Hirveä Heteropride?

Oletteko kuulleet ilmiöstä nimeltä heteroylpeys? Kyllä, kokonainen ilmiö näyttäisi olevan ehkä muodostumassa konseptin ympärille. Heinäkuun heitteillä oli heterotietouden kuukausi ja puuhataanpa Helsinkiin ihan Hetero Pride-kulkuetta.

Sosiaalisessa mediassa lähipiirini kommentointi asiasta oli sanokaamme aavistuksen verran vihamielistä tai pilkallista (mikä osin oli varmasti täysin ansaittua) mikä heijasteli asiasta käytävää laajempaa keskustelua. Yksien mielestä viimeinkin saadaan jotain tasapainoa "ainaiselle" homoasialle. Toisten mielestä kyseessä on vastenmielinen hyökkäys seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan. Kolmannet syyttävät heteroylpeys porukkaa oman etuoikeutetun aseman unohtamisesta tai lapsellisista peloista.

Lähipiirissäni oli lähes puhtaasti Hetero Pride-meiningille naureskelevaa puhetta. Tämä sai sisäisen vastarannan kiiskini heräämään ja lähdinkin tutkailemaan ja pohtimaan onko heteroylpeys-meiningille jotain oikeaa tilausta ja syytä, muutakin kun homofobia siis. Olen mielestäni varsin vapaamielinen yksilö. Niputan kysyttäessä itseni poliittisesti suhteellisen liberaaliksi ja enemmän vasemmalle kuin oikealle. Olen sitä väkeä joka puhuu seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta, toistuvasti. Painotan kuitenkin paljon henkilökohtaista oikeutta mielipiteisiin ja identifioitumiseen, mikä teki tästä minulle kiintoisan aiheen tutkailla.

Heteroylpeyden lähtökohdat

Jos yksinkertaistamme asiaa, heteroylpeys-meiningeissä on kyse ihmisistä jotka tahtovat juhlistaa heteroseksuaalisesta suuntautumistaan ja valitsemaansa perhemallia. Perhemallilla viitataan suhteellisen paljon liikkeen sisällä nimenomaan monogaamiseen parisuhteeseen, mikä on heteroylpeysliikkeessä se hehkutettavin malli. Liike on osin siis suuntautumista mutta myös elämäntapaa hehkuttava. Kun viittaan myöhemmin tekstissä elämäntapaan tai vastaaviin, viittaan tähän, tarkoitukseni ei ole väittää seksuaalista suuntautumista elämäntavaksi tai valinnaksi.

Käytännössä heteroidentiteetille ja marssillekin on perusteluja. Niitä käyn läpi alapuolella osissa yksi ja kaksi. Osassa kolme puhun siitä mikä olisi fiksu suhtautuminen heteroylpeysporukasta ja osassa neljä paljastan mikä on totuus tästä heteroylpeyden puolestapuhujista. Haluan ensin ymmärtää ja sitten vasta tutkailla ilmiön nurjaa puolta.

Osa 1: Ainoat jotka puhuvat hyvää heteroudesta ovat natseja

Ensimmäisenä sukellamme validaation ihmeelliseen maailmaan. Kun järjestämme tapahtuman jonkin kunniaksi, validoimme kyseisen ryhmän, kohotamme heidät hetkeksi valokeilaan ja julkisesti kehaisemme heitä. Kuka meistä ei tahtoisi validaatiota minälleen ja omille valinnoilleen? Kun lapsiperheen arjen pyörittämisestä pää pyörällä oleva aikuinen kuulee olevansa etuoikeutettu hetero, ei välttämättä voida odottaa merkittäviä syyllisyyden tunteita.

