Ilmastokieltäjillä vähemmän aseita

Jokin aika sitten ilmastokieltäjät keksivät jotain mikä näytti hetkellisesti antavan oikeita ammuksia muuten pseudotieteelliseen kieltämiseen: sähköposteja vuosi jotka näyttivät todistavan merkittävien ilmastotieteellisten todisteiden olevan peukaloituja. East Anglian Climate Research Unit ja sen esiin kohotettu jäsen Tohtori Michael Mann näyttivät vuodettujen postien perusteella vääristelleen dataa. Tilanne ei kuitenkaan ollut näin yksinkertainen.

Todellisuus oli kuitenkin se, että todisteina käytetyt viestit oli pahasti irrotettu asiayhteydestään ja yksittäisiä lauseita viljeltiin osoituksina väärinteoista. Esimerkiksi termin "trick" käyttöä esitettiin todisteena vääristelystä. Ilmastokieltäjien pakkomielteet eivät koskaan perustuneet kuitenkaan todisteisiin vaan pikemminkin mieltymyksiin ja mielipiteisiin. Ehkä juuri tämän takia ilmastokieltäjät eivät tutkineet vuodettua materiaalia erityisen tarkasti, vaan hyväksyivät ne sellaisenaan.

Mutta asia otettiin kyllä tutkintaan. Ja kaikki tutkimukset todistivat yhden hyvin selkeän faktan: ClimateGate kohu oli kohua tyhjästä. Ensin East Anglian yliopiston oma paneeli totesi vääristelysyytteet perusteettomiksi. Sitten Pennsylvania State Universityn tutkimus päätyi samaan lopputulokseen. Ja nyt National Science Foundation- organisaation tutkimus totesi jälleen saman lopputuloksen.

Käytännössä yksi toisensa jälkeen kaikki merkittävimmät vastatodisteet ja teoreemat ilmastonmuutosta vastaan ovat kaatuneet niiden altistuessa vertaisarvioinneille. Ilmastonmuutoksen kieltäminen elää kuintekin vahvasti tunneperäisten argumenttien ja tiedevastaisuuden voimalla. Tietysti se, että moni teollisuuden ala näkee ilmastonmuutoksen kieltämisen itselleen edullisena ei auta asiaa. Se lähinnä takaa, että joku kaataa rahaa kieltämisliikkeen rattaita pyörittämään.

Ilmastomuutoksen ja ihmisen roolin siinä on pitkälti todistettua tiedettä. Kaadetaampa ohimennen kaksi suosituinta vaihtoehtoa ihmisen aiheuttamalle ilmastonlämpenemiselle: auringon toiminta ja lämpösaareke.

Auringon aktiviteettia jos suhteutetaan globaaliin lämpötilaan, huomataan melkoinen korrelaatio. Ilmastokieltäjien piirtämänä tämä kaavio taktisesti lopetetaan jonnekin 80-luvulle kun käyrät lähtevät eri suuntiin:
Kuvan lähde: ScepticalScience
Auringon aktiviteetti siis lähtee äkkiä eri suuntaan, mutta lämpötilan muutos jatkuu. Kas vain.

Entäpä sitten lämpösaareke-ajatus. Sen mukaan urbaanit alueet varastoivat itseensä lämpöä ja näin kohottavat koko planeetan lämpötilaa TAI ainakin vaikuttavat mittauksiin koska mittauspaikat ovat liian lähellä kaupunkeja. Valitettavasti tämäkään ei pidä paikkaansa. Lämpösaareke on siinä mielessä totta, että kaupungit todella ovat lämpimämpiä ja niiden betoni-asfaltti-muut rakenteet varastoivat lämpöä. Niiden vaikutus globaaliin lämpötilaan on minimaalinen ja ei edes nähtävillä tilastoissa. Mittauspisteiden läheisyys kaupunkeihin ei pidä paikkaansa myöskään ja esimerkiksi luotettavimmat lämpömittaukset saadaan ymmärrykseni mukaan meristä ja niiden lämpötiloja eivät kaupungit erityisen suuresti heilauta.

Ilmastokieltämisen takana ei siis ole erityisempää todellista tiedettä ja nyt myös väitteet laajamittaisesta vääristelystä on haudattava. Mitä seuraavana ilmastonmuutoksen kieltäjät? Tiedän ettette aio lopettaa pseudotieteenne ja mielipiteittenne kauppaamista faktoina, mutta lakatkaa sentään esitämästä väittämiä jotka todistetusti eivät pidä paikkaansa.

(Ja jos joku innostuu väittämään vastaan, antakaa järkeviä argumentteja. Linkkipommitus ei ole debaattia.)

Kirkosta eroaminen

Tämä kirjoitus koskee Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, siitä eroamista ja homofobiaa ja -avioliittoa. Asiasta tietämättömille huomautettakoon, että kirjoittaja on (tiettyjen mukaan lähes militantti) ateisti.

