Amnestyn turha sukupuolikysymys

Tänään aiheena väkivalta, Amnesty, tarpeeton sukupuoliasiaksi tekeminen ja se miten naisia kohtaan tapahtuvan väkivallan vastainen kampanjointi onkin jännittävällä tavalla varsin sovinistista.

Pakollisena huomautuksena ennen kun menemme asiaan: en millään tavalla hyväksy naisiin (tai kehenkään muuhunkaan) kohdistuvaa väkivaltaa tai vastusta väkivallan vastaista taistelua. Jos luet tämän artikkelin ja saat sen käsityksen, käsitys on omaa tekoasi ja ei kantani asiaan.

Amnesty International päätti lähestyä minua kirjeellä. Sisältönä oli pyyntö osallistua heidän naisiin kohdustuvan väkivallan vastaiseen kampanjaansa ja kyseinen kirje jätti mietteliääksi. Amnestyn harmiksi ei siitä aiheesta mistä he olisivat halunneet.

Amnestyn kampanja on erittäin hyvä esimerkki tarpeettomasta sukupuoleen keskittymisestä. Slogan kuului "Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua. Irtisanoudu." Aihe on tietysti tärkeä ja en vastusta naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamista. Viestissä on kuitenkin yksi ongelma: se spesifoi ongelmaksi nimenomaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan, varsinaisen väkivallan sijaan.

Väkivallan uhrina oleminen ei ole millään erityisellä tavalla naisten ongelma, se on nimenomaisesti molempien sukupuolien ongelma. Miesten kokema väkivalta on varsin oikea ongelma, joten voisimme hyvin kuvitella että järkevä kampanja olisi puhdas "Ihmisiin kohdistuvan väkivallan" vastustaminen. Tämän kaltainen systemaattinen kampanjointi väkivaltaa vastaan olisi hyvä asia ja ei tarpeettomasti tekisi asiasta sukupuolikysymystä, mutta ongelman rajaaminen vain toiseen sukupuoleen viittaa yhteen kolmesta vaihtoehdosta:
  1. Toinen sukupuoli ei kohtaa yhtä paljon väkivaltaa
  2. Toisen sukupuolen kohtaama väkivalta ei aiheuta ongelmaa
  3. Toisen sukupuolen kärsimä väkivalta ei ole merkityksellistä
Ensimmäinen ei pidä paikkaansa, kuten jo viime vuonna kirjoitin, miehet ovat väkivallan taloudessa suurimpia vastaanottajia. Ainoastaan raiskaustapauksissa on naisilla minkäänlaista yliedustusta ja ne eivät yksin riitä tekemään naisista sitä "enemmän hakattua sukupuolta." Näin väittämä naisista väkivallan nimenomaisina uhreina on virheellistä ja kyseisen kaltaiseen argumentaatioon ripustautuminen kertoo todellisuuspakoisuudesta.

Jäljelle jää kaksi paljon huolestuttavampaa vaihtoehtoa: miehiin kohdistuva väkivalta ei aiheuta miehille ongelmaa tai sillä ei ole väliä millaista väkivaltaa miehiin kohdistetaan. Ensimmäinen viittaisi että väkivalta olisi miehille jonkinlainen luonnollinen tila, eli miesten kokema väkivalta ei ole ongelma, koska väkivalta on miesten luonteen osa. Jälkimmäinen argumentaatio kuvaa miten miesten kokema väkivalta ei ole ongelma, koska siitä ei aiheudu miehille ongelmaa. Hakattu nainenhan traumatisoituu, mutta hakattu mies saa vaan parit ruhjeet ja on kohta jälleen kunnossa ja hakkaa hakkaajansa kostona, no harm done.

Molemmat näistä argumentaatiolinjoista kumpuavat syvältä patriarkaalisista ajattelutavoista joissa nainen mielletään heikoksi ja mies vahvaksi. Tämän ajattelutavan mukaan naisia on nimenomaisesti suojeltava väkivallalta, koska he ovat heikkoja ja miehiä ei tarvitse, koska he ovat vahvoja. Tämä ajattelutapa aikaansaa myös tilanteen jossa nimenomaan naisiin kohdistuva väkivalta nähdään suurena ongelmana ("heikkoja hakataan") ja miehiin kohdistuva ei ole ongelma ("kyllä ne sen kestää"). Jos suurin osa väkivallasta ei siis kohdistu nimenomaan naisiin, on naiskeskeisen kampanjoinnin takana välttämättä vahvoja patriarkaalisia ja miehiä vähätteleviä arvoja. Mielenkiintoisella tavalla Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja on syvän sovinistinen.


