Lumia - puuttuvat MMS ja Internet-asetukset

Nokian Lumia-laitteissa on ollut pieniä ongelmia oletuksena saada haettua suoraan verkosta operaattorin asetuksia. Tästä on seurannut ongelmia yhdistää puhelinta verkkoon 2g ja 3g-verkkojen kautta, sekä kyvyttömyys lähettää ja/tai vastaanottaa MMS-viestejä. Nämä ongelmat ovat näkyneet suhteellisen monella käyttäjällä, mutta ovat onneksi ongelma helppoja korjata.

Maallinen vastustus sukupuolineutraalille avioliitolle

Olen kirjoittanut aiemmin jo sukupuolineutraalista avioliitosta. Tutkimusten mukaan Suomessa huomattavasti suurempi osa väestöstä kannattaa avio-oikeuden muuttamista kaikille sallituksi kuin vastustaa, mutta silti vielä kuulee perusteluja heteronormatiivisen avioliiton säilyttämisestä ainoana vaihtoehtona.

En ole koskaan kuullut ei-uskonnollisia perusteluja vastustaa avioliiton sallimista kaikille. Tämä on tietysti hieman harhaanjohtavasti sanottu, sillä ei-uskonnollisia perusteluja kyllä löytyy ja sanotaan, ne eivät vaan ole erityisen hyviä ja jopa pintapuolinen tarkastelu paljastaa ne täysin pätemättömiksi. Käydään läpi nämä maalliset syyt ja viihdytetään itseämme katsomalla miksi nämä syyt eivät pidä paikkaansa. Uskonnollisiin perusteluihin en ota kantaa tässä artikkelissa.

Yleisesti esitetyt syyt:
  1. Adoptio-oikeus tulee avioliiton mukana ja se on vaarallista koska lapset kasvavat homoiksi ja sekopäiksi
  2. Homoseksuaalisuus on luonnotonta / luonnonvastaista
  3. Avioliitto on perinteisesti yksi mies ja yksi nainen, perinteitä täytyy kunnioittaa
  4. Perinteinen avioliitto hajoaa / heikkenee jos homoliitot sallitaan ja uskottomuus lisääntyy
  5. Yhteiskunta vaatii heteroavioliittoja tai ihmiskunta kuolee sukupuuttoon
  6. Kohta eläinten / lasten /sukulaisten / usean ihmisen kanssa voi mennä naimisiin
  7. Homoja tulee lisää jos moinen sallitaan
  8. Avioliiton tarkoitus on tuottaa lapsia, jos se ei onnistu, ei aviota
  9. Ihmiset ovat yksilöitä ja heitä ei saisi pakottaa samaan muottiin
  10. Avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa, termiä ei saisi muuttaa!
Ihania syitä, eikö? Käydään luetteloa hieman läpi ja katsotaan miksei yksikään näistä syistä pidä paikkaansa.

1. Adoptio-oikeus
Tämä argumentti on niin monella tavalla rikkinäinen, että on hankala päättää mistä aloittaa. Moni näkee merkittäviä ongelmia siinä, että samaa sukupuolta oleva pariskunta saisi avioliiton myötä myös oikeuden adoptoida lapsia. Yleensä ongelmat tulevat kolmesta väittämästä:

I. Homojen lapsista tulee homoja
II. Homojen lapsista tulee sekopäitä 
III. Homot kilpailisivat adoptioista heteroperheiden kanssa, pienentäen mahdollisuutta että lapseton heteroperhe saa lapsia.

Väitteet ovat valitettavasti kaikki oikeasti kuulemiani vakavasti esitettyjä väittämiä - ja mikään niistä ei pidä paikkaansa. Kaksi ensimmäistä ovat suoraan virheelliseen tietoon pohjaavia ja väärin ja viimeinen on hyvä esimerkki siitä miten kaikki eivät ymmärrä mitä syrjintä ja etuoikeutettu asema oikein tarkoittaa.

Ensinnäkin homoseksuaalien vanhempien kasvattamien lapsien homous ei ole sen suurempaa kuin heteroiden. Homoseksuaalisuus on nykytieteen mukaan synnynnäinen piirre, eikä kasvun aikana tapahtunut vahinko. Ihmisistä tietty osuus syntyy homoseksuaaleina, jotkut jopa biseksuaaleina. Kasvattaja ei voi tätä erityisemmin muuttaa, mitä nyt samaa sukupuolta olevien vanhempien kasvattama homoseksuaali lapsi kykenee ehkä käsittämään oman suuntautumisensa paremmin kuin heteroseksuaali, eikä koe itseään niin yhteiskunnan ulkopuoliseksi.

Joka tapauksessa: homous ei tartu, ei vanhemmista eikä kavereista. Homoseksuaalisuuden periytyminen biologiselta vanhemmalta lapselle on toinen asia, mutta ei vaikuta adoptiokeskusteluun.

Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset eivät ole myöskään sen epäterveempiä fyysisesti tai henkisesti kuin muutkaan. Aiheesta on suhteellisen paljon tutkimusta ja käytännössä kaikki siitä päätyy lopulta tulokseen, ettei samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsissa ole sen suuremmin vikoja kuin heteronormatiivisten parien lapsissakaan. Homovanhempien vaarallisuutta rummuttavat tutkimukset osoittautuvat käytännössä aina roskaksi.

Viimeinen adoptioväittämä on surullinen ja kertoo varsin paljon siitä miten tietyt etuoikeutetut asemat nähdään luonnollisina ja jopa suotavina. Heteroseksuaalilla pariskunnalla on nyt etulyöntiasema adoptiotilanteessa ja tätä ei haluta muuttaa. Joskus perusteluina on heteroiden parempi sopivuus vanhemmiksi (josta ei ole mitään näyttöä, kuten edellisessä kappaleessa osoitin) tai se kuinka nyt hyvät heterovanhemmat eivät välttämättä saakaan kovasti odottamaansa adoptiolasta kun samaa sukupuolta olevat parit "kilpailevat" samoista orvoista.

On tietysti surullista, ettei lasta tahtova pari saa lasta, oli syynä sitten hedelmättömyys tai adoption vaikeudet. Väite että homoparien takia tämä kurjuus lisääntyy sivuuttaa täysin sen surullisen tilanteen toisen puolen: miten surullista on etteivät samaa sukupuolta olevat vanhemmat saisi adoptiolla lasta jota he niin kovasti kaipaavat? Miten se kun lasta tahtova naispari ei saa lasta typerän aviolain takia on hyväksyttävää, mutta se, että heteroparien adoption vaikeutuminen homoseksuaalien parien takia onkin uhka? Puhdasta etuoikeutetun aseman käyttöä.

Samaa sukupuolta olevat vanhemmat tarjoavat lapselle kaksi aikuista joihin turvautua elämänsä ongelmissa. Tämä on paljon tärkeämpää kuin ilman todisteita esitetyt vaatimukset lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Lapsella pitäisi olla oikeus kotiin, ruokaan, hyvinvointiin ja perheeseen. Vanhempien sukupuoli tai sukupuoliroolien merkitys ei tutkimustiedon perusteella ole merkityksellistä.

2. Luonnottomuus
Luonnottoman määrittely on tässä kohtaa ensimmäinen hankaluus, mutta oletan sen tarkoittavan jotain "mitä ei ilman ihmisen myötävaikutusta tapahdu luonnossa". Jos jollain on parempi määritelmä, niin voin muuttaa omaani. Luonnottomuus on valitettavan epämääräinen termi.

Jos menemme määritelmäni mukaan, voimme hetkessä todistaa tämän kohdan virheelliseksi, sillä luonnossa ilmenee homoseksuaalista käytöstä vaikka kuinka paljon. Jopa leijonat joita moni maastamme ylpeä kantaa kaulassaan harrastavat homostelua, itseasiassa 8% kaikista tarkkailluista paritteluista on ollut leijonaherrojen välisiä.

Luonnossa esiintyy homoseksuaalista käytöstä niin yksittäistapauksina kuin koko elämän yli jatkuvina mieltymyksinä. Tendenssi mieltyä omasta sukupuolestaan on siis läsnä muuallakin kuin ihmisyhteisöissä ja luonnottomuus-argumentti kaatuu.

Voi tietysti argumentoida, etteivät kyseiset eläimetkään käyttäydy luonnollisesti, mutta silloin törmätään luonnollisuuden ongelmaan: mikä on oikein luonnollista käytöstä? Jos jokin käytös on havaittavissa useissa lajeissa, kuten hengittäminen, haukottelu ja homoseksuaalisuus, eikö se silloin ole määritelmältäänkin luonnollista?

Jos taas luonnottomaksi määritellään kaikki mikä ei johda lajin jatkumiseen, mennään todella syville vesille ja metsään. Ensinnäkin, suuri osa toiminnoistamme ei johda lajin jatkumiseen. Tiukkojen alushousujen käyttö pitäisi lailla kieltää tämän ajattelun mukaan (yksi merkittävästi lisääntymiskykyämme heikentävä tekijä!) puhumattakaan monista muista asioista. Lisäksi tasapainoisten vanhempien määrän lisääminen orvoille lapsille on nimenomaan toimintaa joka parantaisi lajimme jatkuvuutta. Tämä luonnollisuuden määritelmä kaatuu hetkessä.

3. Perinteet
Lause "Avioliitto on perinteisesti ollut yhden miehen ja yhden naisen välinen" on suoraan virheellinen. Nykyisen muotoinen avioliitto on itseasiassa varsin tuore konsepti. Moniavioisuus on ollut yleistä lähes kaikissa kulttuureissa tiettyyn aikaan ja muoto on lähes aina sama: yhteiskunnan voimakkaat miehet ottavat niin monta vaimoa kuin kykenevät. Perinteet ovat rikkoutuneet lähihistoriassa myös toisella tavalla kun avioliitosta on tehty oma päätös perinteisen naimakaupan sijaan: lähes kaikki avioliitot ovat historiallisesti olleet järjestettyjä ja monissa paikoissa ovat yhä.

