Vapaat markkinat 1: Ahneus

En usko oikeistolaiseen kilpailuun ja vapaaseen talouteen perustuvaan yhteiskuntaan parhaana tai edes toimivana mallina. Tähän on useita syitä ja aloitan tämän pienen artikkelisarjan kirjoittamalla ensimmäisestä niistä: ahneudesta.

Tämän sarjan tarkoituksena ei ole ehdottaa yhteiskuntajärjestyksen alasajoa, vaan koskettaa kapitalistisen yhteiskunnan ongelmakohtia ja hieman murtaa tiettyjä myyttejä sen toiminnasta.

Vapaat markkinat - markkinatalouden kyseenalaistaminen
1. Ahneus
2. Tehokkuuden myytti
3. Epäreilu kilpailu
4. Kulutus - kun mikään ei riitä
5. Loppusanat

En pidä välttämättä pahana, että yhteiskunnan rakenteissa on jotain eteenpäinvievää. Yhteiskunnan kehittyminen on lajimme ja planeettamme selviämisen kannalta kriittistä. Tieteellinen ja tekninen kehitys on lopettanut länsimaissa ennen yleiset nälänhädät huonoina vuosina ja moni joskus niin vakava tauti ja sairaus on voitettu. Kapitalistinen yhteiskunta käyttää eteenpäinvievänä voimanaan ahneutta: kaikki haluavat enemmän jolloin luonnollisesti kilpaillaan resursseista ja mitataan menestystä sillä kenellä on eniten. Henkilökohtainen ahneus on kuitenkin huono moottori yhteiskunnalle. Jo yksinään ajatuksena ahneudelle perustuva yhteiskunta kuulostaa väärältä.

Kapitalismin takana on kuitenkin tämä nimenomainen tunne, ahneus. Ahne henkilö tuottaa ja kuluttaa. Hän tuottaa saadakseen resursseja ja kuluttaa täyttääkseen tuota ahneutensa jättämää aukkoa. Ahneuden ongelma on kuitenkin se, että mikä on lopulta tarpeeksi? Kun ensin halutaan auto ja talo, sen jälkeen huomataan että tarvittaisiin toinen auto ja isompi talo. Televisio pitää vaihtaa isompaan kun naapurillakin on iso. Ja uusi äänentoisto kun johdot ovat niin rumat. Ja ehkä se vaimokin pitäis vaihtaa kun kyllähän näin rikas kundi nuoremman ja timmimmän saa. Niinpä. Pitääkö henkilökohtaisen ahneuden pahat puolet oikeasti perustella?

Kun ahneuden parittaa vielä häikäilemättömyyden kanssa, saadaan yksilö joka menestyy kapitalistisessa yhteiskunnassa varsin mukavasti! Ahneutta ja häikäilemättömyyttä ei edes pidetä huonoina piirteinä. Ahne ja  rikas yritysjohtaja on julkkis, esikuva ja saa naisia. Tämä muodostaa tilanteen jossa ahneus ja häikäilemättömyys muuttuvat tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi. Kyseinen yritysjohtajahan on talouden veturi ja yhteiskunnan pilari.

Yhteiskuntarakenteemme tekee siis menestyjiä niistä jotka eivät epäröi käyttää arvelluttavia tai suorastaan pahoja keinoja saavuttaakseen tavoitteitaan. Jo filosofisessa mielessä tämä on paha, käytännöllisessä mielessä se on pahempi:
Yhteiskuntamme vaikuttajat ovat menestyjiä
+ Yhteiskunnassamme menestyvät tehokkaimmin ahneet ja häikäilemättömät ihmiset
= Yhteiskuntamme johtoon pääsee usein häikäilemättömyydellä ja ahneudella.
Yhteiskuntamme johtajat valitaan ahneuden perusteella.

Tämä ajattelutapa leviää helposti kaikkeen muuhunkin. Ystävyyssuhteita aletaan mitata niiden arvolla ja samaten parisuhteita. Jopa sairaalan pitää tuottaa voittoa - eikö sen pääasiallinen tehtävä joskus ollut parantaminen? Jotain on pahasti vialla kun huomataan ihmisten huijaavan ja valehtelevat ja jopa tappavan tilanteensa parantamiseksi - jopa sairaaksi tämä menee yksilöillä joiden taloudellinen tilanne on muutenkin varsin hyvä.

Ahneus ei kapitalistisessa yhteiskunnassa ole huono piirre ihmisessä, päinvastoin!

    Ei kommentteja:

    Lähetä kommentti

    Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

    Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

    Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.