Saamassani kirjeessä oli tiettyjä korostettuja argumentteja ja valtaosa niistä päti varsin hyvin myös miehiin.On vielä yksi tapa ajatella Amnestyn kampanjaa. Lauseen "Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua" olisi hyvin voinut korvata "Ihmisiin kohdistuva..." ja koko sukupuolikysymys olisi pyyhitty pois pyödältä ja missio olisi ollut jotain minkä taakse voi kuka tahansa heittäytyä.

Amnestyn lähettämä kirje oli pitkä ja haluan nostaa sieltä vielä esiin ne kohdat jotka Amnesty oli itse päättänyt korostaa. Nämä lauseet ovat siitä erikoisia, että ne eivät itseasiassa maalaa erityisen hyvin kuvaa naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmista, vaan väkivallan ongelmista. Koko kampanjan slogankin "Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua" olisi toiminut täysin vaikkapa muodossa "Ihmisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua.

Tutkaillaan kuitenkin kirjeen muita korostuksia. Ensimmäinen kuului näin:
"Väkivaltaa kokeneiden naisten palvelut ovat puutteellisia ja avun saatavuus vaihtelee suuresti paikkakunnittain."
Miten se eroaa väkivaltaa kokeneiden miesten palveluista? En itse ole tietoinen että sellaisia olisi ollenkaan. Tämä ei voi olla naisiin nimenomaisesti kohdistuva ongelma. En myöskään ymmärrä millä erityisellä tavalla väkivallan uhreina olevien naisten ja miesten tarpeet eroavat että apua on rakennettava erikseen naisille, eikä molemmille sukupuolille yhtäläisesti.
"Tänä syksynä kampanjoimme jotta kuntavaaleissa valitut poliitikot rohkenisivat käyttää valtaansa ja vaatia paikallisia palveluita väkivallan uhreille."
En jaksa ymmärtää mitä uskallusta tässä peräänkuulutetaan. Suomessa ei tuomita väkivallan vastaista taistelua ja enemmänkin poliitikot mielellään käyttävät tämän kaltaisia aiheita kasvattaakseen suosiotaan. Tosin Espoon kaupungin kaltaiset tapaukset ovat ehkä tämän kohdan aiheuttajia. Ehkäpä tässä peräänkuulutetaan rohkeutta äänestämään puoluekuria vastaan eikä vain retorisesti tuomitsemaan väkivallan kuten jokainen poliitikko jo tekee.
"Euroopan neuvoston suositusten mukaan Suomessa tulisi olla noin viisisataa turvakotipaikkaa."
Suomessa on aivan liian vähän turvakoteja, täysin totta. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa etteivät turvakodit ole yksinomaan naisten käyttämä palvelu ja myös parisuhdeväkivallan uhreiksi jäävät miehet käyttävät turvakoteja. Tosin kaikkiin turvakoteihin heillä ei ole pääsyä, sillä moni turvakoti on vain naisia ja lapsia varten. Turvakotien määrän lisäämisessä olen samaa mieltä, kunhan nämäkin resurssit on suunnattu tavalla joka ei ole avoimen sovinistinen kuten harmittavan suuri osa nykyisestä turvakotijärjestelmästä.
"Kuntien luottamushenkilöiden on irtisanouduttava naisiin kohdistuvasta väkivallasta."
Tätä kohtaa en ymmärrä laisinkaan. En nimittäin käsitä miksi erikseen on irtisanouduttava väkivallasta joka on jo muutenkin toimintaa joka tuomitaan varauksetta muutenkin. Hieman sama kuin vaatisin poliitikkoja irtisanoutumaan vauvojen tappamisesta tai kissanpentujen työntämisestä tehosekottimeen. Kukaan ei yritä puolustaa naisiin (tai miehiinkään) kohdistuvaa väkivaltaa ja käytännössä kaikki pitävät sitä jo tuomittavana ja vääränä.

