Tänään käsittelyssä kansalaisraivoa, lastensuojelua ja pieni kurkistus lastensuojelusta huolestuneisiin. Valmistautukaa artikkeliin jossa on enemmän lainausmerkkejä kuin koko blogissani tätä ennen yhteensä.
Taustoja tapahtumille
Verkkomedia "uutisoi" äskettäin tapauksesta jossa kaksoispojat haettiin kotoa oikein poliisin kanssa. Käytin lainausmerkkejä, koska uutisoinniksi ei voi mielestäni kutsua artikkelia jossa suoraan tilitetään tapauksen yhden osapuolen kertomus totuutena, vaikka osapuoli olisi kuinka kyseenalainen tahansa. Lasten isän kuvaamassa videossa nähdään miten rääkyvät lapset kannetaan autoon ja isä tenttaa mukana olevien nimiä. Asiaan liittyvän sosiaalityöntekijän nimi laitettiin sittemmin nettiin ja hän on saanut niitä kuuluisia tappo- ja raiskausuhkauksia.Toiselta puolelta aitaa muistamme (minä muistan, kansan syvät rivit ovat unohtaneet) Erikan tapauksen. Vuonna 2012 tapahtuneessa tapauksessa Erika-tyttö käytännössä kidutettiin hengiltä. Tämän isä ja äitipuoli sitoi tytön nippusiteillä, kääri lakanaan ja paketoi vielä pressuun. Äitipuoli taputti nyrkillä päälle ja lopuksi tytön kasvot peitettiin lakanalla ja teipillä. Lopputulos: Erika tukehtui kuoliaaksi. Erikan kuolemaa edelsi melkoinen määrä väkivaltaa ja isä jolla oli aiempi tuomio lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Erikan tapauksessa sosiaaliviranomaisia epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta. Erikan biologinen äiti oli yrittänyt saada asian eteenpäin, mutta sosiaaliviranomaiset eivät olleet tehneet asialle mitään. Kansan syvät rivit olivat raivoissaan kun kukaan ei ottanut Erikaa turvaan selvästi vaarallisilta vanhemmiltaan. Raivo Erikan puolesta oli melkoista ja kommentointi sosiaaliviranomaisia kohtaan hyökkäävää ja haukkuvaa.
Viimeisimmät some-kohut ovat kuitenkin olleet luonteeltaan juuri päinvastaisia: niissä vanhemmat joiden lapset on huostaan otettu ovat tuulettaneet raivoaan. Näissä tapauksissa ihmisten medialukutaidottomuus kohoaa vaarallisella tavalla esiin: raivoisista kommentoijista harva on tuntunut tajuavan miten yksipuolista selontekoa tapahtumista he käyttävät omien vihaisten mielipiteittensä muodostamiseen. Ainoa tiedon lähde on lasten isän video ja hänen taustajoukkonsa. En sano hänen valehtelevan - en tiedä tapauksesta läheskään tarpeeksi väittääkseni moista - mutta en lähtisi vielä barrikadeille tämän tiedon perusteella.
Entäs media?
Asia on toki uutisoitukin. Videota pohti niin Yle, Iltalehti, Iltasanomat ja muutama muukin media. Kritisoin tätä "valtamediaa" itsekin välillä, mutta tässä asiassa näkemäni kirjoittelu on ollut suhteellisen maltillista. Sitten tulevat "ne" medialähteet. Mainitsinkin jo miten Verkkomedia "uutisoi" tapauksesta, mutta he eivät olleet yksin. Blogeissa asiaan otettiin kantaa sanokaamme voimakkaasti tai voimakkaammin, alkaen poliisin voimakeinojen kritisoinnista huostaanotoissa, jatkuen aina lapsensuojelun rinnastamista terrorismiksi. Myös "aina luotettava" Magneettimedia kirjoitti oman juttunsa ja ylsi äkkiä kohudosentti Johan Bäckmanin tuntumiin artikkelissaan, jossa Suomen sosiaaliviranomaisten toiminta olikin äkkiä osa kansalaisten kontrollointia ja median toiminta osoitus EU:n mediakontrollista.Valtamedian haukkuminen oli läsnä monessakin artikkeleista joko syyttelynä vaikenemisesta tai suoremmin kuten kun Magneettimedia maalasi valtamediassa tapahtuneen asian käsittelyn hyökkäykseksi sosiaaliviranomaisten "uhreja" vastaan.
