Turvattomien työpaikkojen maa

Oletteko kuulleet väitteen Suomesta hankalan irtisanomisen maana? Tämän kuulee välillä erinäisten teollisuuspohattojen tai (oikeisto)poliitikkojen suista, mutta väittämä on itseasiassa tietysti puhdasta valehtelua. Suomessa irtisanominen on naurettavan helppoa ja oikeastaan aika halpaakin.


Yle uutisoi aiheesta äsken OECD:n tutkimuksesta jonka pitäisi kerralla lopettaa tämä keskustelu: Suomessa irtisanominen on tutkimuksen 34:stä maasta yhdeksänneksi helpointa. Suomessa ei tarvitse maksaa pitkiä erorahoja muun Euroopan tapaan, puhumattakaan irtisanomisen perusteista mitä Suomessa ei oikeastaan edes tarvitse olla. Työnantaja voi vain sanoa taikasanat "taloudelliset tekijät" ja kuka tahansa voidaan irtisanoa. Tämän voi toki viedä oikeuteen, mutta prosessi on varsin raskas ja monesti hankala toteen näytettävä.

Joulun lahjavinkit

Lahjojen ostaminen on hiukkasen hankalaa ja itse yritän aina välttää turhia tai tarpeettomia lahjoja. Sitten on tietysti aihepiirejä joissa lahjojen ostaminen on sanokaamme haastavaa ja tähän rakoon tulee tämä teksti: Tämä Päivä-blogin joululahjavinkit vuodelle 2013. Nämä eivät ole vinkkejä mitä hankkia minulle (heh) vaan vempeleitä ja juttuja jotka mielestäni ovat omissa kategorioissaan parhaita joululahjoja.

Huumeet ja rikollisuus. - korrelaatio ja kausaatio

Mielikuva huumeiden takia rikoksia tekevistä ihmisraunioista on melko voimakas. Riippuvuus pakottaa elämään rikoksesta toiseen ja elämä menee koko ajan alaspäin. Huumeiden sanotaan pakottavan rikollisuuteen ja luovan näin rikollisia, lisää kun on saatava. Tarkastellaan tänään huumeiden ja rikollisuuden suhdetta.

Huumeiden ja rikollisuuden välillä on voimakas korrelaatio, eli missä huume, siellä rikos. Tämä korrelaatio on olemassa vaikka jättäisimme huumerikokset pois tarkastelusta, mikä onkin pakollista koska huumeiden laittomuuden takia tämä nostaisi korrelaation automaattisesti täydelliseksi. Ilman huumerikollisuuttakin, huomaamme huumeiden käyttäjien ja myyjien olevan enemmän tekemisissä rikollisuuden kanssa - niin tekijöinä kuin uhreinakin.

Tämän ilmiön suhteesta haluan keskittyä kysymykseen kausaatiosta ja korrelaatiosta. Tiedämme että huumeilla ja rikollisuudella on korrelaatio sillä molemmat esiintyvät yhdessä, mutta tämä ei välttämättä viittaa toisen aiheuttavan toista,  eli emme voi välttämättä puhua kausaatiosta huumeiden ja rikollisuuden välissä. Tai emme ehkä ainakaan niin voimakkaasta kausaatiosta kun voisi kuvitella.

On helppo virhe ajatella korrelaation tarkoittavan kausaatiota. Jos kerran yhden asian lisääntyminen korreloi toisen asian lisääntymisen kanssa, tokihan näillä on yhteys? Ei välttämättä. Esimerkiksi kylpytakkien ja joulukuusien ostoissa lyödetään korrelaatio joulun aikaan, mutta ne eivät kuitenkaan aiheuta toisiaan. Kolmas ilmiö (joulu) aiheuttaa molemmat.

Cyanogenmod: Asentaminen

Haluatko antaa Android-puhelimellesi uutta elämää sen jälkeen kun valmistaja ei enää sitä tue? Kokeile siirtymistä yhteen mukautetuista Androidin versioista. Helpoin asennettava ja eniten laitteita tukeva on Cyanogenmod ja tässä ohjeet sen asentamiseen.

Päivitys 2016: Cyanogenmodin helppo asennusohjelma ei ole enää saatavilla. Kirjoitin hieman päivitetyn ohjeen aiheesta tänne:
http://tamapaiva.blogspot.fi/2016/09/galaxy-s3-ja-android-60-marshmallow.html

Alkuperäinen ohje löytyy alta.

Annelin hutera oikeus

Kuten jokainen media tietää kertoa, Anneli Auer todettiin tämänkertaisessa oikeusasteessa syylliseksi Suomen tämän hetken kuuluisimpaan murhaan. Oli totuus tapahtumista mikä tahansa, näyttäisi pahasti siltä ettei syyllisyyttä voitu osoittaa toteen ilman epäilyksen häivää. Epäilyksen häiviä nimittäin jäi melkoisesti.

Rasismin synti

"Suomi on rasistinen maa". Tällä otsikolla alkoi Helsingin Sanomien artikkeli, jossa kerrottiin meillä oikeastaan pitkälti samaa mitä otsikossakin. Ulkomaalaisille huudellaan törkeästi ja käyttäydytään ikävästi heitä kohtaan. Artikkeli kertoo jotain tarinoita ja artikkelin nimen mukainen lainaus tulee artikkelin sisällöstä myös.