Ylen Homoillan jäljiltä suuri määrä ihmisiä päätti erota Suomen evankelis-luterilainen valtionkirkosta. Ja sen jälkeen aina kun Päivi Räsänen on avannut suunsa, vähintään puolet homoilllan jälkeisestä määrästä eroaa. Jossain määrin kirkon laskeva jäsenmäärä on mielestäni positiivista - laskeehan se kirkon rahavirtoja ja sitä kautta myös kirkon vaikutusvaltaa. En kuitenkaan ole varma tietävätkö ihmiset mitä tekevät erotessaan kirkosta homofobian takia. Pohjustan tilannetta hieman ennen kun palaan tähän kohtaan.

Suomen valtionkirkko on toki jäänyt kiinni kaikenlaisesta, viimeisimpiin kuului homofobisen Älä Lannistu-kampanjan rahoittaminen. Aiemmin kun homoseksuaalisuutta yritettiin poistaa rikoslaista, ja valtionkirkko vastusti sitä loppuun asti - ja kun homoseksuaalisuus kuitenkin poistettiin rikoslaista, saivat he painostettua lakiin kuintekin ns. kehotuskiellon, jossa julkinen homoseksuaalisuuteen oli kiellettyä. Vastusti kirkko myös homoseksuaalisuuden poistamista tautiluettelosta. Nämä ovat varsin hyviä syitä erota.

Näistä huolimatta valtionkirkko täällä on suorastaan häkellyttävän suvaitsevainen verrattuna moniin muihin maailman kirkoista. Toki Suomen evankelis-luterilainen kirkko sisältää merkittävän määrän homofobiaa, mutta moniko muu kirkko voi sanoa edes siunaavansa samaa sukupuolta olevia pareja? Tietysti oikeasti suvaitseva kirkko ei jättäytyisi siunaamaan, vaan nimenomaan vihkisi niin tahtovat parit sukupuolesta riippumatta, mutta kirkkojen mittapuulla siunaaminen on iso juttu.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on vedetty väkisin nykyaikaan yhteiskunnan maallistuessa sen ympärillä. Kirkko on ollut osa Suomalaista politiikkaa ja maisemaa ja sen ei olla annettu eristäytyä omaksi suvaitsemattomuuden linnakkeekseen. Kirkon opit eivät enää kuitenkaan ole mitä varautuneet ja umpimieliset olennot kuten Päivi Räsänen ja Luther-säätiö sanoo niiden olevan. Valtionkirkko ei tahdo tuomita homoseksuaalista käytöstä ja on valmis varauksetta siunaamaan samaa sukupuolta olevat parit. Eikä unohdeta naispappeutta ja sen vastustajien heittämistä ulos kirkosta. Se viimeisin varsinkin vaati melkoista uskallusta.

Mutta sitten asiaani: kirkosta eroamiseen. Kuten sanoin, pidän uskonnon vaikutusvallan laskua positiivisena. Eniten toivon kuitenkin tilannetta jossa ihmiset ajattelevat itse ja toimivat todisteiden mukaisesti. Jos joku eroaa kirkosta, sen pitäisi tapahtua vastalauseena kirkon toiminnalle tai kannoille. Tai siksi ettei usko kirkon sanomaan ja ei tahdo tukea sitä. Eroaminen siksi että Päivi Räsänen ei ole rationaalista, sillä Päivi ei päätä kirkon kantaa. Eikä päätä myöskään Luther-säätiö. Kirkon parissa on paljon väkeä jotka kannattavat kansalaisoikeuksia ja heidän äänensä on tähän asti ollut se jolla kirkko puhuu. Myös esimerkiksi moni herättäjä-liikkeessä on antanut lausuntoja kaikenlaista vihapuhetta vastaan. Kirkko järjestää jopa parisuhdeneuvontaa samaa sukupuolta oleville pareille.

Selvittäkää mitä oikeasti sanotaan ja mihin uskotte. Jos se mitä kirkko sanoo on mielestänne väärin, erotkaa. Jos huomaatte uskon olevan onttoa ja keksittyä, erotkaa. Erotkaa jos kirkko tekee jotain mikä on mielestänne jotain mitä ette halua tukea. Älkää kuitenkaan erotko vastalauseena toiminnalle jota ei voida sanoa kirkon toiminnaksi. Maallistunut kirkko ei pysy maallistuneena jos kaikki sen maallisimmat jäsenet jättävät sen. Jälkeen jää vain fanaatikkoja ja lopulta ääni kellossa on oikeasti Päivi Räsäsen.

Myyttejä opettamisesta

Löysin tässä äsken tuttavan suosittelemana artikkelin Ten Common Myths About Teaching-artikkelia, eli kymmenen yleistä myyttiä opetustyöstä. Tiivistän lyhyesti kymmenen artikkelin esittelemää kohtaa:

1. Ne jotka eivät osaa opettavat
2. Opettajan työpäivä loppuu klo 15
3. Opettajilla on kuukausien kesäloma
4. Opettajan taito heijastuu suoraan oppilaiden hyvinä arvosanoina
5. Opettaminen on niin helppoa että kuka tahansa pystyy siihen
6. Opettajat ovat ainoita jotka ovat vastuussa lasten oppimisesta
7. Jos kävit koulun, tiedät miten opettaa
8. Opettajat saavat hyvää palkkaa
9. Opettajat eivät ole niin hyviä kuin ennen
10. Opettajat ovat kaikki samanlaisia ja vaihdettavissa.
(Käännetty alkuperäisestä tekstistä vapaamuotoisesti)

Artikkeli kuvaa erittäin hyvin monilla olevia harhakäsityksiä opetustyön yksinkertaisuudesta ja opettajien eduista. Nämä harhakäsitykset ovat Suomessa olleet vähentymään päin ja harva enää pitää opettajan työtä helppona luksustyönä, vaan käsitykset ovat kääntyneet realistisempaan suuntaan. Tämä ei pidä paikkaansa muualla maailmassa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa opettajan työtä pidetään monilla paikoin niin helppona että se nähdään mahdollisena tehdä kotona.