Heteromonogamia ei nimittäin saa erityisen paljon positiivista palstatilaa. Ehkäpä siinä ei ole mitään poikkeavaa tai erikoista, ei mitään riittävän kiinnostavaa mistä puhua. Kiinnostavaa asiaa saadaan aiheista jotka poikkeavat totutusta normista ja ehkäpä tämän takia heterous ja monogamia kohoavat esiin vain vertailukohteina kun esitetään tai puolustetaan jotain niistä poikkeavaa. Näissä konteksteissa heteroseksuaalisuus on lähes aina negatiivinen normi jonka levinneisyyden takia mikään muu suuntaus ei voi selvitä ja monogamia on malli johon ihmiset on aivopesty ja pakotettu ja josta irtautuminen kuvataan vapauttavana.

Voimme huomioida myös ns. hetero-olettamus, jonka mukaan jokainen kirjallisuuden hahmo ja mielipideteksti tulee heteroperspektiivistä ellei toisin sanota. Tässä on murunen totuutta, mutta se ei ole miten asia näyttäytyy. Kun asiaa käsitellään, heteromonogamisuus esitetään usein pahassa roolissa, kolossina jonka alla muut eivät voi hengittää ja johon kaikkien muiden on vain mukauduttava. Suuri massa joka sorsii pientä joukkoa, se on heterouden imago.

Positiivista palautetta heteromonogamia saa yleensä vain erinäisten "sosiaalisten konservatiivien" puheissa. Tähän porukkaan kuuluu väkeä jonka kanssa ei halua olla samaa mieltä: homofoobeja, kiihkouskovaisia, perussuomalaisia ja muita kyseenalaisia tahoja. Pahimpana nämä "positiiviset" tekstit on lähes aina kirjoitettu ikävissä tarkoitusperissä: mollaamaan ja väheksymään seksuaalivähemmistöjä. Heteropositiviinen teksti joka ei ole kielteinen seksuaalivähemmistöjä kohtaan on harvinaisuus.

Tässä on yksinään hyvä syy puhua heteroseksuaalisuudesta ja monogamiasta: tällä hetkellä vallalla on imago, että heteropositiiviset kommentit tulevat k*sipäiltä joiden mielipiteisiin ei haluta koskea pitkällä tikullakaan.. Seksuaalisten suuntautumisten ja elämäntyylien dialogissa on seksuaalivähemmistöjen ääni, homofobisten kusipäiden ääni ja sitten syvä hiljaisuus ns. heteronormatiiviselta rintamalta.

Osa 2: Muuttuvan maailman heteroidentiteetti

Elämme muuttuvia aikoja. Teknologia on muuttanut yhteiskuntamme täysin ja muuttaa yhä. Tämä muutos on erittäin nopeaa ja se tuottaa myös sosiaalisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Perheen malli on tässä muutoksessa mukana, samaten sukupuolten roolit, suhtautuminen toisiinsa, seksuaalisuus, aivan kaikki. Tämän kaiken keskellä monella on hankaluuksia enää löytää itselleen merkitystä.

Ennen merkityksen ja roolin löytäminen oli suhteellisen helppoa. Joskus syntymäsi antoi kaiken mitä tarvittiin: olit kauppiaan ensimmäinen poikalapsi: sinusta tuli isäsi jälkeen hänen kauppatoimintansa jatkaja. Olit sepän vesa, sinusta tuli seppä. Syntymäsi paikka, vanhempasi, sukupuolesi ja olosuhteet määrittivät roolisi ja oma merkityksesi yhteiskunnalle oli helppo nähdä. Itsensä määrittely oli helpompaa.

Tänä Päivänä tilanne on erilainen. Työssä meistä on tullut osia niin suurissa koneissa, että merkityksen löytäminen sitä kautta on harvalle mahdollista. Miten voin löytää merkityksen, roolin tai määritellä itseni jos olen kaupan kassa? Jos järjestelen papereita toimistossa? Jos myyn lehtiä puhelimitse? Suuri osa meistä ei enää voi määrittää itseään työn kautta.