En aio kiistää väitteitä rasismista isänmaamme kamaralla - se olisi varsin todellisuuspakoista, varsinkin koska olen todistanut avoimen rasista käyttäytymistä. Nimittelyä on nähnyt varmasti jokainen, ehkä myös jonkun käyttäytyvän hyökkäävästi tai hyökkäävän jopa päälle. Tuttavani kuulema todisti miten eräs portsari kuristi tummaihoisen miehen tajuttomaksi. Kyseinen tummaihoinen herra ei ollut käyttäytynyt mitenkään hyväksyttävästi, oli sanokaamme tarpeettoman hyökkäävä iskuyrityksissään, mutta hänen toimintansa ei ansainnut henkeä uhkaavaa kuristusta portsarilta. Hänet olisi voitu vaan heittää ulos tai kutsua poliisi.

Kun kuulen "Suomi on rasistinen maa"-kaltaisia väittämiä, menen hieman puolustustilaan. Väittämän ongelma on sen syyttävä sävy. Olen kuitenkin syntyperäinen, suorastaan etninen suomalainen ja näin osa kansakuntaa nimeltä Suomi. Jos tämä kansakunta on rasistinen, väittämä tavallaan sysää syyn niskoilleni, osan syystä ainakaan.

Elämäntyyli ja kuolemantyyli

Amerikkalaiset fundamentalistit ovat käyttäneet kovin ahkerasti erästä uusiosanaa: deathstyle eli kuolemantyyli. Sanalla viitataan elämäntyyliin jota fundamentalistit pitävät tuhoisana yhteiskunnalle, sielulle ja koko maailmalle: puhe on tietysti heidän kammoamastaan homoseksuaalisuudesta.

On ironista että fundamentalistiset kristityt voivat ääneen väittää muiden elämäntyylejä "kuolemantyyleinä", sillä asiantila on itseasiassa pitkälti päinvastainen. Homojen pahuutta huutavat evankeeliset ovat nimittäin paljon lähempänä kuolemantyyliä omalta elämäntyyliltään, niin itselleen kuin yhteiskunnalleen (sieluun emme ota tänään kantaa).

Kerrataan asiaa tietämättömille ne argumentaatiot joita kuolemantyyli-syytöksien takaa löytyy. Seuraava trio sisältää tiivistetyt versiot siitä miksi homoseksuaalisuus on eräiden mielestä luokiteltavissa vaaralliseksi kuolemantyyliksi:
  1. Se ei tuota lapsia. Jos kukaan ei tee lapsia, yhteiskunta tuhoutuu.
  2. Se levittää tauteja. Homoseksuaalien kerrotaan sairastavan monia epäterveellisiä juttuja.
  3. Se on tuhoisaa yksilön mielenterveydelle. Homoseksuaalit tappavat itsensä usein ja ovat jatkuvasti masentuneita - ja käyttävät huumeitakin!
Tässä on erittäin kaunis esimerkki siitä miten omat negatiiviset attribuutit siirretään toisen harteille, sillä jenkkien evankeliset ovat kaikissa kolmessa kohdassa heikommilla jäillä kuin haluavat myöntää. Argumentaation huteruuden lisäksi kaikki nämä syytökset pätevät evankeelisiin, jotka nimittäin ajavat yhteiskunnalle tuhoisaa politiikkaa, levittävät tauteja ja ovat tuhoisia myös mielenterveydelle.

Yhteiskunta tuhoutuu

En vaivaudu argumentoimaan "homot ei lisäänny"-argumenttia vastaan. Nostettakoon siitä esiin kuitenkin yksi huomio: väestönkasvun hidastuminen ei tällä hetkellä ole erityisen suuri ongelma. Varovaisimmatkin kasvuennusteet kuvaavat ihmiskunnan populaation olevan tuhoisan korkealla tasolla ja kasvavan jatkossa vielä korkeammaksi.

Kun muistamme tämän, voimmekin sitten katsoa miten evankeliset kristittymme tekevät paljon suurempaa tuhoa. Tähän tarkoituksekseen on ensin hyvä muistuttaa mitkä ovat tällä hetkellä suurimpia välittömiä vaaratekijöitä lähitulevaisuudessa. Näihin uhkiin kuuluvat tällä hetkellä ympäristökatastrofit (joita kovaa vauhtian aiheutamme), väestönkasvu ja planeettamme resurssien loppuminen. Kaikissa näissä huomaamme evankelisten olevan enemmän sieltä "aiheuttavat" kuin "estävät" sarakkeessa.

Useiden uskontojen käskyt lisääntyä eivät auta ylikansoittumista. Katolisilta ehkäisy on kielletty ja moni muukin uskonkunta noudattaa vastaavia käskyjä. Suurperheet ovat pyhän kirjan mukaan hyväksi ja jumala tahtoo ihmisten jyystävän kunnes vaimo saadaan synnytyksillä hengiltä. Kymmenen tai enemmän lapsen hankinta ei ole erityisen harvinaista tietyissä fundamentalistisissa piireissä. Aikana kun globaali väestönkasvu on täysin hallitsematonta, tällainen toiminta on omiaan pahentamaan tilannetta.

Olkaa hedelmällisiä ja täyttäkää maa... no, maa on jo täynnä, voitte lopettaa nyt. Moiset käskyt menettivät muutenkin merkityksensä kun keksimme miten lapset pidetään elossa aikuisuuteen asti.

Muukaan planeettamme biosfräärin suojelu ei ole evankelisille suuri prioriteetti. Yhdysvalloissa kristittyjen parissa on vallalla kaksi myrkyllistä ajatusta jotka tekevät tästä ympäristösuojelusta heille tarpeettoman faktorin.