Perinteisyyden ensimmäinen ongelma on siis osoittaa millainen on perinteinen avioliitto ja se on yllättävän hankalaa. Yksinkertaisuuden vuoksi hyväksytään hetkeksi kuitenkin yksi nainen ja yksi mies määritelmä, jotta pääsemme toiseen kysymykseen: mitä hiton väliä perinteellä on tässä kontekstissa?

Perinne ei ole mikään itseisarvo, jota noudatetaan vain siksi että sellainen on olemassa. Perinnettä noudatetaan joko siksi että se on hauskaa (jouluperinteet) tai tuottavat yhteisölle yhteenkuuluvuuden tunnetta (yhteiset seremoniat) tai ovat hyödyllisiä (ei naida sukulaisia ettei tulla sisäsiittoisiksi). Perinnettä ei noudateta siksi, että se on perinne. Toisekseen, ketään ei estä noudattamasta perinnettään jos joku muu ei noudata. Me heterot voimme edelleen noudattaa perinteitä ja tehdä naimakaupat vastakkaisen sukupuolen kanssa, sukupuolineutraali avio ei riistä meiltä tätä oikeutta tai riko perinnettä. Ei, ei riko, oikeasti.

En voi perinteen varjolla käskeä muita noudattamaan minun perinteitäni. Jos muslimi ei syö sianlihaa, ei minulla ole oikeutta käskeä häntä lopettamaan tätä perinnettä, mutta samalla tavalla hänellä ei ole oikeutta ulottaa minua tämän perinteen alle. Kristillinen perinne ja sen tärkeys kohoaa tässä usein esiin: avioliitto täytyy säilyttää miehen ja naisen välisenä, koska muuten loukkamme kristittyjen perinteitä ja oikeuksia. Väittämä on pähkinänkuoressa käänteinen oikeuden loukkaaminen: jos joku saa elää perinteeni vastoin, se loukkaa perinnettäni. Eli saan loukata muiden tapoja omillani, koska jos en saa loukata ja syrjiä muita, se on syrjintää minua kohtaan? Oikeasti?

4. Avioliitto tuhoutuu ja uskottomuus lisääntyy
Tämä väite esitetään aina ilman mitään kunnollisia tai edes siedettäviä todisteita, luottaen siihen että ne jotka ovat jo samaa mieltä toistavat sen ilman asian kriittistä tarkastelua. En ensinnäkään kertakaikkiaan ymmärrä miten yhden ihmisen avioliitto toisen ihmisen kanssa muuttaa kokonaan kolmannen ihmisen avioliittoa neljännen ihmisen kanssa. Väite toisekseen sivuuttaa kokonaan ne monet avioliiton uskottavuutta oikeasti murentavat teot, kuten Britney Spearsin 55 tuntia kestäneen avioliiton (ja näitä on muuten lisää) puhumattakaan jatkuvista "Hetero-X jäi kiinni avioliiton ulkoisista suhteista"-paljastuksista. Moiset touhut toki tuomitaan, mutta niiden laittomaksi tekemisen ei puolesta puhu kukaan, vaikka ne varmasti jäytävät ihmisten mielistä käsitettä elinikäisestä monogamisesta avioliitosta.

On outo väite että homoseksuaalien naimalupa jotenkin tekisi heteroliitoista jotenkin vähempiä. Jos avioliittojen tarkoitus on lujittaa suhdetta ja vahvistaa parin välistä suhdetta, miksi samaa sukupuolta olevien henkilöiden vastaava lujittuminen olisi pahasta? Tokihan se vähentäisi heidän irtosuhteitaan ja eivätkös ne avioliiton ulkopuoliset suhteet ole kuitenkin paha asia?

Eivätkö naimattomat homo-, bi- tai heteroseksuaalit jotka hyppivät "kukasta kukkaan" ole paljon suurempi uhka millekään avioliiton kaltaiselle instituutiolle? Juuri naimattomat, vapaasti kaikkien kanssa touhuavat yksilöt ovat niitä jotka saavat muutkin miettimään aviota ikävänä ja rajoittavana. Eikö avioliiton uskottavuuden ja pyhyyden puolustamiseksi olisi nimenomaan oleellista sitoa mahdollisimman moni monogamiseen suhteeseen, jottei monogamialle paljon vaarallisempi vapaan rakkauden ajattelutapa leviäisi?

(En henkilökohtaisesti näe mitään väärää monien suhteiden tai vapaan rakkauden harjoittamisessa jos ketään ei vahingoiteta, käytän niitä tässä vain esimerkkeinä sisäisestä ristiriidasta.)

Sukupuolineutraalin avion "pahin" seuraus on itsessään se, että silloin homoseksuaalitkin voivat mennä naimisiin ja sitoutua toisiinsa parhaimmillaan koko elämänsä ajaksi helpommin. Miten avioliittoa järkyttäisi se, että yhä useammalle annetaan paremmat mahdollisuudet suhteen jatkuvuuteen? Avioliiton laajentaminen kaikille mahdolliseksi voisi pikemminkin siis vähentää uskottomuuden määrää, sillä se tekisi merkittävän suurelle ihmisryhmälle mahdolliseksi sitoutua toisiinsa tavalla joka nyt on heiltä kielletty. Avioliitto ei konseptina myöskään heikkenisi, vaan pikemminkin vahvistuisi sillä se ei enää syrjisi monia siihen tahtovia.

5. Sukupuutto, yhteiskunnan romahdus
Tämä on ehkä kaikkein hauskin argumentti koskaan. Avioliiton salliminen kaikille jotenkin saisi aikaan sen, että kaikki lopettasivat lisääntymisen, eli jokainen hetero (tai ainakin riittävän suuri osa meistä) katsoisi homoliitot hyväksi syyksi lopettaa lasten tekeminen ja syöstä ihmiskunta tuhoon. Tai ehkä kaikista tulee homoseksuaaleja jos homoliitot sallitaan!

En oikein tiedä miten tätä kohtaa lähtisi kumoamaan, sillä kun absurdius pääsee tiettyyn pisteeseen, on hankala käyttää järkiperäistä puhetta sen kumoamiseen. Tässä jotenkin oletetaan että jokaisen käytös muuttuu homoseksuaalisen avioliiton sallimisesta jollain niin merkittävällä tavalla, että se riittää tuhoamaan yhteiskuntamme. En oikein koskaan ole ymmärtänyt mitä pahaa tapahtuu jos kaikki saisivat mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa ja miten kaikki tälle tapahtumalle väitetyt seuraukset edes liittyvät sukupuolineutraaliin avioliittoon.

Selventääkseni asiaa, valmistelin kaavio sukupuolineutraalin avioliiton seurauksista:


Seurauksia on kaksi: naiset saavat mennä naimisiin naisten kanssa ja miehet miesten kanssa. Siinä kaikki. Se ei vaikuta kenenkään muun avioliittoon esitetyllä tavalla.

6. Avio-oikeuden laajeneminen
Yksi suuresti seurauksena rummutettu ongelma on avioliiton mahdollisuuksien laajeneminen outoihin suuntiin. Yleisimmät ovat väitteet lasten tai eläinten kanssa tehdyistä avioliitoista jotka homoliittojen jälkeen pitäisi jostain mystisestä syystä myös laillistaa.

Ero on mielestäni varsin selkeä, mutta jos asioita ei ajattele kriittisesti, näinkin itsestäänselvät asiat jäävät huomaamatta. Ero on yksinkertainen: samaa sukupuolta olevien välillä oleva suhde - kuten heteroavioliittokin - perustuu kahden tasavertaisen ja päätöksiin kykenevän yksilön keskinäiseen sopimukseen. Lapsi tai eläin ei ole kykenevä samalla lähtemään suhteeseen tai tekemään täysivaltaisia päätöksiä itsestään ja elämästään.  Eläin ei kykene antamaan suostumustaan ja lapsi ei välttämättä ymmärrä tarpeeksi antaakseen suostumustaan. Kyseessä ei olisi kahden tasavertaisen ja päätöksiin kykenevän yksilön välinen suhde.

Se mitä kaksi aikuista tahtovat tehdä elämillään ja toisillaan on pitkälti heidän välisensä asia. Jos heidän toimintansa ei ole muiden kimppuun hyökkäämistä, heillä on oikeus tehdä yhdessä mitä haluavat. Tämä ei ole sama asia kuin se, että aikuinen saisi tehdä lapselle mitä haluaa vaikka tällä olisikin lapsen suostumus. Lapsi ei kykene täysin ymmärtämään tilannetta ja on helppo suostutella itselleen tuhoisiin asioihin. Lapselta puuttuu tietty vastuu mikä aikuisilla on ja siksi tilanteet eivät ole verrattavissa. Kahden tasavertaisen aikuisen välisen suhteen lailliseksi tekeminen ei mitenkään anna lupaa suhteisiin lasten kanssa.

Toisaalta, kun muistamme ketkä ovat niitä jotka tämän argumentin usein esiin tuovat, voimme ehkäpä antaa vastavuoroisesti muistutuksen siitä mikä organisaatio todistettavasti suojellut pedofiilejä vuosikymmenten ajan, ellei pidempäänkin. Ehkä on luonnollista että varsinkin tietyistä lähteistä nousee äkkiä pedofilia-syytöksiä.

Toinen asia ovat puheet siitä miten homoliittojen salliminen avaisi oven moniavioisuudelle ja sukulaisten vihkimiselle. Tässä tekstissä en ala käsitellä näiden oikeellisuutta (se on toisen artikkelin asia). Kyseenalaistan kuitenkin sen, miten avioliiton sukupuolineutraalius johtaisi sukulaisneutraaliuteen tai määräneutraaliuteen? Tätä argumenttia ("kohta siskot ja veljetkin saa mennä naimisiin") käytettiin jo kun Yhdysvalloissa alettiin laillistaa mustien ja valkoisten välisiä avioliittoja. Logiikka lienee että kun aviolakia on kerran muutettu, kynnys muuttaa sitä laskee, mutta tämä perustelu on täysin kestämätön.