Opetus on tietysti kaikkea muuta. On totta, että kuka tahansa voi opettaa jossain määrin. Opetustyö ei sinällään edellytä samanlaista osaamista kuin kirurgia tai poliisin ammatti: Kirurgiaa ei voi edes yrittää tietämättä perusteita ja lakia ei voi valvoa tuntematta lakia. Opetustyössä voi siis toimia kuka tahansa ilman perusteellista osaamista opetuksesta – kunhan opetettava aihe tietysti on tuttu? Vain jos ei piittaa lopputuloksista.

Opetustyöhön pystyy kieltämättä kuka tahansa jossain määrin, mutta osaamaton opettaja ei kykene saamaan aikaan tehokasta oppimista, eikä välttämättä edes huomaa kuinka opetus jää pinnalliseksi tai opiskelija oppiikin jonkin aiheen täysin väärin. Osaamaton opettaja ei välttämättä huomioi erilaisia oppimismenetelmiä ja ei osaa käsitellä varsinkin lasten ongelmakäyttäytymistä. Kykenemättömän opettajan kanssa oppimistulokset jäävät heikoiksi ja oppiminen voi hidastua.

Merkittävä vaara on myös oppijalle muodostuva harhakäsitys itsestään ”tyhmänä” heikkojen oppimistulosten takia. Epäpätevä opettaja ei osaa välttämättä erottaa lahjakasta mutta turhautunutta oppijaa ja olettaa heikkojen oppimistulosten olevan tyhmyyttä tai laiskuutta. Pahimmillaan oppijaa rangaistaan tästä ja tälle jää käsitys itsestään tyhmänä ja laiskana – ja tällainen käsitys vaikuttaa suoraan oppijan omaan minäkuvaan ja luonnollisesti varmistaa ettei oppilas tule yrittämään enää jatkossa.

Yksilöllisten tilanteiden lisäksi opettajan ammattitaito on tarpeellista tilanteissa joissa opetettavia on enemmän kuin yksi. Yksittäisen henkilön opettaminen voi onnistua huomattavasti vähemmällä taidolla kun kaikki opettajan huomio on yhdessä oppijassa ja tämän opinnoissa. Ammattitaidon puute tulee kuitenkin näkyviin helposti suuremman luokan kanssa. Kokonaisen luokallisen ihmisiä osaamisen ja oppimisen tasapainottaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertainen tehtävä ja jokaisen osaamisesta täytyy pysyä jossain määrin kärryillä. Oppijoista nopeimmat eivät saisi turhautua, eivätkä hitaimmat jäädä jälkeen.

Opettajan työn raskaus on myös puhdas myytti ja se murskataan erittäin hyvin artikkelissa. Ihmisten käsitys opetustyöstä on monesti se mitä he näkevät tapahtuvan, eli opetus. Mutta opettaakseen, on tehtävä muutakin. Tarkistettava, valmisteltava, opittava uutta ja jopa kokeilla.

Opetustyön todellisen luonteen – niin haastavuuden kuin vaikeuden – selvittäminen myös suurelle yleisölle on huomattavan tärkeää. Väärät käsitykset opettajien työstä ja pätevyystarpeesta voivat aiheuttaa yksinkertaisesti sitä että epäpäteviä opettajia alkaa päästä alalle kun laatuvaatimuksia lasketaan. Osaamattomat opettajat heikentävät oppimistuloksia ja saattavat tehdä merkittävääkin hallaa siipiensä suojissa oleville ja heidän käsityksilleen omasta itsestään. Aliarvoinen opettaja voi siis aikaansaada oppilaan koko tulevaisuuden romuttumisen saadessaan lahjakkaan lapsen vakuuttumaan omasta kyvyttömyydestään.

Tätä ei pidä tulkita niin, että jokaisen opetustyössä olevan pitäisi olla ehdottomasti tietyllä tavalla koulutettu. Ei voida sanoa etteikö muodollisesti pätemätön opettaja siis voisi kyetä hyviin tai koulutettuakin parempiin oppimistuloksiin. Tämä kuitenkin pätee vain yksittäisten opettajien kanssa. Yksittäisiä huippuja löytyy varmasti epäpätevistä opettajista, mutta keskimäärin ne muutamat loistavat helmet hukkuvat epäpäteviin.