Yksin on maailmanlopun läheisyys. Kristityistä siellä valtaosa on vakuuttunut kristuksen toisen tulemisen olevan käsillä ja näin maailmanloppu onkin vain nurkan takana. Miksi turhaan nyt tärväisimme aikaa suojelemaan planeettaa jos sen päättyminen herran tahdosta on tulossa ihan juuri? Toiset eivät usko loppuun laisinkaan. Tuhottuaan maailman tulvalla jumalahan meni lupaamaan ettei tekisi sitä uudelleen ja näin eräät perustelevat ettei biosfäärin tärvely voi olla erityisen tuhoisaa.

Sitten on välittämisen puute. Raamatussa maailma annetaan ihmisille käytettäväksi ja eräät pitävät tätä mandaattina tärvellä koko roska. Kerran herra käski ihmisiä olemaan luomakunnan pomoja, saamme tietysti tärvellä kaiken, saahan pomo tehdä omallaan mitä tahtoo. Ei ole kovin hääppöinen pomo jos antaa firmansa mädäntyä hajalle.

Taudit

Homoseksuaalien herkkyys saada tiettyjä tauteja on herättänyt ajatuksen elämäntyylin epäterveellisyydestä yksilötasolla. On totta, että tietyt taudit näyttäisivät vaikuttavan homoseksuaaleihin useammin, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. 

Tilastojen varjossa näemme että homoseksuaaleilla miehillä on korkeampi mahdollisuus sairastua mm. tippuriin ja syfilikseen. Vastaavasti heteroseksuaaleilla miehillä oli homoseksuaaleja korkeampi riski napata mm. herpes genitalis, virtatieinfektio tai syyhy. Yleensä kristityt lainaavat näistä tutkimuksista vain tuon ensimmäisen, mutta ohittavat näppärästi toisen. Lisäksi lesbonaisten riski saada tiettyjä sukupuolitauteja on radikaalisti alhaisempi, mutta sitäkään ei yleensä muisteta mainita. Yksi paikkaansapitävä klishee näyttäisi muuten olevan lesbonaisten ylipainoisuus, mikä on häkellyttävän yleistä

Mutta eipä se terveys tähän pääty, uskonnollisissa piireissä niitä terveysriskejä vasta löytyykin. Monien uskontojen käskyt ja opit ovat terveysriskejä uskovaisille itselleen ja muille heidän ympärillään. 

Vain itsensä riskeeraavat ne monet jotka kieltäytyvät verensiirroista Jehovan todistajien malliin. Tietysti tämän mallin opettaminen lapsille saa heidät myös riskeeraamaan oman henkensä täysin tarpeettoman kiellon takia. Sitten tietysti kaikkien meidän selviytymiseemme vaikuttaa monien uskontojen penseä suhtautuminen mm. kantasolututkimukseen, joka nyt kuitenkin on lupaava parannuskeino moninaisiin vaivoihin. Absurdit harhakäsitykset malliin "kantasolututkimus edellyttää jatkuvaa abortointia!" eivät ole harvinaisia.

Terveydelle ei ole erityisen hyödyllistä myöskään valehdella sukupuolielämän asioista, kuten seksivalistuksen kanssa tehdään monissa uskonnollisemmissa yhteisöissä - kuten Yhdysvalloissa - jossa teiniraskaudet ja seksuaalitaudit leviävät tietämättömän nuorison parissa. Pidättäytyminen on näissä piireissä ainoa neuvottava menetelmä ja tiedämme kaikki kuinka hyvin se toimii. 

Sitten tietysti ovat rokotekammoiset. Monissa fundamentalistisissa yhteisöissä rokottamiseen suhtaudutaan varoen tai vihamielisesti. Pahimpia ovat Lähi-Idän kauemmat Islamilaiset maat, joissa Osama bin Ladenin nappaaminen tehtiin tuhoamalla rokoteohjelmien uskottavuus (thanks Obama). Vastaavia esimerkkejä löytyy länsimaistakin, tosin kaikki niistä eivät ole uskonnollisia. Rokotevastaisuus on piikkejä pelkäävien idioottien vanavedessä lisääntynyt ja on varsin tuhoisa ilmiö.

Terveyden kanssa on varsin helppoa kuitenkin nähdä kenellä on se elämäntyyli ja kenellä kuolemantyyli.

Masentaakin

Viimeinen missä evankelinen maailma feilaa on masennuksen kanssa. Homoseksuaalien parissa masennus ja itsemurha ovat hyvin yleisiä, mutta syyksi voidaan erittäin usein jäljittää tuomitseva ympäristö ja yhteiskunta, "elämäntyylin" itsensä sijaan. Masennusta kuitenkin löytyy, joten emme kiistä tätä kohtaa kokonaan. Syrjivien asenteiden ja sairaaksi tai yhteiskunnan tappajaksi kutsuminen eivät varmasti auta tässä kohtaa.

Ja sitten se toinen puoli yhtälöä josta näemme miten jälleen omat synnit on siirretty toisen niskoille. Uskonnollinen fundamentalismi nimittäin korreloi varsin hyvin masennuksen kanssa. Kirjoitin jo aiemmin pidemmän tekstin tutkimuslöydöksistä, joiden mukaan mitä vahvemmin henkilö on uskossa, sitä todennäköisemmin hän kärsii ja tulee kärsimään masennuksesta. Masentunut kuin herran kukkarossa, vai miten se sanonta menikään.