Jos ongelman korjaamisen pysäyttää se, että sitten korjattua asiaa voitaisiin korjata myöhemmin lisää, emme oikeasti voisi korjata mitään. Kun tummaihoiset saivat luvan astua avioon meidän valkonaamojen kanssa, teimme juuri tämänkaltaisen muutoksen, muutimme avioliittoa. Avasiko se oven polygamialle ja tuolien kanssa naimisiin menolle? Entä kun avioliitosta poistettiin vaatimus vanhempien hyväksynnästä? Oliko se se kriittinen muutos jonka jälkeen omien lasten kanssa sai alkaa avioitua ja joka teki karjasta hyväksyttävän vaihtoehdon vaimolle? Ei tainnut.

Parodioitu argumentti kuuluu: Jos kerran valkoinen saa naida mustan rakkauden takia, entä jos joku isä rakastaa tytärtään ja toisinpäin, eivätkö hekin saisi mennä naimisiin? Homoliitot johtavat insestiavioon samalla tavalla kuin valko-mustat avioliitot johtivat. Ja emme niitä insestiavioliittoja näe vieläkään, vaikka niiden piti seurata näitä rotujen välisiä liittoja. Järkeilyketju väitettäessä homoliittojen sallimisen sallivan kaikkea muuta on rikkinäinen.

7. Homoseksuaalisuus lisääntyy
Jälleen väite joka pohjautuu ymmärtämättömyyteen siitä mitä homoseksuaalisuus on. Monet itsepäisesti väittävät homoseksuaalisuuden olevan elämäntyyli ja valinta, joka johtuu synnistä tai pahuudesta. Yksikään uskottava tieteellinen tutkimus ei tuo noita väitteitä mikään tiede ei tue. Nykytietämyksen valossa kyseessä on synnynnäinen taipumus. Synnynnäinen taipumus ei lisäänny siksi, että homoseksuaalit saisivat tehdä naimakauppoja keskenään.

On toki mahdollista, että samaa sukupuolta olevat parit tulisivat enemmän näkyville yhteiskunnallisen hyväksynnän kasvaessa, mutta homoseksuaalisuuden määrään se ei vaikuta.

8. Avioliiton tarkoitus on tuottaa lapsia
Jos avioliiton pitäisi olla sallittua vain lasten tuottaminen mielessä, miksi avioliitto on sallittu niille heteropareille jotka eivät halua tai kykene saamaan jälkikasvua? Jos kerran avioliiton tehtävä on tuottaa lapsia, mikä erottaa lisääntymiskyvyttömän heteroparin yhtä lisääntymiskyvyttömästä homoseksuaalista parista? Tämän järkeilyn mukaan ei oikeastaan mikään. Jos avioliitto, sitten lisäännyt; jos et lisäänny, ei avioliittoa.

Avioliiton tarkoitus on kaksijakoinen. Se on sitoomus jolla pari näyttää muulle yhteisölle olevansa vakavissaan parisuhteestaan ja aikeissa pysyä sellaisessa. Toisekseen avioliitto on omaisuuden jakamisen sopimus jolla pariskunta käytännössä liittää toisensa yhteen lain edessä ja jakaa omaisuutensa muuttaen myös perinnön jakautumista. Jos avioliitolle lisätään tähän määritelmä "ja tehdään lapsia", siirretään avioliiton ulkopuolelle kaikki jotka eivät niitä lapsia voi tai halua tehdä ja koko väite avioliiton ja lasten pakkoyhteydestä hajoaa.

9. Yksilöitä ei saisi pakottaa samaan muottiin
Ei saisikaan ja siksi kukaan ei saisi sanella toisille miten heidän pitäisi elää ja keiden kanssa mennä avioon. Avioliiton rajaaminen vain heteropareille on juuri rajoittamista, siinä suoraan sanotaan että avio on vain teille, ei teille. Yksi ihmisryhmä syrjäytetään ja kaikille annetaan vain yksi muotti. Tämä argumentti kääntyy itseään vastaan hetkessä.

10. Samaa sukupuolta oleville liitoille pitäisi keksiä oma termi, jotta avioliitto jäisi tarkoittamaan miehen ja naisen välistä monogamista suhdetta.
Uuden liiton sisältö ja lain edessä olevat oikeudet ja velvoitteet olisivat siis samat kuin avioliitolla, nimi olisi vain eri. Huomaako kukaan mitään absurdia tässä?

Tilanne olisi seuraavanlainen:
"Ette siis ole naimisissa, olette näimisissä." 
"Selvä, mikäs se ero on?"
"Nimi on eri." 
"Ahaa, entä jos pitää täyttää jokin virallinen lomake, mitä niistä ruksataan?" 
"Ruksaatte naimisissa." 
"Ja lain silmissä näimisissä on sama kuin naimisissa?"
"Täysin sama."
"Eli olemme näimisässä, mutta se tarkoittaa samaa kuin naimisissa, ilman muuta eroa kuin pilkut a-kirjainten päällä?" 
"Kyllä, mutta jos käytämme samaa termiä, joku saattaa loukkaantua. Yksinkertaisuuden vuoksi keksimme uuden tarpeettoman termin"

Tämä tuntuu jotenkin oudolta periaatekompromissilta: ette saa mennä naimisiin, mutta saatte samat oikeudet. Tämä on viimeisin taktiikka tässä taistelussa ja kohoaa tiedosta siitä, että sukupuolineutraali avioliitto on muuttumassa todeksi. Viimeisenä yrityksenä yritetään siirtyä lähinnä terminologiseen vastustukseen ja vastustuksen perusteina käytetään kielikuvia ja sanojen merkityksiä.

Ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä kuin merkityksistä hiusten halkominen.

Loppupäätelmä
Mikään perustelu joita avioliiton "suojelemiseksi" annetaan, ei kestä tarkastelua ja jopa kevytkin tutkinta paljastaa massiivisia loogisia epäkohtia. Vastustuksen taustalla on usein uskonnollisia syitä, joiden olemassaoloa ei välttämättä edes tiedosteta. Ne jotka sanovat vastustavansa avioliiton sallimista kaikille uskonnosta riippumatta yleensä vastustavat sitä tietyistä uskontovaikutteisista konservatiiveista lähtökohdista, jotka lopulta lankeavat yhteen yläpuolella läpikäydyistä virheellisistä väittämistä.

Lopputulos on kuitenkin aina lopulta se, ettei hyviä syitä vastustukselle ole. Omia kantojaan kannattaa miettiä ja perusteluitaan näille kannoille myös. Jos huomaat perusteluiden olevan hataran oloisia, ne todennäköisesti ovat hataria.

Lopuksi Clint Eastwoodin kuolematon lausahdus aiheesta:


Priceless. 

Multitasking ja sen vaarat

Olemassa on sellainen urbaanin myytin luokkaa oleva väite,että naiset olisivat miehiä parempia tekemään useita asioita kerralla (multitask). Rehellisesti sanottuna, väite ei ole kokonaan fiktiivinen sillä naisilla on kuin onkin pieni etu useaan asiaan keskittyessä. Tämä etu on kuitenkin hyvin marginaalinen kun huomioidaan yksi merkittävä fakta:

Ihminen joka yrittää keskittyä useaan asiaan kerralla, tekee kaiken huonosti.

Naisilla tämä heikkeneminen on pienempää tyypillisesti kuin miehillä, mutta useaa asiaa tehtäessä tulokset ovat molemmilla sukupuolilla niin paljon heikompia ettei kyseessä voida sanoa naisten olevan parempia tekemään useita asioita kerralla. Sanoisin pikemminkin, että kaikki ovat läpeensä surkeita tekemään useita asioita yhtäaikaa, naiset vaan ovat hieman vähemmän surkeita.

Kyseessä ei nyt siis ole niinkään sukupuolinen kritiikki, vaan fakta nykyään kovin yleisestä tavasta tehdä asioita. Nykypäivän työnteossa ja opiskelussa tämä usean asian jatkuva samanaikainen pyörittely on valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Tyypillinen työntekijä pitää auki kymmenittäin ikkunoita ja vaihtaa tehtävästä toiseen jatkuvasti ja samalla vielä yritetään pitää myös Facebook auki ja viestitellä ystävien kanssa.


Tämä on monella tapaa ongelmallista. Ensimmäinen ongelma on tietysti se, että jokainen multitaskattu työ on heikompi tuloksiltaan kuin työ johon on keskitytty yksin. Toinen ikävä vaikutus on multitaskaamisen vaikutus omaan ajatteluun. Ihminen joka tekee useita asioita kerralla tottuu tilaan jossa koko ajan on menoa ja meininkiä ja valoja vilkkuu ja ruudusta toiseen pitää hypätä. Tähän tottuneen ihmisen on hyvin vaikea keskittyä todella mihinkään, eivätkä aivot tunnu rauhoittuvan, vaan tahtovat hyppiä asiasta toiseen.

Tämä aikaansaa helposti muistihäiriöitä ja nukkumisvaikeuksia. Ja tietysti kyvyttömyys keskittyä kunnolla myös luettava ongelmaksi.

Multitasking aiheuttaa aivoissa tiettyä kiihtymistä ja stressitilaa, josta pää purkautuu valitettavan hitaasti. Tämä ilmenee niin lyhyellä tähtäimellä tiettynä hyperaktiivisuutena, mutta pitkällä tähtäimellä keskittymiskyvyn laskemisena tai suoranaisena romahduksena. Kyky keskittyä yhteen toimintoon on tietyissä toimissa pakollista ja kyky toimia näin heikkenee jatkuvan monen asian yhtäaikaisen pyörittämisen seurauksena. Lisäksi jatkuva multitasking heikentää oppimiskykyä ja vaikutukset eivät vain rajoitu hetkiin kun työskentelemme tietokoneella, vaan tottuminen tietokoneella jatkuvaan asioiden yhtäaikaiseen pyörittämiseen heikentää toimintakykyä joka osa-alueella.