Huvittavasti myös Stara yritti leikkiä oikeaa uutislähdettä ja kirjoitti asiasta. Stara julkaisi tekstin aloituksella "Tämä ei ole viihdeuutinen, eikä aiheessa ole mitään viihteellistä. Toimitus kuitenkin katsoo, että tilanteen vakavuus huomioiden asia täytyy saattaa suomalaisten tietoon." Sivumainintana Stara käytti samaa alustusta myös julkaistessaan"uutisen" miten löytöeläimen voi jatkossa "kiduttaa hengiltä". Kyseinen uutinen oli ankka, mutta tätä kirjoitettaessa Stara ei ole korjannut mokaansa - lähes vuosi uutisen julkaisun jälkeen.
Kommenttiosio Staralla on kuvaava kansalaisraivosta. Osa keskustelijoista puhuu järkeviäkin, mutta seasta löytyy melkoista raivoakin.
Ja niin edespäin. Seassa on toki myös tyynnytteleviä kommentteja, järjen ääniä oli läsnä jopa Staran kommenttiosastolla.
Huolestuttavia nämä kommentit kuitenkin ovat. Emme voi tässä sivuuttaa sitä ikävää tosiseikkaa miten huonon lähteen perusteella kaikki tämä raivo on syntynyt. Artikkeli itsessään kertoo asiat vain hyvin puolueellisen henkilön kertomusta mukaillen. Taustoista tiedetään vain mitä samainen hyvin puolueellinen taho on sanonut.
"Vaihtoehtomedian" journalismin taso on erittäin heikko, mutta keskustelijat eivät tätä tunnu huomaavan. Mitään mainintaa uutisoinnin lähteen yksipuolisuudesta ei edes yritetä, vaan vakuuttavuuttaan lisätäkseen nämä vaihtoehtomediat vielä erikseen muistavat kertoa miten "valtamedia ei uskalla käsitellä" tai miten "vakavuus huomioiden asia täytyy saattaa suomalaisten tietoon". Lähdekriittisyys näyttää olevan kuollut tai ainakin syvässä unessa.
Huolestuneiden parissa
Ryhmää ei siis täysin voi täysin tuomita. Osa keskusteluista on asiallisiakin ja joissain lastensuojelukokemuksia jopa kiitellään. Ehkä huolestuttavin kohta ryhmästä löytyy kuitenkin sen säännöistä, jotka ovat varsin mielenkiintoiset ja mielenkiintoisella tarkoitan huolestuttavat. Säännöt nimittäin kieltävät kyllä uhkailun ja rasistisen kommentoinnin ryhmässä, mutta viranomaisten nimien julkaisua ei kielletä - se on "jokaisen omalla vastuulla". Häkellyttävästi jos joku tahtoo julkaista ketuttavan sosiaalitantan nimen tai muita tietoja, se on ryhmässä täysin passelia toimintaa. Kunhan samassa postauksessa ei ole mukana kehotusta väkivaltaan esimerkiksi. Vink-vink.
Tämä on hyvin samanlaista kuin aborttivastaisten äärikristillisten organisaatioiden toiminta Yhdysvalloissa. Heillä nimittäin on tapana julkaista abortteja suorittavien lääkäreiden ja avustavien hoitajien yhteystietoja. Tämä tehdään täysin tietoisena siitä mitkä seuraukset ovat, kuten tekee tässä Lastensuojelun tilanne huolestuttaa -ryhmän johtokin. Ryhmän säännöt eivät ota selkeää "älkää nyt perkele julkaisko niitä nimiä tai me näytetään idiooteilta"-linjaa, vaan jättää asian vähän "julkaiskaa jos tuntuu, vink-vink.
Lisähupina ryhmän säännöissä kielletään kopioimasta tekstiä ryhmästä muihin ryhmiin. Onneksi käsittelyä blogeissa ei ole kielletty. Vink-vink.
Työtä kirveelle ja medialukutaidolle
Asiasta kuplii siis melkoinen määrä kohua ja raivoa, ja tätä suorastaan lietsotaan eri keskustelupalstoilla ja ryhmissä. En sano etteikö asiassa ole syytäkin olla vihainen - voi hyvin ollakin - mutta en ole nähnyt artikkeleita ja kirjoituksia läpikahlattuani riittävästi todisteita vakuuttua raivon tarpeesta. Todisteet ovat yksinkertaisesti liian yksipuolisia että mistään kannasta voisi erityisen hyvin vakuuttua, anekdootteja ja puolueellisia kertomuksia.Tämän pullataikinan turpoamiselle löytyy kyllä selityksiä.