Kuolemantyyli

Meillä on siis kansanryhmä joka äänekkäästi tuomitsee muita sairaiksi ja vaarallisiksi, mutta tosiasiassa aiheuttaa itse paljon pahempia vaaroja ja tekee parhaansa ettei jo kehittyneet vaaratilanteet ratkeaisi. Tässä on oikeastaan suhteellisen hyvä katsaus uskontojen vaarallisimpaan piirteeseen: kun hyväksyn ajatusmaailmaani asioita ilman todisteita, uskolla, teen itsestäni haavoittuvaisen vaarallisille ja tuhoisille ideoille. Roskafiltterini ei enää toimi, olen puhkaissut siihen "jumalanmentävän" aukon.

Ja äkkiä olenkin valmis pahentamaan väestökatastrofia, sivuuttamaan ilmastonmuutoksen, vastustamaan terveydenhoitoa tai terveystietojen levittämistä ja lisäksi levitän kuolemantyyliä joka aiheuttaa masennusta.
Huomautuksena korostettakoon etten argumentoi kuin tietynlaista jenkkityylistä fundamentaalista kristinuskoa. Säästäkää meidät siis "ei meidän luterilaiset noin"-tyylisiltä kommenteilta. En puhu kaikissa kohdissa kaikista kristityistä.

Naisten keskinäinen seksuaalinen sota

Naisten seksuaalisen itsemääräämisen aika on suhteellisen tuore ilmiö länsimaisissa yhteiskunnissa. Nykypäivän naisen edessä ei ole enää laillisia esteitä toteuttaa itseään miestä vastaavalla tavalla. Esteet eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään ja mielenkiintoisesti ehkä suurin naisten seksuaalikäyttäytymistä kontrolloiva asia ovat muut naiset.

Tässä voidaan erottaa kaksi aspektia joita tutkailen tässä artikkelissa: ensimmäisenä on ulkonäkö ja eräänlainen kylmä kauneussota johon lähes koko tupla-x-sukupuoli osallistuu. Toisena on käyttäytymisen kontrollointi, josta paljon tapetilla ollut slut shaming-ilmiö on vahva osoitus.

Kauneuden vartijat

Olin aikanaan viettämässä iltaa ystäväni kotosalla, seuranani kohtuullinen joukko muita ihmisiä, miehiä ja naisia - kaikki olivat iloisessa mielentilassa ja ehkä hieman juopuneita. Paikalla olevista naisista noin puolet oli pitkäaikaisissa parisuhteissa, puolet villejä sinkkuja. Kun tuli aika lähteä kämpiltä ulos tuulettumaan, kaikki naiset laittautuivat viimeisen päälle.

Parisuhteessa olevat naiset meikkasivat ja pukeutuivat vähintään yhtä näyttävästi kun porukkame sinkkunaiset. Sinkuilla oli kirjaimellisesti haku päällä, mikä oli täysin päinvastainen verrattuna parisuhteissa oleviin naisiin. Porukkamme varattujen naisten miehistä kukaan ei ollut paikalla, eikä naisilla ollut aikomuksia vaihtaa miestä.

Mielenkiintoista tässä on se miten paljon vaivaa nämä parisuhteessa olevat naiset näkivät ulkonäkönsä eteen, vaikkei heillä ollutkaan aikomusta mihinkään pariutumiseen, eikä edes puolisoitaan mukanaan. Voisi luulla että nainen laittautuisi eniten nimenomaan pariutumista yritettäessä, mutta pienessä piirissämme ei voinut erottaa parisuhdetilannetta naisesta ulkonäön perusteella.

Naiset meikkaavat muita naisia, eivät miehiä varten. Tämä päätelmä on lähestulkoon vanhan kansan viisautta, mutta myös tutkittua tietoa: naisten ulkonäköpaineet eivät tule miesten painostuksesta, vaan kilpailusta muiden naisten kanssa. On toki olemassa miehiä jotka vähättelemällä pyrkivät kontrolloimaan puolisoaan tai hankkimaan moisen, mutta ulkonäköpaineisiin nämä eivät yhteiskunnallisesti ajateltuna ole vaikuttaneet. Ulkonäköpaineet ovat nimenomaan eräänlaista kylmää kilpailua muiden naisten kanssa. Yksi kampaa hiukset, joten kaikkien on kammattava hiukset, yksi laittaa huulipunaa, joten kaikkien on laitettava, yksi meikkaa joten kaikkien on meikattava.

Kokeissa tämä nähdään esimerkiksi siinä miten naisten mielikuva omasta kauneudesta ja vetävyydestä romahtaa jos paikalla on vetäviä naisia. Mitä paremmin vetävä nainen on laittautunut ja mitä seksikkäämmin pukeutunut, sitä huonompina koehenkilöt oman ulkonäkönsä kokevat. Käsitys omasta kauneudesta romahtaa vielä enemmän jos tällä vetävällä naisella on mukanaan vetävä mies.

Tämä ilmiö on voimakkain nuorissa naisissa ja heikkenee iän mukana. Keski-ikäiset tai vanhemmat naiset suhtautuvat huomattavasti vetäviin kanssasisariinsa huomattavasti vähemmällä aggressiolla kuin nuoremmat naisihmiset. Tutkimuksissa on myös paljastunut ettei median naiskuvilla näytä olevan erityisen vahvaa vaikutusta naisten minäkuvaan. Nimenomaan paikalla olevat kauniit naiset ovat ongelma, eivät televisiossa nähdyt. Lainaan tähän suoraan artikkelia "Mirror, Mirror on The Wall: Peer competition,Television influences, and body image dissatisfaction":

"Results indicated that body dissatisfaction increased in the presence of competitive females, particularly when a desirable male was present. Television exposure did not influence body dissatisfaction."