Tämän Päivän ihminen löytää itsensä muuta kautta. Määritämme minän ainutlaatuisuuksillamme, tavoilla joilla erotumme massasta. Kun määritämme heterouden ja monogamian jonkinlaisiksi monoliiteiksi joista julkisesti poikkeaminen on rohkeaa, teemme myös vastaavan väittämän: ei poikkeaminen tekee sinusta vähemmän rohkean ja erityislaatuisen. Heteroseksuaalisuus ei ole piirre jolla pystyt erottumaan, eikä ole monogaamisuuskaan.

Lisäksi jos heteroudesta poikkeavan kuvan esiintuominen on rohkeutta, heteroidentiteetti ei tarjoa mitään tällaista positiivista ominaisuutta mitä huomioida. Identifioitumalla vähemmistöön voimme liittää itseemme sen vähemmistön positiiviset kuvat, mutta identifioitumalla enemmistöön voimme liittää itseemme vain enemmistön negatiiviset kuvat. Enemmistön positiivisten piirteiden korostaminen koetaan etuoikeuksilla leventelyksi. Toinen on rohkeutta, toinen on etuoikeutta.

Kun nyt otamme ne monet heterot jotka eivät ole homofoobeja, jotka elävät tässä "vanhaksi" sanotussa monogaamisessa perhemallissa, heille ei jää itsensä määrittelyyn mitään positiivista. He eivät ole työnsä puolesta mitään ja heidän perhemallinsa ei edusta mitään, eikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa merkitse mitään.

Seksuaalisesta suuntautumisesta on tullut osa identiteettiä. Seksuaalivähemmistöjen vahva julkinen identifoituminen on varmistanut sen kampanjoilla jossa seksuaalivähemmistöjen hyväksyttävyyttä on nostettu. Tarkoitus tietysti on tehdä ns. normista poikkeavista seksuaali-identiteeteistä tuttuja ja saada ihmiset ymmärtämään ettei niissä ole mitään pelättävää tai outoa. Seksuaalivähemmistöillä on ollut vuosisatojen vihat niskassaan ja tätä mielikuvaa parannetaan parhaiten saamalla ihmiset huomaamaan että heidänkin lähipiiristään löytyy näitä niin sanottuja poikkeavia.

Kyseinen kampanjointi on tärkeää työtä kasvattaaksemme suurten massojen ymmärrystä seksuaalivähemmistöistä, mutta samalla se on luonut ajatuksen seksuaalisen suuntautumisen (homo, hetero, bi, aseksuaali) ja elämäntyylin (monogamia, polyamoria, jne.) olevan oleellinen osa identiteettiä. Tämän identiteetin korostaminen nähdään rohkeana tekona (syystäkin) kun sen tekee vähemmistöön kuuluva, mutta ylimielisenä enemmistön ollessa kyseessä. Kyseinen identifioituminen ei ole mahdollista heteroseksuaalille, muuten kun aiemmin mainitsemieni negatiivisten homoviharyhmien kautta.

Osa 3: Heteroylpeyden pilkkaamisen vaarallisuus

Nyt kun heteroidentiteettiä identiteettiä tahdottaisiin kohottaa, ovat äänet poikkeuksetta pilkkaa. Linkitin tekstin alussa muutamaan artikkeliin, mutta ne eivät ole ainoita. Eräskin Hesarin kirjoitus taputteli heterorukkia päälle niin alentuvasti, että halusin hetkellisesti liittyä perussuomalaisiin. Naureskellaan sille miten kyllä heteroraukoilla on hankalaa kun heitä aina sorsitaan ja heillä on niin rankkaa.

Hetero Priden pilkkaaminen on kuitenkin se kaikkein huonoin ajatus. Ihmiset haluavat kuitenkin tuntea ylpeyttä itsestään ja elämäntavastaan. Tämä koskee kaikkia jossain määrin ja kun ns. heteronormatiivinen ihminen joka ei ole syvästi kiinni seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin liittyvässä keskustelussa päätyy lukemaan miten heteroylpeys on ylimielistä ja lapsellista ja väärin, puolustusreaktio on aika herkässä.