Mediassa tapahtui Internetin myötä jättimäinen vallankumous jota moni ei ole vielä tajunnut. Ennen verkkoa piti valistuneen kansalaisen toki olla jossain määrin skeptinen mediaa lukiessaan, mutta pääosin mediaan luotettiin. Sanomalehdet ja televisio uutisoivat asioita väärin jatkuvasti, mutta sentään niillä tyypillisesti oli jonkinlainen taso ja tutkimus meneillään. Internetin kanssa mukaan on noussut hirvittävä määrä medioita jotka eivät ole niin tarkkoja uutisoinnin puolueettomuudesta tai edes faktojen tarkistamisesta. En väitä esi-Internetkauden olleen mikään OikeanTiedon™ aarreaitta, mutta sanokaamme ainakin ettei rivikansalaisen kohdannut yhtä usein mediaa jonka takana oli lähinnä kuumaa ilmaa.
Nyt tilanne on toinen ja emme oikein ole tottuneet siihen. Kun jokin medialähde julkaisee tarinan, on monen hankala kuvitella ettei kyseinen uutislähde olisi tarkastanut asiaa tai edes pinnallisesti tutkinut sitä ennen julkaisua. Medialukutaitomme ei ole vielä päivittynyt maailmaan jossa mielipiteet, faktat ja puhdas omaan pussiin valehtelu sekoittuvat eri medioissa. Huonoimmillaan sisäinen skeptikkomme on jos julkaistu aihe sopii omaan maailmankäsitykseemme. Silloin nielemme sen paljoa pureskelematta ja kirjoitamme sitten Internetin kommenttiosastoille vähän raivoa.
Tässä korostuu miksi skeptisyys pitäisi olla osa kansalaistaitoja. Kyky arvioida materiaalin ja todisteiden luotettavuutta on tärkeämmässä roolissa kuin koskaan ja ilman tätä osaamista kaikenlainen hyperbola otetaan gospelina ja totuutena. Ihmiset eivät myöskään ymmärrä miten heidän puheensa ja tekonsa Internetissä voivat saada seurauksia. Tässä tapauksessa sosiaalityöntekijä on saanut tappo- ja raiskausuhkauksia ja video lapsista itkemässä poliisin käsissä on Internetissä kaikkien katsottavana. Mikään osa tuosta ei ole lapsille hyväksi, mutta silti eräiden silmissä viranomaiset ovat ainoita mahdollisia roistoja.
Minä katson nykypäivänä erittäin kriittisesti kaikkiin lastensuojelusta kyseessä oleviin artikkeleihin. Minua ja lastani on kohdeltu hyvin asiallisesti.Lapseni isä käytti runsaasti alkoholia, jonka syystä erosimme kun lapsi oli pieni. Nyt vasta viime syksynä kun tyttö oli jo 4 tilanteen vakavuus paljastui, kun hän rupesi puhumaan...Viina, Naisia ja lapseen kohdistunutta väkivaltaa....Nyt isällä olisi mahdollisuus valvottuihin tapaamisiin, mutta hän ei suostu niihin. Me olemme tyttöni kanssa nyt onnelisia, mutta viime talvi oli yhtä helvettiä...Mutta onneksi sain tyttöni tasapainoon....Isää ja lastani en halua erottaa...hän tekee sen ihan itse. Ja minä olen kiitollinen lastensuojelulle, kun he ottivat asian käsittelyyn heti, ja toimivat niinkuin lapselle oli parhaaksi....Mutta tätähän ei kerrota mediassa.....Minä olen se paska äiti joka rikkoo lapsen ja isän välit.. sossutantantat on ihan perseestä yms yms..Kun lukee mediaa, niin kaikkihan aina syyttää toisia...Ja sossutätejä helppo syyttää, ja he eivät voi puolustautua mediassa he ovat vaitiolovelvollisia...mitä jos se sopimus rikottaisiin...ja kerrottaisiin, kuka on oikeassa!!!!!
VastaaPoistaKoska uutisointi on joissain tapauksissa niin laajaa, ehdotan että mikäli huostaanotto viedään vanhempien tai heitä edustavan tahon toimesta lehdistöön/muuten julkisuuteen asti, työntekijöiden vaitiolovelvollisuus lakkaa sillä hetkellä kun facessa tai lehdessä julkaistaan artikkeli, jossa on työntekijöiden nimet mainittu.
VastaaPoistaTämä olisi vähintääkin kohtuullista.
Vastakommentointioikeus ei välttämättä olisi täysin kelvoton ajatus.
Poista