Muiden naisten kauneus ei aiheuta vain sisäistä epävarmuutta naisille, vaan myös selkeää käytöstä on nähtävissä. Esimerkiksi teinityttöjen on todettu olevan merkittävästi aggressiivisempia itseään kauniimpia tyttöjä kohtaan. Puheesta tulee aggressiivisempaa, käytöksestä kylmempää ja väkivallankin mahdollisuus kasvaa. Naiset tosin eivät aina itse toimi väkivaltaisesti vaan pyrkivät saamaan miehen tekemään sen puolestaan.

Itse todistin tätä ilmiötä aikoja sitten yläasteella. Kuulin silloin monta hyvin ilkeämielistä keskustelua tyttöjen välillä, jossa huoriteltiin niitä tyttöjä joiden rinnat olivat päättäneet kasvaa muita ennen. Kaikki tästä puheesta ei tapahtunut selän takana, vaan päin naamaa tehtyä haukkumista tapahtui joskus myös ja väkivallallakin uhittelua tapahtui, en tosin koskaan nähnyt varsinaista fyysistä tappelua tapahtuvan tyttöjen välillä. Aggressiivista ja vihaista käytöstä oli kuitenkin vaikka muille jakaa ja vain koska jonkun fysiologia kehittyi hieman eri tahdilla kuin toisten.

Osa feministeistä kritisoi mediassa näytettyjä naiskuvia esimerkkeinä siitä miten miehet kontrolloivat naisten seksuaalisuutta. Tutkimusdata asiasta ei kuitenkaan tue tätä väittämää ja kertookin miten ulkonäköpaineet tulevat nimenomaisesti muilta naisilta. Miesten vaikutuksen vähyys näkyy myös siinä, ettei naisten tavoittelema kauneusihanne ole se mistä miehet pitävät, vaan naisten tavoittelema kauneusihanne on itseasiassa hoikempi kun se mistä miehet varsinaisesti pitävät. Lisäksi naiset yliarvioivat räikeästi miten paljon miehet välittävät hoikkuudesta.

Käyttäytymisen vartijat

Aloitetaan pienellä ajatusleikillä: kuvittele skenaario jossa naista kommentoidaan tai pidetään huorana. Yritä kuvitella kaksi skenaariota: a) mies-nainen-skenaario ja b) nainen-nainen-skenaario.

Menivätkö skenaariosi jotenkin näin:
A) Mies yrittää heruttaa naiselta, nainen sanoo ei. Miehen vastine "V*tun huora!"
B) Nainen on pukeutunut paljastavaan asuun. Toinen nainen näkee tämän ja ajattelee mielessään "Huora".

Naisten moraalinvartijoina ovat toiset naiset, varsinkin kun seksuaalikäyttäytymisestä puhutaan. Miesten rooli on paljon pienempi, nainen on tässä todella naiselle susi. Kerron tästä erään konkreettisen esimerkin.

Kuuntelin aikanaan Living after Faith-podcastista jakson jossa Vyckie Garrison kertoi tarinansa. Vyckie kuului raamatullista perhesuunnittelua noudattavaan Quiverfull-liikkeeseen. Heidän ideologiassaan perheeseen kuului saada mahdollisimman monta lasta, riippumatta talouden kestävyydestä tai äidin terveydestä. Raamatullisesti ihmistä on käsketty lisääntymään ja täyttämään maa, hankkimaan nuoliviiniin paljon nuolia, mistä liikkeen nimi tuleekin. Ehkäisy ja seksistä kieltäytyminen avioliiton sisällä ovat ehdottomasti kiellettyjä asioita, samaten kaikki muukin mikä rajoittaa omaa hedelmällisyyttä. Kymmenen lapsen perheet eivät ole harvinaisia. Tämä jatkuva lapsien hankkiminen lähes tappoi Vyckien joka sittemmin erosi liikkeestä ja perusti myöhemmin liikettä vastustavan No Longer Quivering-ryhmän. Suosittelen kaikkia kuuntelemaan jakson itse, tarina oli hyytävää kuultavaa monella tavalla.

Quiverfull-liikkeessä nainen alistuu miehen auktoriteetille. Ideologiassa nainen on neitsyt Marian kaltainen hedelmällisyyden astia, puhdas, hyvä ja uskollinen miehelleen ja täyttää velvollisuutensa jumalalle ja miehelleen tekemällä lapsia, paljon lapsia.

Silmiinpistävää liikkeessä on kuitenkin miten se leviää: Vyckie kertoi liikkeen leviävän pitkälti naisten kautta. Naiset kertovat asiasta toisille naisille ja he houkuttelevat sitten aviomiehensä mukaan. Naiset levittävät liikettä jossa naisen on alistuttava täysin miehelleen ja otettava urakseen lapsien tekeminen ja kodista huolehtiminen. Nimenomaan naiset kertovat toisille naisille tässä olevan oikea, hyveellinen ja sopiva elämäntapa, vaikkei se ehkä olekaan naisille täysin heidän etujensa mukaista.

Nykyisessä yhteiskunnassamme länsimaissa on hankala löytää konkreettisia esimerkkejä siitä miten miehet hallitsevat naisten seksuaalisuutta. Yksittäisiä pariskuntia ja esimerkkejä toki löydetään, mutta systemaattista miehet-hallitsevat-naisia-suhdetta ei olla löydetty. Ja tämä on sinällään odotettavissa, sillä miehille ei ole yksiselitteistä syytä rajoittaa naisten seksuaalista käyttäytymistä.

