeuksiin. Vastustan feminismistä käytännössä vain sen nimeä, en sen ajatuksia. Jos en pitäisi nimeä epätasa-arvoisuuteen kannustavana, olisin määritelmällisesti profeministi, ellen suoranainen feministi.