Artikkeli kokonaisuudessaan:

http://www.eschoolnews.com/2011/08/05/ten-common-myths-about-teaching/

Vaihtuvat taustakuvat Androidiin

Yksi suosikkitoimintojani Windows 7:ssä ja Mac OS X:ssä on mahdollisuus kierrättää kokoelmaa kuvia tietokoneen taustakuvana. Android puhelimet tapaavat olla niin tyylikkäitä, että tämä vaihtoehto olisi erittäin miellyttävä saatava niihinkin. Joissakin Android-laitteissa voi olla joitain valmistajien omia ratkaisuja, mutta ei kaikissa. Tähän tarkoitukseen on hieman hankala löytää hyvin toimivia ilmaisia ohjelmia jotka tekisivät taustakuvan vaihdon sillä tavalla kun sen tahtoisin tapahtuvan. Yksi sellainen tosin on olemassa.

SleepyWallpaperChanger
Ohjelma on äärettömän yksinkertainen: se vaihtelee halutussa hakemistossa olevia kuvia puhelimen taustalla. Eli käyttäjä voi vapaasti rakentaa haluamansalaisen hakemiston. Ohjelma osaa myös rajoittaa käytettävien kuvien kokoa. Kuva vaihtuu aina kun puhelin käy lukitussa asennossa, eli ohjelman ei pitäisi hukata virtaakaan.

James Bulgerin kuolema

Törmäsin äskettäin tapaukseen jonka pelkkä lukeminen järkytti sydänjuuria myöten. Pohjustettakoon sanomalla, että vaikka olenkin jokseenkin äänekäs ihmisoikeuksien ja elämän puolustaja tarvittaessa, en oikeastaan järkyty kovin herkästi. Varsinkin jos vain luen tapauksesta kykenen hyvin harvoin varsinaisesti saamaan kylmiä väreitä selkäpiihini, mutta tämä tapaus oli kaikkea muuta.

James Bulger oli kolmivuotias poika, joka murhattiin vuonna 1993. Murhaajat Robert Thompson ja Jon Venables olivat kaksi kymmenen vuoden ikään yltäneitä poikia. Niin järkyttävää kun lapsen kuolema ja lapsimurhaajat ovatkin, tämä on kuitenkin vasta alkua.

Tarina alkoi kun James Bulger onnistuttiin käytännössä nappaamaan tämän äidin ollessa ostoksilla. Äidin huomio ei ollut pitkään muualla, mutta riittävästi, että kaksi isompaa poikaa onnistuivat nappaamaan Jamesin. Thompson ja Venables eivät tunteneet uhriaan, vaan olivat osuneet häneen satunnaisesti suunnitelmanaan napata jokin pienempi lapsi ja kiduttaa tämä hengiltä. Teko ei siis tosiaan ollut hetken mielijohde.

Teko alkoi tiputtamalla James päälleen, josta tämä kärsi jo vammoja päähänsä. Sen jälkeen pojat veivät itkevän ja vertavuotavan pikkulapsen läpi Liverpoolin kunnes päätyivät hylätylle rautatieasemalle jossa James kidutettiin hengiltä. Tekoihin kuului maalin kaatamista Jamesin silmiin, potkimista ja kivittämistä. Pojat jopa tunkivat läjän pattereita Jamesin suuhun. Lopulta James tapettiin hakkaamalla tämä hengiltä rautaputkilla.

Mutta hupi ei loppunut siihen. Pojat sijoittivat Jamesin ruumiin rautatiekiskoille peittääkseen rikoksensa ja myöhemmin juna leikkasi Jamesin elottoman ruumiin kahtia. Silpoutuneet kappaleet kuitenkin löydettiin ja ruumiinavaus puhui kylmää kieltä siitä mikä todella oli koitunut James Bulgerin kuolemaksi.

Mitäs sitten kävi viimeisen sadan vuoden nuorimmille tuomituille murhaajille? Molemmat saatiin kiinni, tuomittiin ja vangittiin. Oikeudenkäynti käytiin aikuisille tarkoitetussa tavallisessa oikeudessa (josta myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi lievästi sanottuna tuomitsevan päätöksen) ja poikien identiteetit julkistettiin. Lopputuloksena tappajien vanhemmat joutuivat muuttamaan toiselle puolelle maata ja uusilla identiteeteillä uhkailujen takia. Sama seurasi myös kahta murhaajaa kun he lopulta vapautuivat rehabilitoiduttuaan. Venables tosin palasi kaltereiden taakse 2010 jäätyään kiinni lapsipornon lataamisesta. Classy.

James Bulgerin viimeiset hetket tässä maailmassa olivat hirvittävät. Uhreja oli ehkä vain yksi, mutta tekotavan raakuus lyö laudalta monen massa-ammuskelijan. Tekijät olivat lapsia itsekin.

Joskus maailmassa tapahtuu asioita joiden pahuutta on hankala käsittää.

(Pidempi tarina Wikipediassa)

Ilmaiset vaihtoehdot

Monia tarpeellisia perusohjelmia varten löytyy erilaisia hienoja ilmaisia vaihtoehtoja. Ajattelin esitellä muutaman vähemmän tunnetun vaihtoehdon.

Microsoft Officen korvaajaksi IBM Lotus Symphony
Kaikki ovat kuulleet OpenOfficesta (ehkä myös LibreOfficesta). Mutta moniko on kuullut IBM:n kehittämästä Lotus Symphonysta? Tämä hienous on OpenOfficen pohjalle rakennettu mutta radikaalisti paremmalla käyttöliittymällä. Lataaminen vaatii IBM identiteetin rekisteröimisen, mutta on siis ilmainen ja vapaa paketti.