Miehillä nimittäin ei ole yksiselitteistä syytä haluta kontrolloida naisten seksuaalikäyttäytymistä. Toki voidaan sanoa miehen haluavan puolisonsa olevan uskollinen ja täten tahtovan kontrolloida tätä, mutta toisaalta miehelle on edullista jos muut naiset ovat kevytkenkäisiä, jotta heidän kaatamisensa olisi mahdollisimman helppoa. 

Naisille asia on toisenlainen. Jos asiaa tarkastellaan taloudellisilla periaatteilla, voimme ajatella asiaa kysynnän ja tarjonnan kautta. Heitetään asetelmaksi että kysyntä on miesten halu saada seksiä ja tarjonta on naisten mahdollisuus antaa sitä. Mitä helpommin yksittäinen nainen luopuu tästä hyödykkeestä, sitä enemmän seksin arvo devalvoituu. Nainen ei enää voi olettaa saavansa niin paljoa vastineeksi tästä seksistä, esimerkiksi sitoutumisena parisuhteeseen tai avioliittona. Perustaloutta: jos tuotetta on helppo saada markkinoilta, sen hinta laskee.

Naisilla on tässä ongelma: jokainen nainen joka "antaa helpolla" muuttaa kilpailuasemaa käytännössä alentamalla muiden naisten markkina-arvoa. Heidän kilpaillakseen täytyy myös tehdä seksistä helposti saatavilla olevaa tai he jäävät huonoon asemaan seksuaalisilla markkinoilla. Miksi mies käyttäisi viikon verran vaivaa Minnin vokotteluun, jos Iinekseltä saa päivän vokottelulla? 

Harva tuskin tietoisesti on tätä mieltä, mutta kyseessä onkin selitys eräälle mekanismille toiminnassamme. Talousesimerkki on toki karkea yksinkertaistaminen, eikä täysin oikein (se esimerkiksi olettaa vain miesten haluavan seksiä), mutta se kuvastaa hyvin seksuaalista vaihtokauppaa ja selittää naisten välistä toimintaa.

Naiset tekevät kaikenlaista saadakseen kanssasisariaan käyttäytymään seksuaalisesti sopivammin. Lutkahäpäisy on yksi vahva esimerkki. Tutkimuksissa nähdään varsin selvästi miten varsinkin nuoret naiset suhtautuvat hyvin aggressiivisesti huorahtavasti käyttäytyviin naisiin. Aiemmin esitin pari skenaariota siitä missä tilanteessa mies tai nainen suhtautuisi naiseen huorana. Ajatusleikissämme mies huorittelee kun nainen ei anna seksiä nimenomaisesti hänelle, mutta nainen taas suhtautuu naiseen huorahtavana kun nainen tavalla tai toisella viestii omaa seksuaalisuuttaan, esimerkiksi paljastavalla pukeutumisella. 

Esimerkkinä voimme ottaa myös oikeitakin kokeita. Eräässä kokeessa huoneessa oli naispuolisia koehenkilöitä ja kokeen järjestäjä lähettää huoneeseen vetävän naisen tekemään kysymyksen. Jos kysyjä on pukeutunut seksikkäästi ja paljastavasti, huoneessa olleet naiset reagoivat jopa avoimen vihamielisesti. 

Vastaukset kysymykseen ovat aggressiivisempia ja kun vetävä testihenkilö poistuu, hänet tuomitaan joukossa avoimesti: "Pukeutui kuin huora." "Yrittää varmaan päästä makaamaan pomon/professorin kanssa!" Ja niin edespäin. Naiset tekevät toisille naisille selväksi ettei moinen käytös ole hyväksyttävää ja tämä jos mikä on erittäin selkeä osoitus suhteellisen systemaattisesta kontrolloinnista ja lutkahäpäisystä. Tämä ilmiö on myös omiaan ruokkimaan itseään, sillä jos näemme miten ihmiset ovat samaa mieltä yhden "lutkan häpäisystä", saamme siinä samalla läksyn häpäisemisen yhdistävästä vaikutuksesta.



Lutkahäpäisy on ongelmana huomattu. Slutwalk-marsseja onkin järjestetty ympäri maailmaa. Mielenkiintoisesti Slutwalk-liike ei tunnu edes huomanneen naisten välistä lutkahäpäisyä, vaan tuntuisi keskittyvän vain ajatukseen raiskauksen uhrien syyllistämisestä omasta raiskauksestaan. Huomattavasti yleisempi lutkahäpäisyn muoto on jäänyt liikkeeltä huomaamatta. 

Mitä sitten?

Yhteiskuntana olemme huonoja antamaan naisille vastuuta. Perinteinen seksistinen näkemys on puhunut naisista vähemmän kyvykkäinä niin pitkään, että tämä ajatusmaailma on lujittunut syvälle. Tämä on niin vahvasti lujittunut, ettei naisia myöskään osata pitää syypäinä ongelmiin. Naisten ongelmien lähteeksi maalataan usein miehet, syrjivä yhteiskunta tai muu taho joka ottaa vastuun ja toimijan roolin pois naisilta. Naiset ovat vain ja ainoastaan uhreja. Tämä ajattelu on tunkeutunut jopa feministiseen ajatteluun, jossa on nähtävissä monia esimerkkejä vastuun poistamisesta naisilta ja naisten alentamisesta pelkiksi uhreiksi, aktiivisten toimijoiden sijaan.

Tässä on riskinä ymmärtää asiat väärin. Emme voi kieltää myöskään miesten harjoittamaan seksuaalista kontrollointia, jota tapahtuu esimerkiksi vanhoillisissa parisuhteissa. Voimme kylläkin argumentoida siinä kyseessä olevan yksittäisten tapauksien, ei yhteiskunnallisen ilmiön. 