Useita asioita tekemällä kerralla voi tietyt vaiheet tehtävää pystyä tekemään nopeammin, mutta lopputulokset ovat poikkeuksetta heikompia. Yhteen asiaan keskittymällä tämän yhden asian yleensä saa myös tehtyä nopeammin, tosin sillä kustannuksella etteivät muut asiat etene samalla.

Nykypäivän työelämä ei huomioi tätä erityisen hyvin, vaan esimerkiksi it-laitteet ohjaavat ihmisiä juuri kuvatunlaiseen monen asian kanssa yhtäaikaiseen työskentelyyn. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Hyvän työntekijän merkki voikin olla nopean sähköpostiin vastaamisen sijaan se, että hyvällä työntekijällä ei välttämättä olekaan pikaviestiohjelma ja sähköposti auki koko ajan.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan. Aluksi tilanne jossa keskityt vain yhteen asiaan voi tuntua raivostuttavalta, kun taipumus poukkoilla asiasta toiseen sykkii edelleen käyttäytymismalleissa. Kun hitaasti siitä taipumuksesta onnistuu irrottautumaan, alkaa hitaasti keskittyminen parantumaan ja levottomuuskin laskee. Sulje sähköposti ja pikaviestin siksi aikaa kun teet oikeaa työtä. Voit avata ne aina välillä kun kaipaat taukoa muuhun työhön, mutta viestimien päällä pitäminen on tae siitä että ajatukset karkaavat muihin aiheisiin aina viesti-ikkunan ilmestyessä ruudulle.

Ja miten kukaan ylipäätään osaa keskittyä töihin jos koko ajan ruudulla vilkkuu uusia viestejä?

(Huonosti)

Siksi Haavisto

Poliittisesti tämä blogi on ottanut kantaa ennenkin ja tarkoituksenani ei ole koskaan ollutkaan pysyä poliittisesti kantaaottamattomana. Tässä presidentinvaalissa ehdokkaani on selvä: Pekka Haavisto.

Haaviston nousu toiseksi ensimmäisellä kierroksella oli häkellyttävä esitys siitä ettei raha aina voita vaaleja. Haaviston budjetti oli huomattavasti muita ehdokkaita pienempi, ainoastaan Arhinmäellä oli vähemmän rahaa varattu kampanjointiin. Niinistön budjetti oli nelinkertainen Haavistoon verrattuna. Toisella kierroksella tilanne tulee varmasti pysymään pitkälti samana: Niinistön kampanjalla on varaa mainontaan ja markkinointiin ja Haaviston taustavoimat tulevat tekemään enemmän ruohonjuuritason työtä. Presidentti joka valitaan kansalaisten aktiivisuudella ja innostuksella kuulostaa paljon paremmalta kuin presidentti joka valitaan tehokkaan markkinointikampanjan ja suuren vaalibudjetin avulla.

On tietysti myös varsinaisia hyviä syitä valita Haavisto.

Kaikista ehdokkaista ensimmäisellä kierroksellakin, Pekka Haavisto oli ainoa jolla oli (ja on) presidentille tarvittava poliittinen kokemus - ennenkaikkea ulkopoliittinen - joka puuttui muilta. Tämä kokemus vastaan kokemattomuus tulee erityiseen valoon nyt vaalien toisella kierroksella Niinistöä vastaan kamppailtaessa, sillä ulkopoliittista kokemusta verrattaessa voittaja on varsin selvä: Haaviston kokemukset ulkopolitiikassa ovat laajempia. Merkittävimpänä mainintana Haavisto on toiminut YK:n UNEP-ohjelmassa ja toiminut rauhanneuvottelijana rauhan Nobelin voittaneen entisen presidenttimme Martti Ahtisaaren tapaan.

Haavisto on valintana myös vähemmän puolueen valitsemista kuin vastaehdokkaansa, jonka valinta olisi myös voimakkaasti Kokoomuksen valitseminen. Haavisto ei erityisemmin profiloitunut vaaleissa "vihreänä" vaan Haavistona. Presidentti joka ei ole voimakkaasti puolueen väreissä kykenee paremmin nousemaan puoluepolitiikan yläpuolelle ja voi näin ehkä paremmin antaa presidentin instituutiolle sen ansaitsemaa ja tarvitsemaa uskottavuutta: hän ei tee mitä puolue sanelee tai noudata vain puolueen linjaa.

Kokoomus on saanut presidenttejä nuoren maamme historiassa jo kaksi, Niinistön valinta ei siinäkään mielessä olisi mitään uutta tai poikkeavaa. Haavisto olisi maamme toinen suurpuolueiden ulkopuolelta valittu presidentti (edellinen oli muuten eräs C. G. E Mannerheim) ja historiamme ensimmäinen vihreän puolueen presidentti.

En tahtoisi puhua suuntautumisesta koska mielestäni sen ei pitäisi vaikuttaa presidentin valintaan, mutta vastapuolella tätä tullaan käyttämään argumenttina, joten aihe on nostettava esiin. Haaviston valinta olisi suuri arvojen osoitus valtioltamme, sillä hän olisi tiettävästi ensimmäinen presidentti maailman historiassa joka ei ole heteroseksuaali. Tämä piirre yksinään antaisi maallemme suuren määrän julkisuutta, positiivista huomiota ja varmasti merkittävän piikin turismiin. Haaviston valinta voisi myös lähettää maailmalle viestin joka hieman korjaisi äskettäisen jytkyn aiheuttamaa lommoa maamme maineelle suvaitsevaisena ja avoimena pohjoismaana.

Ja vaikka presidentillä ei ole enää suuresti valtaa, jos ehdokas valitaan sen perusteella miten paljon hän voi vaikuttaa kansaamme, ei voittajasta taaskaan ole epäselvyyttä. Haavisto on selvästi ehdokkaista se joka tulee tarjoamaan muutosta siitä politiikasta johon olemme tottuneet.

Vastajytky olisi ehkä juuri mitä tarvitsemme nyt. Osoitus siitä, että parhaiten rahoitettu, suurimman puoluekoneiston takaama ehdokas ei aina voita. Osoitus siitä, miten maamme osaa ja kykenee näkemään läpi rahan ja markkinoinnin luomista imagoista ja näkemään ehdokkaat retoriikan takana.

Haavisto on ehdokkaista se moraalinen vaihtoehto. Hän edustaa arvoina jotain sellaista mistä maamme ehkä hieman tunnetaan: pohjoista hyvinvoivaa ja luontoa arvostavaa kansakuntaa. Tehdään itsestämme jälleen sellainen myös maailman silmien edessä.

(Ja lukijat: tehkää lahjoitus Haaviston kampanjaan jos ette vielä ole tehneet. Jokainen sentti tarvitaan.)

Maailmalle vaan ei turistina

Rantapallo kutsui bloggaajia mukaan matkamessuille ja käytin tilaisuutta tietysti hyödyksi, olihan matkailu jossain määrin jokavuotinen paheeni. Messuilla alkoi  tietysti kova seuraavien reissujen suunnittelu.Vanhat houkutukset matkata Kuubaan tai Japaniin olivat tietysti jo pinnassa, mutta messuilta päähän tuli ajatus menosta Jordaaniaan tai uuden miekanheilutusharrastuksen takia Koreaan.

Palkansaajan jolla on asuntovelkaa ei kuitenkaan ole mahdollista lähteä ihan milloin vain, miten pitkäksi vain tai miten vain. Huomioita on paljon ja valmistelua on aina tehtävä. Jokainen pidennettyä viikonloppua pidempi matka on suunniteltava puoli vuotta etukäteen ja siinä on huomioitava myös työpaikan jousto vapaiden kanssa. Talvella matkantekoon tarjoutuu mahdollisuuksia vain joulun aikaan (oman alan sesongit estävät vapaat syksyllä tai keväällä) ja kesällä.

Miten sunnuntaimatkailija sitten matkailee? Aikaa ei ole täyteen backpacker-kokemukseen, mutta turistikaan ei tahtoisi olla. Loistokohteessa tai rantahotellilla löhöily on mukavaa, mutta tylsää. Aidompien kokemuksien löytäminen vaatii kuitenkin aikaa jota on hankala saada vapautettua tähän tutustumiseen ja matkantekoon.

Unelmanahan on tietysti matka kohteesta toiseen ilman, että koko ajan tarvitsee katsoa kelloa. Oikeaa vapaata. Silloin tosin pitäisi myydä talo ja luopua kaikesta kiinteästä omaisuudesta. Se on hieman hankalampaa.  Toistaiseksi pitää tasapainoilla jossain maailmantallaanjan ja turistin välissä. Tärkeintä on kuitenkin nähdä maailmaa, tutustua kulttuureihin ja nauttia menosta.

Ja matkalla pitää myös muistaa vastuunsa: kunnioita paikallisia tapoja ja anna rahasi paikallisille yrittäjille, monikansalliset ketjut eivät ehkä ole vastuullisen matkaajan parhaita ystäviä vaikka yksinkertaisin vaihtoehto ovatkin.

Ps. Matkailua varten olemme aloittaneet uuden blogin jonne kirjottelemme matkakokemuksia. Blogiin on ensin tarkoitus saada vanhat matkat ja sitten alkaa kirjoittaa uusia. Tutustukaa jos kyseinen aihepiiri kiinnostuu blogissa Maailman ympäri 80 vuodessa.

Presidenttiä valitsemassa

Suomen presidenttipelin mielenkiintoisiin piirteisiin kuuluu se jännittävä fakta, että presidentti on lopulta hyvin heikko verrattuna siihen mitä se on aikanaan ollut. Valtaa on vähennetty ja presidentti on laskenut käytännössä pääministerin alapuolelle käytännön vallan määrässä. Presidentillä on toki huomattavasti enemmän valtaa kuin riviministerillä, eikä valtaistuin siis täysin ole tehty pahvista.

Presidentin valinta on kuitenkin parilla tavalla merkittävä: se on arvokannanotto ja mediavoitto.