Puhutaan mielikuvista joita nämä heteroylpeyttä vähättelevät tekstit aikaansaavat. En identifioidu Hetero Pride-väkeen, mutta huomasin miten ärtyneeksi tulin kun teksti epäsuorasti viittasi ettei minun suuntauksessani ole mitään juhlittavaa tai ylpeiltävää - ja vastavuoroisesti että tietyissä muissa suuntauksissa olisi. Asenne tuntui olevan että ainoa syy marssia on puolustautuminen hetero-etuoikeuksia vastaan ja hetero-etuoikeutettujen pitäisi olla hiljaa tai puolustaa seksuaalivähemmistöjä. Heteroilla ei ole ongelmia, vain etuoikeuksia ja heteroudesta ylpeily on muiden sortamista. Hienoa työtä Tuuli Hongisto ja Maija Aalto, saitte seksuaalivähemmistöjen aseman puolustajan hetkellisesti harkitsemaan uudelleen.

Jos Hetero Pride-meininki on niin sisällötöntä ja lapsellista, jos sen takana on oikeasti vain homofobiaa ja ennakkoluuloja, paras tapa tehdä tämä on antaa porukan itse näyttää se. Mielipidekirjoitukset jotka vaativat ihmisiä "tsekkaamaan etuoikeutensa" tai heterorukattelee, aikaansaavat vain syvempää jakautumista. Ne ovat omiaan viemään asiasta epävarmoja ihmisiä aidan toiselle puolelle, enkä usko sen puolen olevan se jossa ihmisoikeudet voittavat.

On totta ettei heteroseksuaalisuus ole mitenkään vaarassa. Ketään ei lynkata heterouden takia tai savusteta ulos työpaikalta tai kielletä luovuttamasta verta. Laki ei kiellä sinua avioitumasta rakastamasi ihmisen kanssa tai hankkimasta lapsia adoption kautta jos kehonne eivät siihen kykenekään. Et lennä pihalle kirkostasi jos suuntautumisesi selviää. 

Mutta kukaan ei myöskään taputa sinua olalle ja muistuta ettei suuntautumisessasi ja elämäntyylissäsi ole mitään pahaa. Nykytilanteessa saamme suhteellisen usein muistutuksia siitä miten seksuaalivähemmistöissä tai vaihtoehtoisissa perhemalleissa ei lopulta ole mitään pahaa, huomaamme herkästi jos jokin ryhmä jää välistä. Jos dialogimme tyyli on korostaa asioiden viattomuutta, asia josta näin ei tehdä on oletettavasti viallinen.

Siihen rakoon saatettaisiin tarvita jotain.

Osa 4: Heteroylpeyden likainen käytäntö

Voimme argumentoida marssin heterouden puolesta olevan kannanotto homoseksuaalisuutta vastaan, mutta sama argumentaatio voitaisiin kääntää päälaelleen Gay Pride-marssista. Jos minkä tahansa asian puolesta tehty kannanotto on äkkiä myös "päinvastaisen" asian vastakkainen kannanotto, muuttuu melkoinen määrä asioita äkkiä vihapuheeksi.

Joka tapauksessa argumentissa homovastaisuudesta on valitettavan paljon perää. Heteroylpeys-porukoista löytää suhteellisen pienellä hakemisella vanhaa kunnon homofobiaa ja todella p*skamaisiakin asenteita sekä muuta kummallista. Huomaamme myös helposti miten kyseenalaisia tahoja ilmaisee tukeaan heteropriden taakse. Löydämme sieltä fennomaaneja, uusnatseja tai vaikka Venäjän homofobisten lakienkin kannattajia.