Toisekseen naisia ei varsinaisesti voi syyttää muiden naisten ulkonäköpaineista tai seksuaalisuuden tukahduttamisesta, vaikka niiden takana ovatkin nämä muut naiset. Naiset eivät mitenkään juoni toisten naisten pään menoksi, eli kyseessä ei ole erityinen järjestäytynyt naisten kampanja muita naisia kohtaan. Kyse on syvälle lujittuneista malleista, jotka on tiedostettava jotta niitä voitaisiin voittaa.

Nainen on naiselle susi - ainakin ulkonäön ja seksuaalisuuden kanssa. Mutta näin ei ehkä tarvitsisi olla.

Miten uskonto altistaa huijareille

Uskominen johonkin mitä ei erityisemmin voi todistaa mahdollistaa valitettavan alttiuden huijareiden kynsiin lankeamisesta. Jos pelkkä usko ja väitteet riittävät todisteiksi, menetämme ainoat työkalut jolla huijarit voidaan erottaa todellisista ihmeiden tekijöistä ja teemme itsestämme helpon uhrin osaavalle huijarille.

Aloitetaampa alusta. Moni ateisti väittää uskontoja huijauksiksi, keinoiksi saada ihmisiä manipuloitua maksamaan satumaisia summia rahaa ja antamaan hillittömän määrän valtaa uskonnon pyramidihuijauksen huipulla istuville vanhoille miehille. He voivat olla oikeassa, sillä uskonnoissa on helposti löydettävissä paljon huijauksen piirteitä. Tämän kirjoituksen aihe ei kuitenkaan ole se ovatko uskonnot huijauksia. Sillä ei itseasiassa ole merkitystä tässä konktekstissa.

Aiheena on miten uskonnot mahdollistavat huijaamisen ja houkuttelevat piiriinsä huijareita. Oli uskonto totta tai ei, ne toimivat erittäin tehokkaina kanavina suurillekin huijauksille ja huijareille.

Kuvitelkaa tilanne: huijari huomaa tarvitsevansa rahaa. Hän väittää kokeneensa ihmeen ja alkaa keräämään rahaa tällä periaatteella. Jos hänellä sattuu olemaan vähääkään karismaa, hänen omaisuutensa on äkkiä moninkertainen. Jos yleisö ei ole lainkaan skeptistä, ihmeen lavastaminen ei ole ongelma tarvittaessa. Huijari voi vaikkapa ottaa vodkaa kipua ehkäisemään ja lyödä sitten rautanaulat käsiinsä. Haavat peitetään ja julkisessa tilaisuudessa paljastetaan tavalla joka saa ihmiset luulemaan niitä itsestään syntyneiksi. Ja sitten ihmeen vakuuttamille ihmisille kerrotaan miten jumala tarvitsee rahaa.

Oikean elämän esimerkki tästä on Peter Popoff. Hän on paljastettu huijariksi ja menikin konkurssiin, mutta palasi kuvioihin pari vuotta myöhemmin. Ilmiselväksi huijaukseksi hänet on helppo huomata häntä jaksaa katsoa vähääkään tarkemmin. Esimerkiksi Popoff mainostaa televisiossa taikavettä joka parantaa vaivat ja poistaa velkasi. Hän on ilmiselvä huijari, mutta silti tienaa tarpeeksi rahaa ajaakseen huippukalliilla autolla ja asuakseen kartanossa.

Miten sitten voimme erottaa Popoffin kaltaisen huijarin rehelisestä ihmeiden tekijästä? Väittäisin että emme oikeastaan voi. Oletetaan hetkeksi että osa ihmeistä tapahtuu oikeasti ja osa on feikkejä. Miten erotamme sen että jumala oikeasti kertoo profeetalle myydä taikavettä kansalle siitä että huijari vain päättää alkaa rahastamaan idiootteja sanomalla jumalan muka käskeneen häntä tekemään mitä tekee? Molemmat väitteet vetoavat yliluonnolliseen ja ovat yhtä mahdottomia todistaa.

Oikea profeetta ja vakuuttava huijari ovat molemmat tasan yhtä uskottavia ja aivan yhtä hankalia osoittaa huijareiksi. On jokseenkin yhtä mahdotonta osoittaa ettei Jeesus ole jumalan poika, kuin on osoittaa ettei Muhammed ole profeetta tai Peter Popoff ole oikea jumalan lähettiläs. Kaikkien esittämät väitteet ovat jokseenkin yhtä uskottavia tai epäuskottavia, perspektiivistä riippuen.

Skeptikolla joka vaatii todisteita ei ole läheskään yhtä suuria ongelmia epäillä ettei Popoffin väitteiden takana ole riittävästi todisteita. Samalla periaatteella tosin ei ole Jeesuksen, Muhammedin, Abrahamin, Buddhan, Mithran, eikä yhdenkään muunkaan profeetan, puolijumalan tai valaistuneen yliolennon.

Palaamme tässä lopulta uskoon. Kun usko - asioihin uskominen ilman todisteita - kohotetaan hyveeksi, luodaan ilmapiiri jossa ilman todisteita esitetyt väitteet ovat täysin hyväksyttäviä. Todisteita pyytämätön ja epäskeptinen yleisö on hedelmällisintä mahdollista maata huijareille.

Masennuslääkkeet ja masentava maailma

The Guardian uutisoi miten masennuslääkkeiden käyttö on kasvanut huomattavasti ja jatkaa edelleen kasvua. Lehti ja sen asiantuntijat asettavat syyn tästä ihmistunteiden medikalisoinnille: surusta, ahdistuksesta ja ikävästä olosta on tehty tauteja. Mutta voisiko takana olla myös muuta? Ehkä masennuslääkkeiden syöntiä vauhdittaa myös se miten hiton paljon masentuneempia olemme nykyään.

