Mitä vikaa voimafantasiassa?


Yksi videopeleistä esitetty kritiikki on että videopelit sortuvat olemaan miehisiä voimafantasioita. Genrellä tarkoitetaan siis peliä jossa mieshahmolla on valtaa ja voimaa ja hän on merkittävin tyyppi koko valtakunnassa, galaksissa tai muualla.

Tämä esitetään usein negatiivisessa valossa, mutta argumentoisin itse päinvastaista. Voimafantasia on nimittäin lopulta hyvin voimaannuttava kokemus.

Mikä voimafantasia?

Voimafantasialla tarkoitetaan yleensä peliä (tai kirjaa) jossa päähahmo on voimakas ja kykenevä. Hän on lopulta voittamaton ja näyttää sen. Protagonisti on pätevä, tappava ja cool.

Pelin aikana tämä protagonisti kohtaa entistä vaikeampia haasteita ja pystyy voittamaan ne kaikki, enemmän tai vähemmän suurilla vaikeuksilla.

Voimafantasian esteettinen suunnittelu on usein varsin uhoavaa ja voimaa korostavaa. Tämä ei näy missään niin hyvin kuin Warhammer-pelien tyylissä:
Lopulta voimafantasia on kuitenkin siis sitä että pelaajalle annetaan voimaa ja mahdollisuus käyttää tätä voimaa. Ja tämä on joidenkin mielestä paha asia, erityisesti jos voimafantasia on miehinen sellainen.

Hyvä voimafantasia

Itse pidän voimafantasiaan perustuvia pelejä (ja muutakin mediaa) lopulta positiivisena asiana. Jos haluan pelata videopeliä, haluanko kokea itseni alistetuksi osaksi konetta jossa en lopulta ole merkityksellinen, vai oleelliseksi ja tärkeäksi osaksi?

Vastaus on niin itsestäänselvä ettei sitä kehtaa ääneen sanoa. Voimafantasia on nimenomaan voimaannuttava kokemus, jossa pelaaja pääsee tuntemaan olevansa tärkeä. Hän on sankari, hän pelastaa maailman, hänelle ollaan kiitollisia, hän on se coolein katti koko planeetalla.

Harvempi aktiivisesti mainitsee nauttivansa juuri voimafantasiasta peleissä. Voimaantumisen tunne on kuitenkin yksi tyydyttävimpiä tunteita mitä voit kokea.

Monen ihmisen elämässä ei ole kovinkaan montaan, jos mitään asiaa mitkä toisivat näitä voimaantumisen tunteita. Miehiltä ne positiiviset voimaantumishetket puuttuvat kokonaan, ellet satu kuulumaan siihen pieneen joukkoon voittajia. Yhteiskunnan parhaille miehille validointia ja voimaannuttamista tulee toki, muille sen kanssa on yllättävänkin hiljaista.

Tässä mielessä tarpeen voimafantasialle ymmärtää: jos oikeasti olet voimaton, on vapauttavaa hetken olla voimakas, vaikka se voima olisikin lopulta virtuaalinen illuusio.

Ja jos tuntuu naurettavalta ajatella jotain "hikistä nörttiä joka tarvitsee pelejä kokeakseen olevansa vahva" kannattaa miettiä uudelleen. Jos joku on oikeasti niin surullisessa tilanteessa, hän ansaitsee sympatiamme, ei pilkkaamme. Selälle taputus on se oikea reaktio, ei naamalle läimäisy.

Kuka tarvitsee voimafantasiaa

Voimafantasia vetoaa koska se tarjoaa kokijalle jotain mitä hän ei välttämättä muuten pääse kokemaan. Hän saa olla voimakas ja oleellinen. Hänen päätöksillään on merkitystä ja teoillaan painoa. Tämä fantasia on vetoavin niille jotka kokevat näiden elementtien puuttuvan elämästään.

Tietokonepelien lisäksi voimafantasiat ovat myöskin suhteellisen yleisiä perinteisissä kynä & paperi-roolipeleissä. Sinällään ei ole yllättävää että kaksi nörttikulttuurista noussutta mediaa nojaavat vahvasti voimafantasiaan.

Nämä ilmiöt ovat sukua. Videopelit ja roolipelit molemmat olivat pitkään juuri hyljeksityn miesjoukon pakopaikkoja. Tapoja niille, joita kukaan ei ottanut vakavasti, olla hetken vakavasti otettava.

Videopelit ovat toki kasvaneet ulos olemasta tämän ryhmän yksinoikeus. Tänä Päivänä muutkin kun nörtit pelaavat, esimerkiksi nuorista kaikki pelaavat, tytötkin. Jotkin peligenret ovat vahvemmin näiden vanhojen nörttiporukoiden ehdoilla tehtyjä, jotkut suuremman yleisön mieltymysten mukaisia. Roolipeleissäkin näkee jo muitakin perspektiivejä.

Kuka pelkää voimafantasiaa?

Muissa näkökannoissa ei ole mitään vikaa. Minusta on loistavaa, että näemme enemmän pelejä joissa uskalletaan kokeilla eri teemoja ja tunnelmia. Kaiken ei ole pakko olla voimafantasiaa.

Kuitenkin voimafantasialle on paikkansa. Jotkut edelleen pitävät siitä ja jopa tarvitsevat sitä. Kaikkein vähinten inklusiivista olisikin vaatia tietyn esitystavan poistamista vain siksi että et itse siitä pidä etkä ymmärrä miksi joku muu pitää. Nekin jotka pitävät voimafantasiasta ovat kuitenkin maksavia asiakkaita.