Arvokannanottona presidentin valinta määrittää pitkälti ulkomaiden käsitystä kyseisestä valtiosta. Henkilö joka valitaan on kuintekin Suomen ulkopolitiikan merkittävin yksittäinen henkilö jolle annetaan mandaatti viedä kuvaa maastamme maailmalle. Ulkopoliittinen kokemus on siksikin ehkä tärkein kriteeri mitä presidentiltä voidaan odottaa ellei jopa vaatia.

Ulkopolitiikassa presidentillä on varsin paljon valtaa. Presidentin määritettävänä on ulkopolitiikan linja ja hänen sanansa ylittää valtioneuvoston kannan. Tässä on tärkein kohta presidentin valinnassa. Esimerkiksi Niinistö on toistuvasti osoitanut hänen ulkopoliittisen linjansa tulevan olemaan ihmisoikeuksia vähättelevä kauppasuhteiden ollessa selvästi korkeammalla prioriteetilla. Presidenttiä valittaessa voimme valita henkilön joka painottaa sitä mitä on oikein ja sitä mikä on taloudellisesti lyhyellä tähtäimellä tehokkainta.

Valitsemalla  presidentin joka ei omaa kokemusta ulkopolitiikasta on tietysti huono ajatus, samaten henkilön joka ei kykene edustamaan maata järkevästi. Lisäksi on pohdittava minkä viestin ehdokkaan valinta lähettää maailmalle. Esimerkiksi Soinin valinta olisi hyvin kyseenalainen viesti koko maailmalle. Minkälaisen viestin lähettäisi Niinistön valinta? Oikeistopresidentti lähettää oikeistolaisen signaalin. Hyvässä ja pahassa.

Presidentin valinta on myös merkittävä mediavoitto puolueelle ehdokkaan takana, varsinkin mitä voimakkaammin puolueen mieheksi henkilö mielletään. Esimerkiksi Arhinmäen, Lipposen, Niinistön, Soinin tai Väyrysen valinnat olisivat merkittäviä voittoja juuri puolueille, sillä ehdokkaat ovat voimakkaasti profiloituneett puolueisiin. Haavisto ja Essayah vastaavasti eivät merkitsisi puolueille samalla tavalla voittoa, mutta pienten puolueiden uskottavuus kyllä kasvaisi.

Presidenttiä valittaessa on muistettava nämä tosiasiat. Valitsemme nyt sen mitä muu maailma meistä näkee seuraavien vuosien aikana. Itse lähettäisin maailmalle viestin maasta, joka hyväksyy kaikki sen kansalaiset samanarvoisina ja tahtoo maailmasta paremman paikan.

Niinistön tyhjä retoriikka

Törmäsin äskettäin uutiseen jossa Sauli Niinistö ilmoitti aikeistaan (presidentiksi päästessään) aloittaa taistelun ahneutta vastaan. Ilmoituksessa ei erityisemmin määritelty mitä toimia otettaisiin tai edes millaista ahneutta Niinistö pitää pahana.

Ilmoitus oli täydellinen esimerkki poliittisista arvoista joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden tai käytäntöjen kanssa. Poliitikot huomasivat jossain vaiheessa, että hyvä pr-koneisto voi sopivilla lausunnoilla luoda poliitikolle imagon ja kyseistä imagoa ei kansan syville riveille tarvitse mitenkään todistaa, riittää kun muistaa välillä kertoa arvoistaan.

Niinistö ei sano tekevänsä mitään konkreettista, hän vain ilmoittaa arvokseen taistella ahneutta vastaan. Mukava pyöreä ilmoitus jota ei oikein voi vastustaa - kukapa ei ahneutta vastaan tahdo taistella - ja jonka avulla voi itselleen antaa hieman mainetta mukavana tyyppinä.

Periaate on yksinkertainen: sanot jotain kivaa tarpeeksi monesti ja ihmiset uskovat sen. Ja valitettavasti kyseinen lähestymistapa näyttäisi toimivan, onhan Niinistö jo aiemmin julistautunut Työväen Presidentiksi retoriikassaan edellisen kerran kun presidentin hattua tavoitteli. Silloin hän tosin laukoi liian selkeästi työväen vastaisia kannanottoja ja vaatihan hän jälleen lakoista kovempia rangaistuksia osoittaen varsin selvästi kenen miehiä on. Onko Niinistön kannat unohtuneet vai eivätkö ihmiset edes tiedä? Mies itse on tuskin muuttanut mieltään, tehnyt retoriikastaan vaan entistä epämääräisempää. Varma merkki työväen tukemisesta on tietysti olla se ehdokas jolle työnantaja- ja yritysväki kaataa rahaa.

Niinistö on ehkä ahneutta vastaan, mutta mietitäämpä millaista ahneutta vastaan on mies jonka vaalirahoituksesta mukava osa tulee yrityksiltä ja työnantajajärjestöiltä. Myös yksityishenkilöistä löytyy varsin hyvä lista Suomen rikkaita sukuja. Näidenkö ahneutta vastaan Niinistö todella aikoo taistella? Eli tyhmyyttäänkö nämä yritykset antavat rahansa Niinistölle kun hän kerran aikoo iskeä heidän ansioihinsa ja pistää ahneuden alas.

Ei olla tyhmiä, eivät ole nuo varakkaat lahjoittajatkaan. Niinistön tukijoukot tietävät kenen asiaa arvopuolueen mies ajaa ja laittavat rahansa kirjaimellisesti pantiksi siitä.

Se ahneus mitä Niinistö vastustaa on se sama ahneus mitä Niinistö on ennenkin vastustanut: työntekijöiden palkankorotukset ja toiveet esimerkiksi eläkkeelle pääsystä ennen kuolemaa. Kokoomukselaisen retoriikan mukaan suomalaiset työntekijät ovat ahneita ja tottuneet liian leveään elämäntyyliin, kun meillä on kerran varaa elättää perhe ja  kydä välillä Linnanmäellä. Ahneita ovat myös työttömät jotka kokoomuksen retoriikassa ovat työttömiä vain siksi että tuet ovat niin korkeita. Kukaanhan ei jää työttömäksi pitkäksi aikaa mistään muusta syystä, sehän on luonnollisesti pelkkää ahneutta ja vieläpä laiskuutta joka työttömyyttä ylläpitää. (Jos et ymmärrä sarkasmia, saatoit juuri ymmärtää väärin koko kappaleen.)

Kokoomuksen linja on Noam Chomskya lainatakseni niin sanottu Tough Love. Love for the privileged, and tough for everyone else.

Ahneutta ei Niinistölle ole yritysten halu laskea omaa verokantaansa joko kirjaimellisesti laskemalla verojaan vaikuttamalla verolain säädäntöön tai kikkailemalla verolain kiemuroiden avulla lain harmaalla vyöhykkeellä. Eiväthän nuo ole ahneutta, ne ovat yrittäjyyttä ja tuovat hedelmiä ja ihanaa kaikille, niinhän?

Kokoomus on myös se puolue joka kovimmin ajaa yhtä hyvinvointivaltiolle tuhoisinta lainsäädännön muutosta: tasaveroa.  Muistetaan että kokoomus kuitenkin kannattaa monia asioita jotka kasvattavat yhteiskunnan polarisoitumista rikkaampiin ja köyhimpiin. Niinistö ei vastusta tätä koskaan teoissa vaikka retorisesti onkin tehnyt muutamia mainitsemani tapaisia "ahneus on tyhmää ja hyvinvointi on kivaa" -lausuntoja. Lausuntojen arvo on nolla jos niiden eteen  ei tehdä mitään tekoja. Valitettavasti nykyihminen ei jaksa vaivautua tarkistamaan poliitikon tekoja, vaan tyytyy puheisiin ja luotamme enimmäkseen Niinistön tyhjään retoriikkaan laiskuuttamme. Ja Niinistön retoriikka on oppikirjaesimerkki tästä hyvin tyypillisestä tyhjän puhumista.

Tällaista imagon mainontaa kutsuttiin aikanaan propangandaksi, mutta toisen maailmansodan jälkeen omaksuttiin muita nimiä: markkinointi, mainonta tai mielipiteisiin vaikuttaminen. Sinällään termillä ei ole väliä, mutta propaganda on niistä ainoa joka todella kuvaa mistä on kyse: mielikuvien luomisesta ilman faktoja niiden takana. Ihmiset pitävät mielikuvistaan tiukasti kiinni ja harva viitsii alkaa tarkistamaan onko oma mieli tässäkään asiassa faktojen tukema. Propagandan aikaansaama mielikuva on monelle mieluisampi.

Aiempien vaalien aikana Ruben Stiller luonnehti osuvasti Niinistöä keinotekoiseksi tefloniksi ja tämä pitää hyvin paikkansa edelleen: Kiiltävää keinotekoista teflonia. Näyttää kivalta, mutta ulkonäkö on puhtaasti tuotetta ja mielikuvaa. Tekoja on turha odottaa.

Teoista puheenollen: ei presidentillä ole ylipäätään mitään valtaa tehdä mitään ahneudelle. Retoriikan tyhjyys kumisee entistä tyhjempänä mitä enemmän sitä tutkii.

Sivumainintana: Niinistöä tuki aiemmissa vaaleissa eräs Kehittyvien Maakuntien Suomi. Muistaako kukaan tätä hienoa organisaatiota viime vaalien jälkipyykin ajoilta? Myös Niinistö nappasi osansa, kymmenen tuhatta euroa itseasiassa. Eikä Niinistö tietenkään tiennyt mistä kyseiset rahat olivat - eihän kukaan tiennyt! 

Oikeus ja kohtuuttomuus

Piraattijahti  sai kansalaisoikeuksien puolesta muutamia todella huolestuttavia käänteitä äskettäin. Britannialainen tuomioistuin päätti että luvattomasta jakelusta syytetty nuori mies voidaan luovuttaa syytettäväksi Yhdysvaltoihin vaikka hänen pyörittämänsä sivusto ei ollutkaan brittilakien vastainen.