Kenestä olen oikein irtisanoutumassa jos erikseen "irtisanoudun naisiin kohdistuvasta väkivallasta"? En ole koskaan ehdottanut tällaista väkivaltaa, syyllistynyt siihen tai puolustellut sellaista tai sen tekijöitä, enkä oikein keksi kuka muukaan olisi. Tämä lause jää kummastuttamaan.
"Nyt voit lahjoittaa suoraan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön."
Ja sitten tulee se lause joka tarjoaa ylimääräisen selityksen koko asialle. Ei Amnesty ehkä kuitenkaan ole sovinistinen ja täysin partiarkaalisen ajattelutavan pauloissa, he voivat hyvin olla vain ahneita. Kampanjoiminen "väkivaltaa" vastaan ei ole läheskään yhtä mediaseksikästä kuin kampanjointi "naisiin kohdistuvaa väkivaltaa" vastaan.

Hakatun vaimon mielikuva, herkkä, itkevä, haavoittunut, herättää kuitenkin meissä niin helposti sen myötätuntuntoisen hengen - ja tarjoaa hyvän määrän ilmaista palstatilaa kun lehdet kirjoittelevat seksikkäästä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta kampanjasta. Paremman kampanjatuoton perässä Amnesty sitten päätti syleillä partiarkaalisia arvoja oikein kahdella kädellä ja osoitti lyhytaikaisen varainhankinnan olevan tärkeämpää kuin tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen. Tai että Amnesty on partiarkaattisten kovia miehiä ja pehmeitä naisia kannattava organisaatio. En lämpene kummallekaan.

8 kommenttia:

  1. Naiset edustavat Toiseutta, ja siksi naisiin kohdistuva väkivalta on vakava asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakavuus on joskus katsojan silmässä. Ja tikulla silmään niitä jotka vanhoja muistelee.

      Poista
  2. En nimittäin käsitä miksi erikseen on irtisanouduttava väkivallasta joka on jo muutenkin toimintaa joka tuomitaan varauksetta muutenkin.

    Yritänpä selkeyttää tätä kummallisuutta. Oletuksena on, että mies kannattaa väkivaltaa, jos hän ei tee työtä käskettyä ja irtisanoudu. Kyseessä on iterointi perinteisestä petitio principii -esimerkistä: Oletko jo lopettanut vaimosi hakkaamisen? Jos vastaat ei, olet syyllinen; jos vastaat kyllä, olet syyllinen. Järkevin vastaus, joka välttää virhepäätelmät on tosiaankin: En vastusta väkivallan vastustamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä lienee sukua käsitykselle että jokainen mies on mahdollinen raiskaaja.

      Poista
    2. Ja että jokainen mies on mahdollinen pedofiili.

      Poista
    3. No, tässähän pääpointti on kuitenkin se, miten väkivallan vastustamisen ei tarvitse olla sukupuolikysymys joka tässä siitä on keinotekoisesti tehty. Virheelliset mieskäsitykset ovat toinen aihepiiri käsiteltäväksi.

      Poista
  3. Hyvä ja asiallinen teksti kuten aina. Pitäisi varmaan lopettaa blogisi lukeminen kun tuntuu siltä että olen kanssasi kaikista asioista täysin tai ainakin lähestulkoon samaa mieltä, huolestuttavasti on nyökyttelyringin piirteitä havaittavissa.

    Pari kieliopillista kohtaa nostaisin kuitenkin esille, toinen koskee nimenomaisesti tätä kirjoitusta, toinen oikeastaan kaikkia:

    "Jos suurin osa väkivallasta ei siis kohdistu nimenomaan naisiin, on naiskeskeisen kampanjoinnin takana välttämättä vahvoja patriarkaalisia ja miehiä vähätteleviä arvoja."

    Minusta tuo ei oikeastaan vähättäle miehiä, vaan lähinnä miehien väkivallasta kokemia kärsimyksiä. Kyse on tosin semantiikasta ja asian voi tulkita haluamallaan tavalla.

    Toinen mikä kaikissa kirjoituksissasi pomppaa silmille on runsas ja - ei -sanaparin käyttö. Kieliopillisesti toki oikein, mutta ainakin omaan korvaan eikä -sana kuulostaa luonnollisemmalta. Makuasioita sanoi Musti...

    Kielioppinatsi kuittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielioppifasismi ei ole Bloggerin spämmifiltterin mieleen, tämä nimittäin oli koko blogini toinen kommentti jonka Blogger tulkitsi roskapostiksi.

      Kieliopin parantamisen ehdotukset otan kuitenkin harkittavaksi. Yhden huono kielioppi on toisen kirjoitustyyli.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.