Jos verkon kautta muokkaus kiinnostaa, vaihtoehtoina on myös Google Docs ja Microsoft Office Live.


Photoshopin korvaajaksi Pixlr
Pixlr on Hämmästyttän laajalla toimintomäärällä varustettu web-selaimen sisällä pyörivä kuvankäsittelyohjelma. Selainpohjaisuuden ansioista ohjelma ei vaadi asennusta ja toimii kaikkialta mistä selainta pääsee käytämään. Toimintavalikoima sisältää tietysti perustoiminnot kuvakoista perusretusointiin. Mielenkiintoisesti ohjelmasta löytyy myös huomattavasti edistyneempiä toimintoja joita ei löydy Photoshopin halpaversiosta eikä ilmaisversiosta kaiken suotimista tasoihin, käyriin ja jopa maskeihin.

Vinkki: Uutuutena Pixlrissä on hieno retrokone Pixlr-o-matic, jolla kuvista saa vanhan näköisiä ja päheitä! http://pixlr.com/o-matic/


Ilmaisia ohjelmia on siis joka lähtöön. Toivottavasti näistä parista on iloa.

Päivän taustakuva: Freedom of Religion

Freedom of Religion, click picture to enlarge

Uskonvapauden tärkeydestä

Vapaus uskoa vapaasti mihin haluaa on yksi tärkeimpiä demokraattisen yhteiskunnan peruspilareita. Tämän piirteen tärkeys jää kuitenkin monille epäselväksi vaikka todellisuudessa uskonvapauden tärkeyttä ei voi alleviivata liikaa. Miksi uskonvapaus sitten on tärkeää?

Yksi merkittävä syy on puhtaasti oikeus omaan ajatteluun. Ajattelua ja omaa mieltä ei millään järkevällä tavalla voida tuoda lainsäädännön piiriin ja vaikka voitaisiin, olisi sellainen vähintäänkin arveluttavaa. Jokaisella on oltava oikeus muodostaa oma uskonsa ja harjoittaa (tai olla harjoittamatta) sitä rauhassa siihen pisteeseen ettei uskon harjoitus rajoita muiden vapautta tehdä samoin. Tätä oikeutta vastaan tosin kampanjoidaan systemaattisesti monissa maissa jotka tahtovat julistaa tietyn uskon kaikille ja kieltää muut - ja jos ei kieltää, niin ainakin antaa erityisaseman tietylle uskonsuunnalle.

Toinen merkittävä syy on yksi jonka pitäisi olla varsinkin uskonnoille hyvin tärkeä: jos vain yksi usko on sallittu, ei kukaan todella valitse uskoaan. Tämä on mielestäni erittäin kriittinen elementti, sillä jos ainoa usko pakkosyötetään eikä uskovalle anneta koskaan vaihtoehtoa tai näytetä muita uskoja, voidaanko sanoa henkilön olevan todella valinnut kyseisen uskon? Eikö kulttuuriuskova henkilö vain usko mitä hänelle on lapsesta asti kerrottu, eikä niinkään tee tietoista päätöstä omaksua oikeaksi kokemansa usko? Jos vain yksi usko on sallittu ja muista ei kerrota, kukaan ei valitse Jeesusta vapahtajakseen tai Mohammedia profeetakseen – valinta on ryöstetty heiltä viemällä pois muut vaihtoehdot. Jos vaihtoehtoja vain yksi, se ei ole valinta.

Kiitos maassamme nautittavan (suhteellisen) uskonvapauden, meillä on tämä valinnan etuoikeus ja tunnen monia jotka ovat valinneet uskonsa oman kutsumuksensa mukaan, seuraamatta mitään pakkosyötettyä mallia. Tunnen muutamia jotka ovat näin uskaltautuneet valitsemaan uskon itse noudattamatta muuta kuin omaa ajatteluaan (mm. wicca ja buddhalainen) ja kunnioitan sellaisia henkilöitä syvästi heidän valintojensa takia. Täsmennettäköön etten sinällään pidä mitään tiettyä uskoa (tai sellaisen puutetta) mitenkään erityisen kunnioitettavana, vaan pikemminkin kunnioitan jokaisen omaa vapaata ja kriittistä ajattelua. Jos se johtaa tiettyyn uskoon, niin hyvä niin, jos se johtaa ateismiin niin hyvä niin. Yksinään mikään usko tai sellaisen puute ei ole mitenkään hurrattavaa: oleellista kuinka siihen pisteeseen on päädytty. Jos sinne päädytään itse, päädytään myös sille listalle ihmisiä joille nostan hattuani.

Jos uskonvapaus poistetaan, tämä uskon valinnan tärkeä aspekti katoaa kokonaan ja vapaa ajattelu kuolee tai ainakin muuttuu harvinaiseksi. Ilman uskon vapautta, ei muodostu myöskään ympäristöä jossa erilaiset ajattelumallit voisivat muodostua. Jos vain tietynlainen ajattelu katsotaan suvaittavaksi, muodostaa se ympäristön joka ei salli uudenlaisen ajattelun kehittymistä. Yksinkertaisemmin sanottuna ajattelun vapaus antaa vapauden ajatella eri tavoilla ja se voi avata ovia ja malleja joihin ei muuten olisi pääsyä.