Päätös on äärimmäisen ongelmallinen ja vaarallinen. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikkien valtioiden lainsäädäntöä on noudatettava Internetissä tehdyissä toimissa, asuit missä tahansa valtiossa. Tämä voi kuulostaa ensin varsin järkevältä, mutta se on kaukana siitä. Otetaan pari esimerkkiä:

Kirjoitan blogiini tekstin, jossa kritisoin Thaimaan kuningasperhettä ja käytän siinä muutamaa hieman ikävää termiä. Jos brittiläisen lain periaate olisi käytössä Suomessakin, pitäisi minut luovuttaa Thaimaaseen, kärsimään  jopa vuosien vankeustuomiota. Entä sitten jos jokin ulkomaalalinen aktivisti paljastaa esimerkiksi Israelin ydinasesiilon sijainnin, pitäisikö hänet toimittaa Israeliin tuomittavaksi maanpetoksesta?

Mihin voimme vetää rajan siinä minkä maan lakeja on noudatettava Internetissä? Jos riittää että asia on luvatonta yhdessä maassa, tarkoittaisi se kaikkien maiden lakien olevan sovellettavissa kaikissa muissakin ja se on täysin absurdi tilanne, niin ihmisoikeuksien kuin käytäntöjenkin suhteen.

Se että piraattijahdin nimissä ollaan päädytty hylkäämään kaikki järki piraattituomioiden saamiseksi osoittaa miten todellisuudesta vieraantuneeksi koko jahti on mennyt - ja keiden etuja oikeusjärjestelmämme palvelee. Yhdysvaltojen mediateollisuus näkee paljon vaivaa saadakseen tuomita kansalaisen joka ei maassaan ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Vertauksena mainittakoon, että esimerkiksi pahoinpitelyihin tai murhiin syyllistyneitä ei yhtä suurella raivolla vaadita luovutettavaksi.

Paitsi tietysti jos raiskauksesta syytetty on Julian Assange. No, oikeus yksillä, kesä kaikilla.

Anonyymisti Internetissä ilmaiseksi

Internetissä liikkuessaan on itsensä suojattava vakoilulta ja esimerkiksi julkista wlan-pistettä käytettäessä voi helposti joutua vakoilun uhriksi. Näiden julkisten verkkojen ongelmahan on tietysti se, ettemme voi tietää kuka muu liikennettämme seuraa.

Koska laittomaan materiaaliin pääsyn avustaminen on kiellettyä, korostan ettei allaolevia ohjeita saa käyttää kiertämään EU-lainsäädännön vastaisesti annettua tuomiota, jossa Elisa pakotettiin sensuroimaan Pirate Bay. Soveliaan anynymiteetin saaminen Internetissä valitettavasti kiertää nämä estot, mutta se on anonymiteetin ja tietoturvan saavuttamisen harmillinen sivuvaikutus. Ohjeen käyttäminen kiertämään tämänkaltaista sensurointia on mitä ilmeisimmin väärin. Suosittelen kaikkia itse sensuroimaan itseään tällaisessa tilanteessa.

Maksullinen anonyymi vpn-palvelu on  tehokas ratkaisu moniin ongelmiin. Maksulliset palvelut tarjoavat yleensä mahdollisuuden liikkua verkossa anonyymina ja palveluja voi käyttää ilman erillistä asiakasohjelmaa. Maksullinen vaihtoehto on yleensä paras, koska maksullisen vpn-palvelun kanssa olemme itse se joka palvelusta maksaa - joku siitä maksaa kuitenkin. Maksulliset palvelut kuten IPredator tai singulariteettipisteen esittelemät eivät kuitenkaan ole kaikille mahdollisia vaihtoehtoja ja ilmaisiakin löytyy, tosin tietyillä rajoitteilla.

Tällä hetkellä nämä estot voi helposti kiertää ja tietoturvaansa kasvattaa käyttämällä anonyymia VPN-palvelua. Useita maksullisia löytyy maailmalta toki, mutta myös maksuttomia. Yksi näppärä ilmainen vaihtoehto on jompikumpi AnchorFreen tuotteista, Hotspot Shield tai Expat Shield. Nämä ohjelmat asentuvat tietokoneen tehtäväpalkin kuvakkeiksi josta yhteyden voi tarvittaessa avata ja sulkea.


Expat ja Hotspot ovat hyvin samankaltaisia, lähinnä erona on se että Hotspot kierrätää liikenteen Yhdysvaltojen ja Expat Yhdistyneiden Kuningaskuntien (tuttavallisemmin Britannian) kautta. Valinta kannattaa tehdä sen mukaan kumman maa-alueen palvelut houkuttavat enemmän, sillä tärkein tapahtuu molemmilla: liikenteesi kierrätetään ulkoisen palvelimen kautta ja operaattori tai mahdollista wlan-liikennettä vakoilevat tahot eivät kykene enää seuraamaan sitä.

Toinen ilmainen on vaihtoehto on CyberGhost. Itse ohjelma ladataan osoitteesta https://cyberghostvpn.com/ ja asennetaan tietokoneelle.

Ohjelman asentumisen aikana (tai jälkeen) rekisteröidään tili. Ohjelma tarjoaa Premium-pakettia paremmilla nopeuksilla, mutta sen ottaminen ei ole pakollista, ohjelma toimii ilmankin.


Ohjelman ollessa käynnissä suojattu yhteys tehdään valitsemalla Connect to VPN jolloin tietokone näyttää mainokselta näyttävän ikkunan. Älä sulje tuota ikkunaa ennen kuin yhteys on muodostunut. Tämän jälkeen yhteys kiertää salatun vpn-palvelun kautta ja sensuuri on jälleen estetty.

Näillä keinoilla voi suhteellisen helposti kasvattaa omaa yksityisyyttään ja se kiertää myös monissa vihamielisissä maissa ja epäonnistuneissa oikeusvaltioissa käytössä olevia rajoitteita sananvapaudelle.

Jälkisana: suosittelen käyttämään vain maksullisia VPN-palveluita mikäli suinkin mahdollista. Ilmaisissa palveluissa on omat yksityisyyden ja tietoturvan vaaransa mitä ei voida täysin ratkaista. 

Miksi Internet-sensuuri on vaarallista

Käräjäoikeus pakotti Elisan äskettäin sensuroimaan Pirate Bayn ja kaikki sen alaisuuteen kuuluvat sivustot palveluistaan. Tämä päätös on siitä ongelmallinen, että tulee jälleen maksamaan Suomelle jos sitä ei pikimiten kaadeta. EU-tuomioistuin oli nimittäin äskettäin päättänyt, ettei operaattorilla ole oikeutta sensuroida asiakkaansa Internet-yhteyttä yhtään enempää kuin sensuroida puheluista pois kirosanoja.

Suomessa ei ennenkään ole jaksettu kiinnostua oikeusjärjestelmän toiminnasta tai laillisuudesta. Suomihan saa enemmän Ihmisoikeusrikkomustuomioita kuin muut pohjoismaat yhteensä.

Internetin sensurointi on kuintekin täällä hyvässä vauhdissa ja kiihtyy vain. Lapsipornolla perusteltu kansallinen estolista on jo kovassa menossa ja sitä yritetään laajentaa uhkapeli- ja piraattisivuihin, ja sen jälkeen voisi tietysti vihapuheen laittaa myös sensuuriin.

Tällä hetkellä nämä estot on kuitenkin helppo kiertää käyttämällä anonyymia VPN-palvelua. Internet-liikenteestä yhä suurempi osa siirtyy salattujen yhteyksien alle kiitos tavallisten käyttäjien ajojahdin ja ahdistelun. Tällä on se sivuvaikutus, että yhteisöt kehittävät entistä parempia tapoja kätkeä identiteettinsä Internetissä. Näissä menetelmissä on varjopuolena se, että viranomaisten on jatkossa entistä hankalampi jäljittää Internetissä oikeita rikollisia. Suurempi määrä salattua liikennettä (ja paremmin salattua liikennettä) tekee verkkorikollisten, kuten huumekauppiaiden ja oikeiden pedofiilien tilanteen helpommaksi. Lopputuloksena tekijänoikeuksilla ja lasten suojelulla ollaan onnistuttu tekemään verkosta parempi paikka rikollisille.

Logiikka on varsin yksinkertainen: jos jahtaat suurta osaa verkon käyttäjistä, luot suuren ryhmän jolla on motiivina estää kiinnijääminen. Näin kiinnijäämisen estäviä keinoja kehittää suurempi joukko ja todennäköisyys tehokkaiden keinojen syntymiseen kasvaa lähelle varmaa - perus evoluutiota omalla tavallaan. Jos turhaa piraattijahtia ei olisi, olisi käyttäjillä vähemmän keinoja suojata itseään ilman merkittävää vaivannäköä. Tässä kyse on vaarallisen ekosysteemin luomisesta ja siinä tekijänoikeusteollisuus voi taputtaa itseään selkään. Piratismia heidän touhunsa eivät ole vähentäneet.

Jos piratismia vastaan haluttaisiin oikeasti taistella, olisi siihenkin keinot. Esimerkiksi musiikkipiratismi romahti äskettäin: Spotify nimittäin hävitti pohjan hetkeksi valtaosalta musiikkipiratismista. Tietysti tekijänoikeustahot tahtovat tuhota senkin palvelun ja Spotifyn toimintaan pakotetut rajoitteet ovat saaneet musiikkipiratismin taas kohoamaan.

Mutta tässä ei ole kyse siitä. Kyse on yksinkertaisesti digitaalisen informaation vapauden romuttamisesta. Takana ei ole mitään salaliittoa, vain monia merkittäviä voimia jotka tahtovat tiedon kulun takaisin keskitettyihin käsiin kuten se oli television ja radion aikakautena. Tekijänoikeusmafia ja maailman Suurvallat ovat tässä vuoteessa yhdessä, tekemässä maailmasta helpommin hallittavaa itselleen, mutta pahempaa paikkaa muille.

