Tietokoneet ja robotiikka korvaavat yhä useamman työntekijän, itseasiassa hyvin harvaa meistä tarvitaan kohta muuna kuin ostovoimana - jota meillä ei myöskään ole koska kenelläkään ei ole töitä. Voiko markkinatalous toimia, jos kenenkään ei enää kannata tehdä työtä?
Yhä useampi työtehtävä voidaan nykyisin tehdä koneilla. Pelkät tehdastyöpaikat eivät ole vaarassa, vaan esimerkiksi
lehtimiesten,
muusikoiden ja taiteilijoiden työllisyysnäkymät ovat automaation takia tulossa muuttumaan vaikeammiksi sillä teknologia on siirtymässä hitaasti kohti tilannetta jossa kyseiset ammatit voidaan pitkälti (tai jopa kokonaan) automatisoida.
Hyvin harva ammatti on todella turvassa tältä ilmiöltä ja tehokkuuden nimeen vannovat markkinat tulevat etenemään nopeasti suuremman ja suuremman automaation suuntaan. Tämän kehityksen lopputulos on hyvin mielenkiintoinen: markkinatalous lakkaa toimimasta.
Kuvitelkaa tilanne jossain lähitulevaisuudessa, jossa automaatio, tekoäly ja robotiikka on edennyt riittävän pitkälle korvaamaan valtaosan nykyisistä työtehtävistä. Lehtemme kirjoittavat automaattiset tietojärjestelmät ja painavat (jos painamiselle nyt on tarvetta) automaattiset painotehtaat ja perille toimittavat automaattiset järjestelmät. Tekoälyllä varustettu jääkaappi tietää mieltymykseni ja tilaa kaupasta ennakoiden tarvitsemani ruokatuotteet, jotka automatisoitu lähetyspalvelu toimittaa. Luonnollisesti
lähetyspalvelun autot ovat ajajattomia ja ja ne lastataan myös automaattisen varastojärjestelmän avulla.
Taloni siivoaa automatisoitu järjestelmä, samaten toimistoni (jos oma työpaikkani vaikka yhä olisi olemassa). Kaupungilla järjestystä valvoo älykkäiden valvontakameroiden (joista osa on liikkuvien yksiköiden päällä) järjestelmä, joka automaattisesti kykenee estämään järjestyshäiriöt tainnuttimilla tai
ääniaseella. Toki kaupungin päätöksenteko on myös tekoälyn varassa. Tekoäly tarkkailee kaupungin kokonaistilasta kertovia lukuja ja osaa muuttaa määrärahojen ja resurssien suuntaamista tavoin jotka parhaiten pitävät kaiken toimintakykyisenä.
Eivätkä ne insinöörit ja korjaajatkaan juhli. Kaikkia näitä järjestelmiä huolletaan myös automaattisesti ja ne osaavat raportoida viallisista osista, jotka automaattiset korjausjärjestelmät vaihtavat tarvittaessa. Jokainen järjestelmä tallentaa tietonsa suurille keskuspalvelimille, mistä korvaavan robotin tai tietokoneen toiminnot voidaan palauttaa aina uuteen yksikköön.
Esimerkkejä löytyisi vielä lisää ja hauskasti mikään esittämistäni vaihtoehdoista ei ole kovin kaukana tulevaisuudessa, osa pystytään toteuttamaan jo tänä päivänä. Surullinen johtopäätös pysyy kuitenkin samana: valtaosan meistä työpaikat tulevat muuttumaan tarpeettomiksi seuraavan sadan vuoden sisällä ja uusia korvaavia työtehtäviä ei näyttäisi olevan syntymässä läheskään samoissa määrin.
Ihmistyö on muuttumassa kovaa vauhtia tarpeettomaksi, mutta kun tietty piste ylitetään, alamme kohtaamaan mielenkiintoisen ongelman: jos valtaosalle ei ole työtä, miten markkinatalouteen perustuva järjestelmä voi toimia? Kulutus ei oikein onnistu jos kukaan ei tienaa rahaa millä kuluttaa. Ja vastaus on melko yksinkertainen: markkinatalous ei nimenomaan toimi kun tietty piste teknologisessa kehityksessä ylitetään.
Kyseinen tulevaisuuden visio on siitä mielenkiintoinen, että siinä ihmiset voisivat hyvin vetäytyä lepäämään laakereillaan ja keskittymään mihin haluaisivat - koneet tekisivät kaiken työn. Mutta se edellyttäisi myös merkittäviä muutoksia taloudellisiin ja poliittisiin rakenteisiin. Nykyisillä rakenteilla kuvaamani yhteiskunta olisi paikka jossa vain joillain harvoilla on rahaa ja ruokaa. Muut joutuvat turvautumaan yhteiskunnan tukimekanismeihin ja kerjäämiseen. Työtä ja tilaisuuksia työhön ei enää vaan yksinkertaisesti ole. Tietysti tämä romahduttaisi suuren osan taloudesta mukanaan, sillä yksityisen sektorin ostovoima katoaisi lähes kokonaan ja ilman sitä nykymuotoisella taloudellakaan ei olisi mahdollisuuksia toimia.
Markkinatalous on kuitenkin hyvin itsetuhoinen järjestelmä. Se ei suojele itseään, vaan mikäli yhdelle yritykselle edullinen toiminta johtaa koko alan tuhoon, ala tuhoutuu väistämättä. Osa yrityksistä ottaa uudet tehokkaat (ja itsetuhoisat) menetelmät käyttöön ja musertaa kilpailun edullisemmilla hinnoilla ja paremmilla palveluilla, muilla ei ole vaihtoehtoa kuin seurata perässä. Vanha sanontahan kuuluu: porvari myy sinulle vaikka sen köyden, millä hänet hirtetään. Tämä kuvaa markkinataloutta varsin hyvin.
Riittävän teknologisen kehityksen saattelemana on myös hyvä lähteä etsimään uusia talouden ja hallinnan malleja. Renesanssin ja valistuksen aika vei historiaan monarkiat ja ehkäpä markkinatalouteen pohjautuva yhteiskunta on jotain minkä teknologia ja automaatio vievät mukanaan. Siirtymästä ei kuitenkaan tule helppoa ja ennen kun voimme siirtyä eteenpäin, vanhan järjestelmän valtiaat tulevat taistelemaan kynsin ja hampain etuoikeuksistaan. Vanha valta yrittää aina hallita uutta, mutta pelisäännöt ovat muuttumassa.
Sillä mitäpä rikkaus merkitsee enää maailmassa jossa kaikilla voi olla kaikkea?