Mitä tapahtuu jos esimerkiksi kiellämme ihmisiä ajattelemasta valon olevan aalto ja vaadimme kaikkia ajattelemaan valoa hiukkasina? Mitä tapahtuu jos pakotamme kaikki ajattelemaan, ettei sukupuolten välillä ole mitään muita eroja kun kasvatuksellisia ja kiellämme fysiologian vaikuttavan sukupuolien eroihin millään lailla? Suljemme mahdollisuuksia joihin muuten oltaisiin päästy ja heikennämme koko yhteiskuntamme ajattelua. Mutta miten tämänkaltainen tieteellinen esimerkki on tässä relevantti, tokihan puhuimme nyt uskonnollisesta ajattelusta, eikä sellainen johda tieteeseen? Ei välttämättä johdakaan (tosin sekään vaihtoehto ei ole poissuljettu) mutta se ei tarkoita ettei niistä voisi kohota jotain tärkeää ja merkittävää. Eivät kaikki merkittävät ajatukset ole välttämättä tieteellisiä.

Tietysti asian voi sanoa myös toisin päin: mitä tapahtuu jos kiellämme ettei tummaihoisia saa pitää ali-ihmisinä? Mitä tapahtuu jos kiellämme naisten pitämisen miehelle alisteisena? Emmekö voi kieltää "huonoja" mielipiteitä? Lyhyesti: Emme voi. Uskonvapauteen kuuluu myös oikeus pitää naurettavia" uskomuksia, sillä monesti naurettavuus on vain perspektiivikysymys. Uskonvapautta kuitenkin rajoittaa se, ettei uskonnon harjoittaminen saa rajoittaa muiden uskonvapautta. Vaikka kuinka uskot ettei vaimosi saa ajatella itse, jos vaimosi on eri mieltä, et omaa oikeutta päättää hänen puolestaan.

Selän-takana-puheen puolesta

Kirjoitin aiemmin artikkelin jossa kritisoin ns. voimakkaita persoonia, eli ihmisiä joilta voit kuulla  lauseen "Mä sanon asiat suoraan, jos et kestä sitä niin se on sun häpee." Blogi Aleksanterin ratkaisu kirjoitti siitä vastineen ja ajattelin hieman kommentoida ja selventää tekstiäni.

Aleksanterin ratkaisu ansaitusti kritisoi alkuperäistä tekstiä mm. sen lopetuksen takia. Lopetushan kuului näin:
"Mä sanon asiat suoraan, jos et kestä sitä niin se on sun häpee." on vain toinen tapa sanoa "Haluan sun tuntevan olosi huonoksi koska se parantaa omaa oloani ja voin dominoida sinua sillä tavalla. Lisäksi en välitä hyvinvoinnistasi yhtään ja olen itsekeskeinen nilkki. Jos päätät lyödä minua, se on vain maailman parantamista."
Kritiikki kohdistui nimenomaisesti kappaleen viimeiseen lauseeseen, joka ei ollut missään nimessä vakava ehdotus väkivallan käyttöön tuollaisessa tilanteessa, vaan vitsi.  Väkivalloin reagoiminen vastaavassa tilanteessa olisi monella tavoin tuhoisaa ja todennäköisesti täysin väärä reaktio. Kappaleen tarkoitus oli kuvata sitä miten haukkuminen on vallankäytön väline, ei yllyttää hyökkäämään kyseistä persoonaa vastaan.

Aleksanterin ratkaisu on selvästi saanut alkuperäisesti artikkelista käsityksen, että kaikki suora puhe on mielestäni negatiivista ja tuomittavaa. Tämä ilmenee hyvin hänen kirjoittamastaan kappaleesta:
Pyrin kuitenkin tässä tekemään asian niin että haukun päin naamaa ja kehun selän takana. Olen mieluusti avoimesti kusipää kuin kieroileva selkäänpuukottajakusipää joka näyttelee kivaa ja kohteliasta. Toki kaikkien ei tarvitse - tai oikeastaan kannata - pitää näitä ainoina olemassaolevina vaihtoehtoina. Harvatpa ovat tuomittuja olemaan ärsyttäviä ja suututtavia, vaan suurin osa ihmisistä kykenee ohittamaan ongelmia yrittämällä ja harjoittelemalla.
Aivan ensimmäisenä tahdon huomauttaa että suorapuheisuus ei aina ole pelkkää avointa ihmisten haukkumista. Kritiikkini ei alkuperäisessäkään tekstissä kohdistunut kuin sellaiseen avoimeen haukkumiskritiikkiin jota vain kutsutaan suorapuheisuudeksi. Haukkuminen ja vähättely ikäänkuin oikeutetaan kutsumalla niitä suorapuheisuudeksi ja yhtäkkiä haukkuminen onkin yhtäkkiä hyve. On monia tilanteita jossa suoruus on se järkevä lähestymistapa, esimerkkinä vaikkapa puolimuodollinen väittelytilanne.