Totuus Suomen puolueista

Itsenäisyyspuolue
Jos piraattipuolue vaikuttaa joistain yhden asian liikkeeltä, niin ip vetää vielä paremmaksi: puolueen koko sanoma tiivistyy muotoon "EU on ihan tyhmä juttu, jota emme ymmärrä ja pelkäämme. Markka takaisin ja Kekkonen presidentiksi." Niin ja tietysti "Karjala takaisin."


Keskusta
Meillä on keskustassa Suomen suurin rikollisjärjestö. Tämä mätäpäise on täynnä kähmintää, juonittelua, lahjontaa, omaneduntavoittelua ja luottaa äänisaalissaan lähinnä siihen että suuri osa kansalaisista on liian itsepäisiä muuttamaan mieltään puoluekannatuksestaan.  Maalaisliitto olisi kuollut pois jo vuosia sitten, mutta onneksi he keksivät nimetä itsensä uusiksi keskustaksi muuttamatta politiikkaansa liikoja.

Kokoomus
Arvopuolue kokoomus väittää kovasti että työtätekeville parasta olisi antaa rahat vain suosiolla paremmilleen. Köyhille paras palvelus olisi vähän piiskata, koska muutenhan ne eivät koskaan motivoidu lopettamaan köyhyyttään. Kokoomuksen maailmassa köyhyys on oma valinta. Tietysti puolue on myös mestari imagon kanssa ja imago onkin kaunista fiktiota suoraan markkina-analyysien maailmasta. Kun herrapuolue kehtaa valehdella olevansa työväenpuolue ja ihmiset uskovat, on jotain pahasti vialla.


Kommunistinen puolue
Voisitte oikeasti lopettaa sanan "toveri" käyttämisen. Se on sinällään hellyttävää kyllä, mutta nyt oikeasti!


Kristillisdemokraatit
Kristinusko ja demokratia ovatkin yhteensopivia konsepteja. Kristilliset keskittyvät kieltämään kansalaisoikeuksia niiltä joilla niitä ei vielä ole. Ylipäätään kaiken yhteiskunnan parantamisen vastustus on kristillisille lähellä sydäntä ja kovasti kaivataan paluuta vanhempiin arvoihin ja aikoihin... aikoihin kun miehet olivat miehiä ja naiset naisia, kun homot sai laittaa sairaalaan pakkohoitoon, lapsia sai piestä vapaasti ja vaimoakin jos siltä tuntui, kun jumalan rukoileminen oli ainoa mitä sairauden kanssa tehtiin kun paljon muuta ei ollut tehtävissä.

Köyhien asialla
Kannattaako oikeasti perustaa puoluetta jos kaikki muut puoleet ajavat jo samaa asiaa? No paperilla ainakin. Joka ikinen puolue kertoo olevansa köyhien asialla, mutta muuttuuko se uskottavammaksi jos se lukee puolueen nimessä pelkkien vaalimainosten sijaan? Niin ja köyhät eivät äänestä.


Muutos 2011
Toivottavasti tämä nimi pysyy, sillä seuraavissa vaaleissa "2011" on jo mukavan retro nimi.


Perussuomalaiset
Pesuja ei oikeastaan tarvitse paljoa kritisoidakaan, sillä puolueen jäsenten omat lausunnot tekevät siitä vähän liian helppoa. Toisaalla on neekeriukkoa, toisaalla sotilasjunttaa kreikkaan ja kolmannella on aborttien vääryydestä valittelua. Tämä sekopallo on puolue jonka paikka on oppositiossa haukkumassa kovaan ääneen. Hallituspaikan saadessaan Pesuilla olisi suuri ongelma: kukaan niistä ei oikeastaan tiedä mitä vallalla pitäisi tehdä.

Piraattipuolue
Olisi kiva jos puolueesta näkyvimmät uutisoinnit olisivat muuta kuin Teuvo Hakkaraismaisia lausuntoja bordellisasepalveluksesta. Ja ei enää koskaan BB-julkkiksia vaaliehdokkaiksi, piraatit eivät ole keskusta kuitenkaan.

Suomen ruotsalainen kansanpuolue
Rkp:n tehtävä on kupata rahaa pitämään tietty vähemmistö etuoikeutetussa asemassa ja muuten kompata kokoomusta. Puolueen ohjelmaan kuuluu väestöön nähden suhteettoman suuren resurssimäärän omistaminen ruotsinkielen tukemiseen. Tätä perustellaan tietysti ruotsin kielen vahvalla asemalla Suomessa. Joka tietysti tulee siitä, että paljon resursseja omistetaan kyseisen kielen tukemiseen.

Sosiaalidemokraattinen puolue
Demarit jotka ovat vasemmalla ollessaan oppositiossa ja oikealla ollessaan hallituksessa. Puolueen missio on pysyä vallassa ja siinä he ovat suhteellisen hyviä: oppositioaika ollaan ihmisen ystävää ja vallan vahtikoiraa, mutta vallassa ollessaan ollaankin äkkiä niin reaalipolitiikkaa ja käytännön kompromissia.

Vasemmistoliitto
Jos puolue tahtoo pysyä uskottavana ja ei lähteä kilpailemaan brändillä vaan politiikalla, pitää sitä kunnioittaa - vähän kuten pitää kunnioittaa sairaan ihmisen haluttomuutta lähteä sairaalaan hoitamaan vaivojaan: Henkihän siinä lähtee, mutta eipä tarvitse riskeerata periaatteitaan. Käytännöt nykymaailman politiikan realiteeteistä eivät ole vasemmistoliitolla oikein hallussa, jotka vielä luulevat että ketään kiinnostaa mitä teet oikeasti. Tajuaisivat jo, ettei siinä ole muusta kysymys kuin imagosta.

Vapauspuolue
Aika irvokasta, kun puolueohjelmasta selviää vapauden määritelmäksi "vapaus olla kristitty". Ei ihan tarkalleen noilla sanoilla, mutta muiden vapaudesta "vapaus"puolue ei ole niin kiinnostunut. Se että listoilla on Juhan af Grannin hengenheimolaisia tekee puolueesta myös intergalaktisen vapauspuolueen. Vapaus olla avaruuskristitty?


Virhreä liitto
Vihreät on kesytetty sisäsiisteiksi kotikissoiksi, jotka keskittyy nypräämiseen ja jättää tärkeät aiheet ajamatta. Jokin matonpesun kieltäminen Helsingin laitureilla on kova juttu, mutta ydinvoimaa ei enää uskalleta protestoida - muutenhan oma valta voisi vähentyä. Vihreillä on kaksi siipeä: yksi jonka tehtävä on vieraannuttaa suuri yleisö luonnonsuojelusta maalaamalla se piipertämiseksi ja toinen jonka tehtävänä on myydä virheät periaatteet ja pysyä vallassa.

Pohdintoja puhelinten käyttöliittymistä

Käyttöliittymä on laitteen ohjelmistojen se osa joka näkyy käyttäjälle. Käyttökokemus laitteesta muodostuu osittain käyttöliittymän ja osittain ohjelmien avulla, mutta ohjelmat eivät välttämättä ole itse ydinkäyttöliittymän osia ja tästä päästäänkin itse asiaan: mitä puhelimen käyttöliittymät tekevät ja miten.

Käyttöliittymä käytännössä mahdollistaa käyttäjälle pääsyn eri ohjelmiin. Yksinkertaisin (hyvässä ja pahassa) puhelinten käyttöliittymä on iOS. iOS ei käyttöliittymänä tarjoa käyttäjälle kuin oikeastaan ohjelmavalikon. Käytännössä koko iOS:n käyttöliittymä on iso valikoima ohjelmia josta käyttäjä voi valita ja joiden välillä tämä voi siirtyä.
iOS (iPad)
iOS:stä löytyy myös Android-laitteista kopioitu ilmoitusalue.

Android-työpöytä on lähempänä perinteistä tietokonetta. Käyttäjällä on aloitusnäkymä - työpöytä - jolle hän voi sijoittaa haluamiaan kuvakkeita ja gadgetteja. Merkittävänä erona iOS:n toteutukseen, työpöytää voi mukauttaa merkittävästi ja se voi pelkkien ohjelmakuvakkeiden lisäksi näyttää työpöydillä informaatiota, kuten kalenterin tai syötteitä. Käyttöliittymästä löytyy myös painike millä käyttäjä voi avata ohjelmavalikon ja käynnistää haluamiaan ohjelmia valikosta.
Android (Cyanogenmod 7.1)
Android on kirkkaasti eniten mukautettavissa oleva käyttöjärjestelmä kiitos sen, että pelkkien ohjelmakuvakkeiden sijaan työpöydille voi sijoittaa täysin toimivia pieniä ohjelmia. Käyttöliittymä sallii siis paljon liikkumavaraa, huomattavasti kilpailijoita enemmän itseasiassa.

Nokian Symbian toimi pitkälti samalla tavalla. Jopa vanhat Symbian käyttöliittymät näyttivät alkuruudulla informaatiota ja sallivat sen mukauttamisen - vähintään käyttäjä pystyi määrittämään mitä ohjelmia pikakäynnistettiin. Android-työpöytä on paljon velkaa Symbianille ja sen toteutustavalle, tosin nyky-Symbian kopioi Androidia ja on uudistanut alkunäkymänsä Androidin kaltaisiksi gadgetteineen kaikkineen.
Symbian Anna
Omaperäiseksi kehuttu Windows Phone ei tässä valossa ole erityisen omaperäinen. Siinä on aloitusnäkymä, jossa on kuvakkeita ja jotkin kuvakkeet voivat näyttää myös tietoja. Käytännössä kyseessä on Androidin ja Symbianin gadgetteja rajoitetumpi toteutustapa, ja ulkoasu on toki varsin mutta periaate pysyy identtisenä: työpöytä ja ohjelmavalikko. Windows Phone-käyttöjärjestelmä näyttää omalaatuiselta, mutta perusperiaate sen käytössä on identtinen suurimpaan osaan puhelinten käyttöjärjestelmistä.
Windows Phone 7.5
(Jokaisesta käyttöjärjestelmästä löytyy lisäksi lukkoruutu, joka osaa näyttää joitain tietoja. En tosin laske tätä erilliseksi tasoksi käyttöjärjestelmässä.)