Oi kyllä, on paljon huonoja syitä olla "heteroylpeä" ja yksi suurimmista niistä on seksuaalivähemmistöjen pitäminen likaisena ali-ihmisroskana. Tämä ei tarkoita kaikkien heteroylpeiden olevan homofoobeja, mutta....

Heteroylpeys-meiningeissä on kuitenkin merkittävä osa tätä homofobia-porukkaa. Heidän tavoitteensa ei ole antaa heteromonogamialle ääntä tai identiteettiä. He haluavat ylistää heteroutta panetellakseen homoseksuaalisuutta. He haluavat puhua monogamian hienoudesta ja ylivoimaisuudesta saadakseen muut parisuhteen muodot näyttämään moraalittomilta ja sairailta.

Kukaan ei voi kiistää tämän porukan osuutta heteroylpeys-liikkeessä. He ovat suurella todennäköisyydellä liikkeen selkäranka ja runsain kannattajajoukko. Osissa yksi ja kaksi kuvattu asia on idealisoitu ja lähes teoreettinen heteroylpeysliike. Käytäntö on tällä hetkellä hyvin toisenlainen.

Hetero Pride Helsinki-tapahtuman sivuilta löytää lyhyelläkin läpikäynnillä selkeitä osoituksia liikkeen surullisesta tilasta. Liikkeen Facebook-seinältä löytyy linkkejä sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavaan tapahtumaan ja ns. kriittisiä kommentteja kuten nämä:

"Homohypetystä on liikaa. Useissa TV-sarjoissakin pitää olla vähintään yksi kiintiöhomo. Homous kuvataan täysin normaalina omnaisuutena. Moni ihan järkevältä tuntuva ihminen hyväksyy avoimen homouden."

"Suurin osa ihmisistä toki hyväksyy homoseksuaalisuuden olemassaolon mutta ei halua NORMALISOIDA sitä ekvivalentiksi heterosuhteiden rinnalle. Emmehän me rinnasta pedofiliaa tai sodomiaakaan samanarvoisiksi heterosuhteiden kanssa. Seksuaalikriittisyys (homosuhteissa) ei ole fobiaa vaan rationaalinen seuraus siitä mitä pidämme eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävänä."

"TV on pahin homottaja...toimittajaksi ei nykyään aito hetero edes pääse...hätätapauksissa pääsee myös BI,jollei pätevää homoa ko tehtävään sillä hetkellä löydy." 

"Homoilua tulee joka tuutista. Onneksi telkkarissakin voi vaihtaa kanavaa ja pistää kokonaan kiinni. Baareissa ovat tulleet yhä röyhkeämmiksi. Homot takaisin kaappiin."

Kannanotot kertovat jotain. Reiluuden nimissä on mainittava että vastakkaisiakin kommentteja löytyy, mutta tykkäyksiä saavat eniten juuri nämä homofobiset kommentit, eivät niille esitetyt vastakommentit. Hetero Pride Helsinki on syvästi homovastainen - tai ainakin sen jäsenet ovat homovastaisia ja peukuttavat innokkaasti homovastaisia kommentteja. Sanotaan että äkäisin ryhmittymä on jokaisen ryhmän sisällä äänekkäin, joten tämä voi olla puhdas illuusiokin.

Hetero Pridelle on olemassa perustelu, mutta se pätee vain eräänlaiseen viattomampaan heteroylpeyteen joka korostaa sitä miten kaikki ihmiset voivat olla ylpeitä itsestään suuntautumisesta ja perhemallista riippumatta. Nykyinen heteropride-liike ei sitä tuntuisi olevan tai ainakin sen varjossa ratsastaa aivan liikaa negatiivisia elementtejä jotka hakevat etuoikeutta, eivät tasa-arvoa tai mitään muutakaan positiivista. 

Ironisesti, normaalissa Pridessa on aina ollut kyse siitä, miten kaikki ihmiset voivat olla ylpeitä itsestään ja elää sellaista elämää kun haluavat.