Toinen kommentti jonka tahdon tehdä laimaastani kappaleesta on, etten itseasiassa pidä suoraan päin naamaa tehtyä kritiikkiä erityisen hedelmällisenä lähestymistapana ylipäätään - monesti jopa silloin kun se olisi ansaittua. Päin naamaa haukkuminen ja selän takana panettelu ovat kuitenkin kovin erilaisia asioita: ensimmäkin, monesti on äärettömän paljon sosiaalisempaa ja kohteliaampaa hoitaa "pakollinen kritiikki" selän takana. Toisekseen, yhteiskunnan toimivuus käytännössä edellyttää joidenkin asioiden jättämistä selkien taakse.

Jos puhun hyökkäävästi ihmiselle, haastan kyseisen henkilön suoraan ja saatan helposti heittää esille monia kortteja jotka tekevät tulevat kanssakäymiset mahdottomiksi. Jos taas päätän valittaa selän takana käytöksestä, en välttämättä polta siltoja samalla tavalla, mutta voin purkaa ahdistustani siitä mikä nyt pielessä onkaan. Voisin siis haastaa henkilön ja riskeerata koko ihmissuhteen siksi että tahdon tuoda jotain esiin - tai jättää haastamatta ja puhua asiasta muun piirin kanssa, päivitellen alkuperäistä asiaa vaikkapa mukava kukkahattu päässä. Suora lähestymistapa voi siis aiheuttaa välirikon ja mielipahaa.

Yhteiskunnan toiminnallisuus edellyttää jossain määrin sitä etteivät ihmiset hauku toisia ihmisiä päin naamaa, vaan purevat kieltään ja haukkuvat henkilöä tämän selän takana. Tämä mahdollistaa sen, että ihmiset jotka eivät ole Täysin Yhteensopivia Keskenään voivat kuitenkin toimia yhdessä kunhan tiettyjä asioita ei ehkä tuoda esiin. Kaikissa tilanteissa ei myöskään ole mahdollista ottaa asioita esiin, esimerkiksi jos kritiikin kohteeksi joutuva henkilö on vaikkapa esimies. Työpaikalla esimiehen haukkuminen päin naamaa voi tuottaa vähemmän miellyttäviä lopputuloksia kuin hänestä nillittäminen kahvipaikalla.

Toki paras vaihtoehto olisi ettei tarvitsisi haukkua ketään päin naamaa tai kieroilla selän takana. Mutta jos näistä pitää valita, jälkimmäinen on yleensä se lähestymistapa jolla päästään johonkin järkeviin tuloksiin loukkaamatta ketään. On tietysti muistettava, että asiasta valittaminen jonkun selän takana ja aktiivinen mustamaalaus ovat kaksi eri asiaa.

Kikkoja ikkunoiden koon muuttamiseen Mac OS X:ssä

Mac OS X Lion tuo mukanaan monia pikkuparannuksia jotka helpottavat jokapäiväistä käyttöä. Tietysti monet (l. suurin osa) näistä parannuksista pitää vain tietää, sillä mitään intuitiivista tapaa hoksata niitä ei välttämättä ole.


Keksin tässä äskettäin pari hauskaa toimintoa ikkunoiden koon muuttamisessa. Mac OS X Lion tosiaan antaa käyttäjälle mahdollisuuden muuttaa ikkunoiden kokoa mistä tahansa ikkunan reunasta venyttämällä. Jos painat venyttäessäsi pohjaan...
  • Shift (Vaihto) näppäimen voit suurentaa tai pienentää ikkunaa säilyttäen ikkunan kuvasuhteen (eli leveyttä ja korkeutta lisätään tai vähennetään samassa suhteessa).
  • Alt (Option) näppäimen voit suurentaa tai pienentää ikkunaa kohti ikkunan keskipistettä, eli ikkuna ei veny vain vetokohdasta vaan kaikkialta.
  • Shift ja Alt näppäimet yhtäaikaa tekee molemmat edellisistä kerralla.

Varsin näppärää.

Mac OS X Lion

Päivitin äskettäin Snow Leopard-versiolla hyrränneen Macbook-tietokoneeni uusimpaan versioon, lempinimeltään Lioniin ja ajattelin hieman kirjoittaa kokemuksistani sen kanssa.


Ensimmäinen asia mihin törmäsin oli Wlanin toimimattomuus. En saanut tietokonetta enää yhdistämään automaattisesti mihinkään Wlaniin ja vasta kun syötin käsin asetukset Airport-yhteydelle, suvaitsi mäkki hypätä Internetiä ihmettelemään. Tämä aloitti Lion-kokemuksen vähän huonolla jalalla. Macbookin wlan tosin on tuottanut harmaita hiuksia ennenkin.

Seuraava ihmettelyn aihe oli ympäri kääntynyt kahden sormen skrollaus. Olin tottunut käyttämään kahden sormen pyyhkäisyä liikkuakseni nettisivuilla eteenpäin ja suureksi ihmetyksekseni Apple oli päättänyt kääntää sen suuntaa: kahden sormen pyyhkäisy alas ei vienytkään sivua alas, vaan muistutti IOS laitteiden toimintaa. Vihasin tätä muutosta välittömästi intohimolla ja en voinut tutustua mihinkään asetuksiin ennen kuin sain sen pois häiritsemästä. Kosketusnäytöllä se on varsin looginen, mutta kotimäkilläni käytän kuitenkin kosketusalustaa ja sen kanssa muutos oli epälooginen.

