Vapaat markkinat 4: Kulutus

En usko oikeistolaiseen kilpailuun ja vapaaseen talouteen perustuvaan yhteiskuntaan parhaana tai edes toimivana mallina. Aloitin sarjan kirjoituksilla Ahneudesta perusarvona, kapitalismin tehokkuuden myytistä ja Epäreilusta kaupasta ja jatkamme seuraavana kapitalismin kulutuksen ongelmasta.

Tämän sarjan tarkoituksena ei ole ehdottaa yhteiskuntajärjestyksen alasajoa, vaan koskettaa kapitalistisen yhteiskunnan ongelmakohtia ja hieman murtaa tiettyjä myyttejä sen toiminnasta.

Vapaat markkinat - markkinatalouden kyseenalaistaminen
1. Ahneus
2. Tehokkuuden myytti
3. Epäreilu kilpailu
4. Kulutus - kun mikään ei riitä
5. Loppusanat 

Huomautus: Voidaan argumentoida ettei kuluttaminen ole mitenkään sisäsyntyistä kapitalistiselle yhteiskunnalle, ja tämä väittämä on tavallaan totta. Vapaisiin markkinoihin perustuvassa yhteiskunnassa ei ole mitään pakkoa olla kulutusyhteiskunta vaan yhteiskunta voi myös toimia enemmänkin tarveyhteiskuntana. Tarveyhteiskunta oli tila missä lähes koko maailma oli sata vuotta sitten. Jos jotain ostettiin, se oli enimmäkseen tarpeeseen ja "turhanpäiväisiä" ostoja tehtiin harvoin, vanha tuote  korvattiin vain jos se sattui hajoamaan korjauskelvottomaksi. Nykyisin ihmisille markkinoidaan monia erilaisia viihdykkeitä ja kulutteita joita ei varsinaisesti ehkä tarvittaisi, mutta jotka viihdyttävät tai hieman helpottavat jokapäiväistä elämää. Viihdykkeet ovat myös monesti hyvin lyhytikäisiä ja uusia on pian ostettava aiempien lisäksi / tilalle.

Markkinatalous tukee tällaista mallia hyvin: miksi yritys tekisi vain hyödyllisiä ja tarpeellisia asioita kun markkinoimalla se saa kuluttajiksi alennetut kansalaiset ostamaan tarpeettomiakin vempeleitä? Itseasiassa hyödyllisiä ja tarpeellisia asioita on vain niin paljon ja uusia sellaisia ostetaan rajatusti. Lopulta kaikki mitä tarvitaan "tavalliseen" elämiseen ovat melkoisen vähän tavaroita ja jos ne ovat ainoita asioita jotka menisivät kaupaksi, tarkoittaisi se yrityksille melkoista voittojen laskemista. Tämän tilanteen välttämiseksi on luotava uusia ja taas uusia tarpeita.

Nykypäivän markkinoinnin takaa löytyy joukkopsykologian asiantuntijoita ja tutkimustyötä tehdään jatkuvasti mainonnan ja mielikuvien alalla. Tämä työ on erittäin tehokasta ja näkyy esimerkiksi lapsille suunnattujen mainosten tehossa (mainoksissa jopa opetetaan lapsille miten tiettyä lelua voi kerjätä vanhemmiltaan mahdollisimman tehokkaasti). Näiden median keinojen avulla markkinoinnille rakennetaan mielikuvia tarpeettomien tuotteiden tarpeellisuudesta ja myydään niitä suurille massoille. Saavutetaan tila jossa uusi laite tai asia voidaan myydä keinotekoisen tarpeen avulla.

Kulutusyhteiskunnan malli ei siis ole sisäsyntyistä kapitalistisessa yhteiskunnassa, mutta se on rahallisesti tuottavin malli ja koska tuottavin voittaa, markkinataloudet luonnollisesti gravitoituvat sitä kohti.

Kulutusyhteiskunta on monella tapaa erittäin vaarallinen ja ongelmallinen. Yksilön rooli kuluttajana on muodostunut melkeimpä kansalaisvelvollisuudeksi. On ostettava ja kulutettava rahaa, jotta yhteiskunnan pyörät pyörivät sujuvasti ja sulavasti. Mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän rahaa kiertää ja kaikkien hyvinvointi kohoaa. Hyvinvointimme siis paranee mitä enemmän kulutamme? Ehkäpä lyhyellä tähtäimellä.

Ekologisesti ajateltuna kulutusyhteiskunta on mieletön hirviö. Kuluttamisessa tärkeintä on tietysti kuluttaminen ja tämä motivoi uusien asioiden ostamista vanhojen korjaamisen sijaan. Resursseja kuluu huomattavasti vähemmän vetoketjun vaihtamiseen tai kengänpohjan paikkaamiseen, mutta edulliseksi tehdyn tuotannon ansiosta hinta korjaamisen ja uuden välillä on pienentynyt JA tietysti uuden asian hankkiminen on myös itselleen mieluisampaa kuin vanhan korjaaminen. Kulutusmalli ruokkii tuhlausta ja palvoo uutta. Älä korjaa revennyttä kenkää, osta uusi! Ei sillä vanhalla uunilla saa kanaakaan paistettua, osta uusi ja pistä samalla koko muukin keittiö uusiksi että ilme säilyy yhtenäisenä!

Voidaan tietysti väittää, että korjausteollisuus on vain osa kulutusyhteiskuntaa, mutta kulutukseen perustuvassa yhteiskunnassa uudenpalvonta on valitettan normaali asiantila, eikä korjaaminen enää ole läheskään yhtä houkuttelevaa. Eihän se vanha korjattu saapas ole yhtä hieno kuin tuo uusi jota juuri mainostettiin. Siinä saappaassa olisi Bluetooth! Ja kaikki on parempaa Bluetoothin kanssa.

Kulutuksen palvonta näkyy ajattelumalleissa ja aluepolitiikassa. Rakennetaan toinen toistaan suurempia temppeleitä kulutukselle joissa voi palvoa viikon jokaisena päivänä! Ja kun temppelistä kajahtaa ilosanoma mahdottoman kivoista kulutusmahdollisuuksista, jo jäävät uskossaan vahvimmat edellisenä päivänä ovien taakse jonottamaan osoittaakseen uskollisuuttaan ja kulutuksen jumalille. Tällä tarkoitan tietysti jatkuvasti auki olevia kauppakeskuksia ja niiden monia jännittäviä alennusmyyntejä ja tuotelanseerauksia.

Alennusmyynnissä syntyy jopa aggressioita kun viimeisiä edullisimmista tarjouksista viedään "käsistä" - joskus myös kirjaimellisesti. Ihmisten hinku saada asioita (ja tuntea saavansa ne halvalla) on mennyt pisteeseen jossa ollaan valmiit taistelemaan kunniasta maksaa uudesta puhelimesta ensimmäisten joukossa - tai jossa taistellaan euron halvemmasta kahvipaketista muiden ostajaintoilijoiden kanssa. Jotain on pahasti pielessä kun uuden PlayStation-konsolin saadakseen on valmis puukottamaan kanssaihmisen - varsinkin kun saman konsolin olisi saanut odottamalla vielä viikon. Keinotekoinen tarve voi olla melkoisen voimakas.

Markkinatalouden malli ajaa siis yrityksen luomaan keinotekoisia tarpeita ja usuttamaan ihmiset kuluttamaan näitä keinotekoisia tarpeita. Tavalliset selviämiselle ja perusmukavuudelle riittävät tarpeet eivät riitä täyttämään kassoja tarpeeksi. Tämä tuottaa ekologisesti täysin kestämättömän tilanteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.