Kaikkien mobiilikäyttöjärjestelmien käyttöliittymät toimivat siis samalla periaatteella Applea lukuunottamatta. Tämä käyttölogiikan erilaisuus huomioiden, mielestäni Applen väitteet siitä miten esimerkiksi Samsung loukkaisi heidän oikeuksiaan Galaxy Tabinsa näyttäessä liikaa iPadilta. Pinnallinen samankaltaisuus on mielestäni hyvin lievästi merkityksellistä puhuttaessa käyttöjärjestelmistä jotka ovat näin merkittävästi erilaisia. Applen käyttöliittymä on ohjelmavalikko kun taas Samsungin käyttämässä Androidissa ohjelmavalikko on yksi laitteen monista ohjelmista.
Applen kehuttu helppokäyttöisyys perustuu itseasiassa enemmän hyvin suunniteltuihin ohjelmiin ja visuaaliseen selkeyteen kuin monipuoliseen käyttöliittymään. iOS:n käyttöliittymä - hyvässä ja pahassa - kun lopulta on pitkälti pelkkä ohjelmavalikko josta voi valita käynnistettävän ohjelman. Tämä ei ole välttämättä paha asia, sillä periaate on sinällään hyvin yksinkertainen, mutta toisaalta myös hyvin rajoittunut. Periaate  Applen mobiilikäyttöjärjestelmissä on kuitenkin hyvin lähellä muidenkin käyttämää ja kuvaa hyvin miten vähän puhelinten käyttöjärjestelmät ovat oikeasti kehittyneet. Perusperiaatteet ovat pitkälti samat kuin vuosia sitten.

Yksi käyttöliittymän toiminnallisuus on vielä mainittava. Apple eroaa muista myös yhdessä merkittävässä suhteessa: Applen käyttöliittymä aitaa jokaisen sovelluksen omaan karsinaansa ja niiden välillä tapahtuva tiedonsiirto on hankalaa. Android, Windows Phone ja Symbian toimivat tässä eri tavalla ja tarjoavat mahdollisuuden keskitettyyn tilien hallintaan. Eli Android-puhelimessa voit luoda Facebook-tilin itse puhelimeen ja muut ohjelmat voivat keskustella facebook-tilisi kanssa puhelimen kautta. iPhonella joudut luomaan Facebook-tilin jokaiseen ohjelmaan erikseen.

Toinen on ohjelmien välinen yhteistoiminta, sillä iOS on myös ainoa järjestelmistä jossa dataa ei helposti voi lähettää ohjelmasta toiseen. Jokaiseen ohjelmaan ei tarvitse erikseen määrittää bluetooth-siirtoa varten omia asetuksia, vaan kun ohjelma ilmoittaa puhelimelle tahtovansa lähettää tiedoston, tarjoaa puhelin suoraan omat tiedonsiirtovaihtoehtonsa. Kun esimerkiksi Android-puhelimeen asennetaan uusi ohjelma, voi ohjelma kertoa minkä tyyppistä dataa se osaa vastaanottaa puhelimelle ja puhelin voi jatkossa tarjota tätä ohjelmaa yhdeksi vaihtoehdoksi mitä käyttää tietyissä tilanteissa.

Kristillinen Pokémon & uskonvapaus ja kultit

Internetin aarreaitta avautui ja sylki ihmeteltäväkseni kuvan jossa on ohjeet kuinka Pokémonia voi pelata kristillisesti.

Napsauta kuvaa ja saat tarkemman version
Kuvan sanoma on enimmäkseen vitsi - enimmäkseen. Tämä kuva sai minut pohtimaan hieman kulttimentaliteettia ja uskontoja ja varsinkin uskontojen kulttiintumista, jonka liian harva mielestäni tuomitsee tai edes huomaa.

Mitä eroa on uskonnolla ja kultilla? Itse erotan ne kahden piirteen perusteella.

Ensinnnäkin uskonto on jotain hieman löyhempää, jotain joka antaa suuntaviivoja ja hieman organisaation tukeakin ehkä. Kultti ei anna suuntaviivoja, kultti antaa spesifejä ohjeita ja käskyjä. Hieman kärjistäen: Uskonnon pastori voi neuvoa esimerkiksi auton ostossa rukoilemaan neuvoa, kultin pastori kertoo mikä nimenomainen auto ja mistä liikkeestä on ostettava, ja neuvon noudattamattomuudesta on luonnollisesti seurauksia. Kultti hallitsee jäseniään voimakkaammin, mikrojohtaa jopa.

Toinen tärkeämpi ero on myös olemassa ja tämä on mielestäni se nimenomainen asia minkä perusteella lopullinen jako kulttiin ja uskontoon tehdään: eristäytyminen. Kultin jäseniä estetään mahdollisimman paljon viestimästä epäpuhtaiden ulkopuolisten kanssa, etteivät he vain saastuisi heidän syntisyydestään ja ajatuksistaan. Jokainen joka ymmärtää mitään kulttien psykologiasta tietää mistä eristyksessä oikeasti on kyse: vallasta. Eristäytyminen on valhe jonka kultin johto esittää kasvattaakseen henkilökohtaista sekä kultin valta-asemaa kulttilaisen ylitse.

Kolme huomioita eristäytymisestä:

1. Eristetty henkilö ei saa ulkoa uutta tietoa jolla kyseenalaistaa kultin virallista linjaa.
Hän ei kuule uutisista uusista kehityksistä maailmalla, eikä törmää esimerkiksi tieteelliseen tutkimukseen joka osoittaa pyhiä opinkappaleita vääriksi. Hän ei saa mitään muuta näkökulmaa asioihin kuin kultin antaman ja tämä polarisoi häntä tietysti vahvasti muuta maailmaa vastaan. Ulkomaailma muuttuu tietysti hitaasti entistä tuntamattomammaksi ja vieraammaksi ja eristyminen tehostuu mitä pidempään se jatkuu.

2. Eristetty henkilö ei omaa sosiaalisia tukirakenteita kultin ulkopuolella ja ei voi jättää kulttia, menettämättä kaikkea.
Kultin jättäminen on tämän ansiosta hyvin hankalaa. Jos henkilö saadaan polttamaan siltansa ulos kultista, sieltä pako tarkoittaisi jokaisen jäljelläolevan ystävän menettämistä, pahimmissa tapauksissa täydellistä eroa jopa koko perheestä.

3. Eristäytyneelle "Muu Maailma" tehdään pelottavaksi
Kultin sisällä tehdään asioita joita ei ymmärretä ulkopuolella ja kultin sisällä kieltäydytään jostain jota ulkopuoliset tekevät. Tämä vahvistaa ryhmäidentiteettiä ja tehokkaasti myös ingroup- ja outgroup-ajattelua. Pienet eleet ja arkipäivän itsestäänselvät toimet puuttuvat ulkopuolisilta ja tämä saa heidät vaikuttamaan vierailta ja selvästi erilaisilta. Lisäksi maailmaa maalataan vaaralliseksi kuvaamalla sen tuhoisia vaikutuksia oikein uskovaan ja tietysti valehtelemalla siitä miten huonosti asiat ovat niillä jotka epäonnekseen elävät "tavallisessa" maailmassa turvallisen kultin sijaan.

Liian monella hartaasti uskovalla kristityllä on menossa hieman tämänkaltainen eristäytyminen, joka on ajamassa joitain seurakuntia pois pelkän uskonnon aseman alta, kohti kulttia. Tämä ilmiö on Suomessa vielä harvinainen (ei tosin täysin ennenkuulumatonta, jopa evlut-kirkko osaa puhua "epäterveestä uskosta"), mutta kristillisen fundamentalismin tukikohdassa Yhdysvalloissa valitettavan yleinen.

Kristitty harras perhe voi helposti eristää itsensä epäkristillisiltä vaikutteilta. Katsotaan kristittyjä tv-kanavia (tai vain videoita jos moisia ei ole saatavilla). Kuunnellaan vain hyväksyttyä kristittyä musiikkia, käydään vain kristityissä tapahtumissa ja deittaillaan vain kristittyille tarkoitettujen deittisivujen kautta. Sitten lapset tietysti laitetaan kristittyyn kouluun tai vedetään pois koulusta kokonaan ja opetetaan kotona.

Näin perhe ei vastaanota yhtään vaarallista ulkopuolista ajatusta. Ilmiö ei vaikutuksiltaan merkittävästi eroa siitä, että asuttaisiin suljetussa yhteisössä johon ulkopuolisia ei päästetä. Eristäytyminen näin ei tarvitse aitoja tai muureja ja mahdollistaa eristäytymisen keskellä muuta yhteiskuntaa. Ja näin kenenkään ei tarvitse koskaan törmätä yhteenkään ajatukseen joka kertaakaan haastaisi näitä niin kovin hauraita Oikeita Mielipiteitä™ vahingossakaan.

Kulttimaisten käytäntöjen ja opinkappaleiden tarkoitus on yksinkertainen: yksilön uskonvapauden tuhoaminen. Yksilöltä pyritään riisumaan kyky tehdä omia päätöksiä sekä kapasiteetti vastaanottaa tietoa joka voisi olla uskolle vanhingollista. Hänen ei haluta olevan kykenevä luopumaan uskostaan ja uskosta luopumisesta tehdään mahdollisimman tuhoisaa ja vaarallista. Ja näin eristäytynyt kultin jäsen on tehokkaasti immunisoitu muuta yhteiskuntaa vastaan. Sivuvaikutuksena yksilön uskonnonvapaus on tehokkaasti minimoitu, mutta eihän lampaankaan anneta vapaasti harhailla, ettei se vaan joutuisi sutten syömäksi.

Me emme tosin ole lampaita.