Se että jokin on voimafantasiaa ei automaattisesti tee siitä huonoa tai vähemmän merkittävää teosta. Voimafantasia-aspektista valittaminen on lapsellista. Jos et pidä voimafantasiasta, sitä sisältävä peli ei tainnut olla sinua varten. En minäkään katso pienten poikieni Ryhmä Hau-sarjaa ja valita miten juonessa ei ollut taaskaan tarpeeksi syvyyttä.

Okei, valitan, mutta ei keskitytä nyt siihen.

Pointti on tässä: voimafantasia on yksi tapa millä peli voi antaa pelaajalle positiivisen kokemuksen. Se on joillekin pelaajille se paras tapa, mutta ei toki kaikille. Jos itse et sitä kaipaa, siinä ei ole mitään vikaa.

Mutta jos kritisoit teosta siksi että se on voimafantasiaa, olet väärä mies hommaasi. Vähän kun hankkiutuisin ruokalehden kahviarvostelijaksi ja haukkuisin kaikki kahvit pahanmakuisiksi koska en oikeastaan pidä kahvista. Se ei vaan ole minua varten tehty.

7 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Tuli mieleen yksi asia kirjoituksestasi.

    Pelien tarkasteleminen voimafantasiana selittää aika hyvin nörttimiesten nuivaa suhtautumista naispelaajia kohtaan. Jos nörtti kokee olevansa myös naisten tylyttämä, niin onko ihmekään jos naisia ei haluta mukaan pelikulttuuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet lauman omega jota naiset eivät halua katsella ja joka on koko elämänsä kokenut vain hyljeksintää, ei se tuota kovin hyvää suhtautumista niihin jotka sinut ovat hyljänneet. Tämä voi johtaa kahteen vinoumaan:

      Ne jotka vihaavat ja pelkäävät naisia.
      Ne jotka palvovat ja mielistelevät naisia.

      Ensimmäinen ryhmä on se joka ei tahdo naisia mukaan minnekään ja jonka suhtautuminen naisiin on yhdistelmä pelkoa, hermostumista ja vihaa.

      Jälkimmäinen haluaa ja on valmis asettumaan heidän kynnysmatokseen saadakseen naisen huomiota.

      Poista
  2. Tuhkakin tumii että jossain tapauksissa tuo voimafantasia voi olla ihan hyväksi. Pelaa Tuhkakin välillä pelejä.
    Kuten sanoit se antaa jossain tapauksissa voimattomille voimatunteen.
    Tosin täytyy varoa ettei se mene siihen väkivaltafantasian puolelle ja sieltä ala muuttua karujen olosuhteiden pakosta enemmän oikeaan eleään. (Kts. Ääriesimekkina vaikka kouluampumiset, mutta ne ovat äärimmäisiä)

    Tietyt pelit ja roolipeliympyrät voivat olla joillekkin hyviä paikkoja löytää oma "laumansa".

    p.s. Onko täällä muitakin 40K faneja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videopeliväkivallalla ei ole todettu (yhdessäkään uskottavassa tutkimuksessa) olevan yhteyttä tosi elämän väkivaltaan, samaten äskettäin osoitettiin ettei videopelien väkivallalla ole yhteyttä kouluampumisten kanssa.

      Niin ja 40K on mahtava miljöö roolipeleille. Kun säännöt eivät Dark Heresyssä olisi pelikelvotonta kuraa.

      Poista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä, mielenkiintoinen pointti peleistä! :) Itse aloin miettiä myös tällaisia "voimafantasioita" pelaavana naisena, että onkohan tämä voimaantumiskokemus osasyy siihen, että haluan pelata aina naishahmoilla peleissa (luonnollisesti toinen syy on samaistumisen näennäinen helppous). Eli siis tuoko naishahmolla pelaaminen minulle kokemuksen siitä, että nainen voi kääntää maailmankaikkeuden suunnan, pelastaa ihmiskunnan tai universumin ja siinä sivussa ehkä myös kasvaa hahmona. Toinen, arkisempi puoli voimafantasioiden pelaamista tietysti on se, että jos pelaan harrastuksena tai viihdyttääkseni itseäni, en ole siinä tilanteessa erityisen kiinnostunut kohtaamaan yhteiskunnan epäkohtia naamaan hierottuna - olen kiinnostunut niistä ja niiden korjaamisesta ihan tarpeeksi pelien ulkopuolellakin, enkä välttämättä tarvitse epäkohtien ympärille kietoutuvaa pelikokemusta ymmärtääkseni näiden aiheiden tärkeyttä ja muutostarvetta (vrt. vaikka This war of mine ja vastaavat pelit).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin mahdollista. Voimafantasiaa voi tietysti olla hankalampi kokea jos tuntee pelaavansa jonkun muun voimilla eikä omillaan. Voimaannuttavan fantasian ytimessä lienee kuitenkin saada voiman ja vaikutuksen tunnetta itselleen.

      Näin naiselle voin hyvin uskoa olevan toimivampaa pelata naishahmoa. Tosin jotkut voivat tietysti myös kokea että miesroolin ottaminen on voimaannuttavaa, mutta se lienee yksilöllistä.

      Viihtyminen on yleensä pelaamisen tärkein puoli. Jos peli ei ole hauskaa, pelaamisessa ei ole järkeä. Nykypäivän ilmaiset pelit ovat tämän takia minulle suuri ihmettelyn aihe, niiden eteen tehdään liikaa työtä että ne olisivat enää hauskoja.

      Poista
    2. Niin ja kiitos kehusta, tavat melkein unohtuivat! :)

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.