Miehen valkoinen valta

Aloitetaan vitsillä:

Puhutaan valkoisen miehen vallasta ja sen vallan jakautumisesta.

Feministien valtaongelma on miesten hallitsema yhteiskunta. Miehet ovat yhteiskunnan huipulla, tekevät päätökset keskenään ja jättävät naiset pois. Miehet hallitsevat, miehet, miehet, miehet. Tämän ongelman voi korjata vain tuomalla naisia mukaan päätöksentekoon. Näkemys ei ole sinällään virheellinen, mutta siinä havaituista faktoista vedetään väärä johtopäätös miehisestä vallasta.

Totuus on, että pieni joukko miehiä sortaa kaikkia, myös muita miehiä.

Miehet valtahierarkian huipulla ovat totta tosiaan miehiä, mutta heidän sukupuolensa ei ole oikeastaan se mikä tässä on merkityksellistä. Tärkeämpää on se miten paljon valtaa ja rahaa näiden harvojen vallassa olevien käsiin jää, ja miten on lopulta täysin merkityksetöntä ovatko nuo kädet karkeat miehen kourat, vai herkkälinjaisemmat naiskädet. Oleellista on, että harvat hallitsevat yhteiskuntamme resursseja ja suuret massat on syrjäytetty.

Vastakkainasettelu miesten ja naisten välillä on tässä väärä ongelma; kyse on todellisuudessa vastakkainasettelusta rikkaiden ja köyhien välillä. Ne joilla on valtaa ja ne joilla ei ole. Mitä hiton väliä maailmaa hallitsevien ryöstöparonien sukupuolilla on? Mitä väliä sillä on saadaanko näiden ryöstäjien joukkoon naisia tai meille eksoottisempien kansojen jäseniä? Tilanne on edelleen sama: valta on harvoilla ryöväreillä ja eikö olisi parempi laittaa ryövärit vankilaan, kuin varmistaa että huippurikas, kansaltaan varastava eliitti on tasaisesti jakautunut eri rotuihin ja sukupuoliin.

Olen valkoinen mies, mutta silti en nauti mistään eduista siksi että vallanpitäjät ovat myös valkoisia miehiä. Kukaan heistä ei kalpealla ihollaan tee minun elämästäni mitenkään parempaa, eikä heidän sukupuolensa myöskään vuoda mitenkään omaan valta-asemaani. En oikeasti hyödy mitenkään siitä, että vallassa on oman sukupuoleni ja etnisen ryhmäni edustajia: ne ovat muita valkoisia, muita miehiä. He eivät millään tavalla aja minun asiaani. He ajavat omaa asiaansa ja lähipiirinsä asiaa - ja syy miksi lisää valkoisia miehiä nousee huipulle muiden sijaan on yksinkertaisesti tässä: vallassa olevien valkoisten miesten pieni piiri koostuu enimmäkseen muista valkoisista miehistä. Valtaosa meistä jauhonaamamiehistä ei kuulu siihen joukkoon ja on täysin yhtä heikoilla kantimilla kuin kaikki muutkin. Ei rahaa, ei valtaa.

Tämä valtaeliitti saa muut ryhmänsä jäsenet näyttämään paremmilta tilastoissa. Keskipalkka nousee kivasti ylöspäin kun keskiarvoja lasketaan, mutta etuoikeutetusta ryhmästä puhuminen sen perusteella on hieman outoa. Ajatusleikki: jos yksittäinen tummaihoinen nainen sattuu kasaamaan bisnes-imperiumin jonka avulla hän saa itselleen 90% maailman varallisuudesta. Tässä tilanteessa voitaisiin keskiarvoja osoittelemalla todeta, että naiset (tai tummaihoiset) hallitsevat reilusti yli 90% maailman vauraudesta. Tämä ei heijastuisi mitenkään muiden naisten tai muiden tummaihoisten reaaliansioihin, mutta olemmekin siirtyneet maailmaan jossa on olemassa mystisiä eturyhmiä kuten "valkoiset" ja "miehet".

Jotta voitaisiin sanoa valkoisten miesten olevan etuoikeutettuja, koska valkoiset miehet hallitsevat yrityksiä/valtioita/maailmaa pitäisi ensin todistaa kaksi asiaa:
1. Että valkoiset miehet jotenkin auttavat toisia valkoisia miehiä.
2. Että valkoinen mies saa jotain erityistä hyötyä siitä, että on valkoinen mies.

Eli on osoitettava, että kuuluminen ryhmään jossa on muita etuoikeutettuja, tuottaa etuoikeuksia. Tilastollinen vinouma ei ole etu. Henkilökohtaisesti en saa penniäkään enempää, vaikka edustamani ryhmä tienaisi keskimäärin miljoonan euron palkan kuukaudessa.

Jos ajattelen hetken miehiä kollektiivina (ja sukupuoli ei oikeastaan ole kollektiivi) näemme toki merkittävän määrän valtaa kasautuneen kyseiselle sukupuolelle. Mutta tämä valta ei ole kuin muutamien harvojen miesten käsissä. Suurin osa miehistä ei ole niitä jotka ovat onnistuneet kahmaisemaan yhteiskunnan parhaimmat palkinnot ja kykenevät elämään muiden työllä. Keskeisin fakta on: Se että yhdellä miehellä on valtaa, ei anna mitään valtaa toiselle miehelle. Se mikä ryhmän keskimääräinen vallan määrä on, ei tarkoita että ryhmään kuuluvalla olisi tuon keskiarvon verran valtaa.

Emme myöskään saa unohtaa sitä, miten miehet eivät lopulta ole mikään yhteinen etujärjestö. Miehet eivät mitenkään aktiivisesti puolusta toisia miehiä tai tee työtä miesten etuoikeuksien ylläpitämiseksi. Tällaista ilmiötä ei ole olemassa ja nykyinen miesasialiikekin keskittyy lähinnä tiettyjen yhteiskunnallisten rakenteiden aiheuttamien ongelmien korjaamiseen, ei miesten aseman pönkittämiseen. Miehet toki auttavat mielellään toisia miehiä, mutta lähinnä vain kavereitaan. Miesten välinen yhteistyö ei ole mitään globaalia toimintaa, missä mieskollektiivi juonii. Jos rehellisiä ollaan, miehet eivät edes pidä miehistä. Kaikki, miehet ja naiset pitävät naisia miellyttävämpinä.

Valkoisten miesten valta on yhtäaikaa totta ja tarua. Harvainvalta ja vahvemmin polarisoituva yhteiskunta ovat ne oikeat ongelmat, ja tiettyjen valkoisten miesten kohoaminen valtahierarkian huipulle on tämän ongelman oire. Jos saamme käännettyä eriarvoistumisen suunnan, tulemme huomaamaan tietyn tasa-arvoisuuden kohoavan siitä kuin itsestään.

Tasa-arvoisempi maailma ei synny siitä, että yliherrojemme sukupuolissa ja ihon värissä on enemmän jakaumaa. Tasa-arvo saadaan yhteisen hyvän tasaisesta jakautumisesta kaikille ja lopettamalla taistelemasta keskenämme.

Simpsonit sanoivat jotain asiaan sopivaa Treehouse of Terror VII:n tarinassa Citizen Kang.

We all voted for Kodos.