Väärään suuntaan kääntyvän skrollin sai onneksi kuitenkin pois, jopa vanhemman mäkin omistaja:

Ylin ruksi pois (When using gestures...) ja skrollaus palasi normaaliksi.

Seuraavana tutustuin Launchpadiin, jonka piti olla erityisen hieno tapa käynnistää sovelluksia.

Ja kyllähän se hienon näköinen olikin, mutta en lämmennyt sille suuresti. Olen tottunut avaamaan spotlight-haun pikanäppäimellä ja käynnistämään ohjelmani parilla hakusanan poikasella. Launchpad oli siihen verrattuna hidas ja hankala käytettävä. Täysin hiireen (tai tulevaisuudessa kosketusnäyttöön) nojaava käyttäjä voi saada siitä enemmän irti, mutta tällä hetkellä Launchpad on minulle täysin turha.

Halusin antaa Launchpadille kuitenkin mahdollisuuden. Valitettavasti Apple oli tehnyt siitä hankalaa, Launchpadin kun sain käynnistettyä näppärästi vain napsauttamalla sen kuvaketta Dockista, mikä on aivan liian kömpelöä tehokkaaseen käyttöön. Miksei eleillä? Käytän itse mäkkinäni Macbookin kotiversiota ajalta kun mäkkienkin touchpadissa oli fyysinen nappi ja kyseisen laitteen kosketusalusta ei tue eleitä. Näinollen päätin että näppäimistöoikotie olisi tarpeen. Vanhaan Dashboardiin vievä painike oli kuitenkin turha ja päätin sen olevan sopiva korvaaja.

Mutta Apple suuressa viisaudessaan oli estää moisen omien nappien tekemisen - paitsi jos alkaisin käyttää kaikkia ylärivin toimintoja F-näppäiminä. Niin en halunnut tehdä, joten hetken pyörittelyn jälkeen keksin FunctionFlip-nimisen ohjelman joka sallii yksittäisen painikkeen muuttamisen F-toiminnoksi. Sitten vielä jouduin määrittämään uuden F4-painikkeeni toiminnon käyttäen Quicksilveriä kun Mac OS ei tahtonut vieläkään antaa määrittää nappia uusiksi.

Lopputulos: Launchpadistä tuli jossain määrin käytettävä, mutta hirvittävän uurastuksen jälkeen. Uusilla Mac-kannettavilla Launchpad on mahdollista avata hiirieleellä joka kasvattaa sen hyödyllisyyttä jossain määrin. Vanhemmalla laitteella ilman kunnollista pikapainiketta tilanne on ongelmallisempi.

Sitten jotain mistä pidin: Mission Control.


Mission Control yhdistää Exposen ja Spacesin, luoden yhden ympäristön jossa voi hallita ikkunoita ja useita erillisiä virtuaalityöpöytiä. Pidin siitä miten näppärästi uuden työpöydän pystyi luomaan ja miten ikkunoita sai siirreltyä työpyödältä toiselle pienellä vaivalla. Tästä pisteet.

Yksi uudistunut alue on hienosäädetty uusi Finder.

Finder on kokenut monia pikkumuutoksia ja on miellyttävä käyttää. Itse pidin parhaana uutena näppäryytenä mahdollisuutta siirtää valitut tiedostot uuteen hakemistoon kerralla: valitse tiedostot, napsauta yhtä niistä hiiren kakkospainikkeella (tai Ctrl-napsautus) ja valitse New folder with selection ja saat kyseiset valittuna olleet tiedostot luomaasi uuteen kansioon.

Muutama lyhyt huomio:
  • Ohjelmat eivät sammutettaessa enää välttämättä oikeasti sammu vaan menevät odotustilaan. Tämän toiminnallisuutta täytyy testata enemmän ennen kuin kommentoin.
  • Esikatselu-toiminto on parantunut 
  • Uuden iCalin oletusulkoasu on karsea, todella karsea!
  • Mail-ohjelma näyttää kivalta.
  • Täyden ruudun ohjelmat: Hieno toiminto kunhan joku ohjelma josta välitän tukee sitä.
  • Ikkunan kokoa voi VIIMEIN muuttaa muualtakin kuin alakulmasta. Kaikki ikkunan reunat käyvät. Loistavaa!
Kaikenkaikkiaan Lion oli nimenomaisesti "ihan kiva." Se ei tuonut mitään vallankumouksellista tai huipputärkeää ja olisin varsin hyvin voinut pysyä Snow Leopardissa. Eleohjauksen parannukset ovat merkittäviä, mutta itsenikaltaiselle vanhemman Mac-tietokoneen käyttäjälle ne eivät ole relevantteja, kun en kerran niitä pysty lainkaan käyttämään. Ehkäpä uudemmilla tietokoneilla Lion-päivitys muuttuu relevantimmaksi.

Tuomioni: vanhemmalla mäkillä päivitys ei välttämättä kannata. Hinta on tosin pieni (n. 24 euroa suoraan App Storesta) joten se ehkäpä hieman tasapainottaa asiaa. Uudempiin mäkkeihin päivitys on varsin suositeltava.