Länsimaissa rikkauden ja yltäkylläisyyden keskellä näytämme tietysti vähän oudoilta jos päätämme olla masentuneita, mutta ympäröivä yhteiskuntamme on muuttunut masennukselle alististavaan suuntaan, ja tämä ei tee masennuksesta odottamatonta olotilaa. Meitä pommitetaan jatkuvasti turvallisuudentunnettamme ja minäkuvaamme murentavilla viesteillä. Tulevaisuudenuskoa meillä ei ole, eikä oikeastaan vahvaa kontaktia läheisiimme tai yhteisöömme. Elämme maailmassa joka on kertakaikkisen masentava ja masentavat asiat altistavat masennukselle. Joku voisi jopa sanoa masentumisen olevan yhteiskuntamme luonnollinen olotila.

Taustakuvaksi tai Facebookin seinäkuvaksi.

"Meillä on sinulle pahoja uutisia"

Länsimainen uutisointi on voitontavoittelun perässä taantunut pelotteluvoittoiseksi. Mediatalot tietävät saavansa enemmän lukijoita tekemällä negatiivisia artikkeleita ja tämä näkyy uutisoinnissa jatkuvasti, Suomessakin kuten äskettäinen täysin aliarvoinen rokoteuutisointi hyvin osoittaa.

Linja on niin tuttu: "Tämä yleinen kotoa löytyvä juttu tappaa sinut!" ja "Puolisosi pettää näissäkin pikkujouluissa" ja "Lapset tappavat toisiaan uuden pelottavan trendin takia" ja "Surmasiko turvallinen lääke?" ja "Yritys erottaa tuhansia!" ja "Näin elinkulut kallistuvat kohdallasi" ja "Yritysjohtajalle jättikorvaukset, muille potkut". Kaikki lehtiotsikot eivät ehkä mene näiden alle, mutta niitä suurimmalla fontilla kirjoitettuja tarkkailtaessa, löydämme helposti melko negatiivisen trendin.

Pelkoa rummuttavien tiedotusvälineiden takaa löytyy muitakin syitä kuin pelon myyvä vaikutus, eräille pelko on itsetarkoitus. Salaliittohenkisempi voisi muistaa tässät miten eräät "nimeltämainitsemattomat" suurvallat ovat vuosikymmeniä eläneet pelolla - tai tarkemmin ylläpitäneet sotavoimia joita oikeasti asioista tietoinen yleisö ei missään nimessä maksaisi. Paitsi jos moinen puolustuslasku tuntuu perustellulta ympäristössä olevien vaarojen takia. Näiden perusteena on aina ollut pelko jostain vihollisesta. Tämän päivän vihollinen on terrorismi ja tietysti kaikki ne ikävät ryhmät jotka pilaavat kaiken.

Meidän pitää siis pelätä venäläisiä jotka kohta ostavat tai valtaavat Suomen, puolalaisia ja virolaisia jotka vievät kaikki työmme, aasialaisia jotka varastavat marjat metsistämme ja tietysti romaneita jotka varastavat loput ja myyvät ne niille jo muutenkin pelkäämillemme venäläisille. Toisaalla muistamme pelätä ydinkatastrofeja, sotia, nälänhätiä, flunssa-aaltoja, talouden romahtamista, biosfäärin kuolemaa, ilmastonmuutosta, jumalaa, lähestyvää maailmanloppua, helvettiä, kuolleita jotka syövät elävät ja tappajamehiläisiä. Pelättävien asioiden lista on mahdottoman pitkä ja sitä pidennetään jatkuvasti.

Osa pelkäämistämme asioista on toki oikeita ongelmia, mutta kaikki eivät. Siltikin se miten voimakkaasti keskitymme (tai miten meidät keskitetään) pelkoihin on huolestuttavaa. Kyseessä on tietysti selviytymisen psykologian hyödyntäminen: pelottavat aiheet saavat huomiomme paremmin kuin turvalliset, sillä selviämisemme joskus riippui tästä. Nyt huomiostamme kilpaillaan enemmän kuin koskaan, jokainen joutuu huutamaan naapuriaan kovempaa saadakseen oman mediansa huomatuksi ja hukuttamaan alleen muut. Pelkojemme hyväksikäyttäminen on tässä yksi parhaita keinoja myydä omaa viestiään muita tehokkaammin.

"Olet onneton ja ruma - kunnes ostat meiltä"

Toisaalta sitten minäkuvaamme pommitetaan myös jatkuvasti. Yhteiskunnallemme keskeistä on taloudellinen kuluttaminen ja kuluttamisen tehostamiseksi saamme koko ajan myynnin edistämiseen tarkoitettuja signaaleja. Suuri osa niistä pyrkii viestimään meille miten onnellisempia olisimme jos kyseinen asia olisi omistuksessamme. Meille vihjaillaan jatkuvasti puutteista itsessämme tai elämässämme joihin juuri kyseinen tuote olisi ratkaisu. Liian nätit mainosmannekiinit, luomiensa epäluonnollisten kauneusihanteiden kanssa ovat vain näkyvämpi seuraus tästä.

Vertaamme itseämme jatkuvasti mahdottomampiin malleihin, niin ulkonäöltäkin kuin kulttuurillisesti. Ulkonäöltämme ihannekuvamme ovat ihmisiä joita on korjailtu lääketieteellisesti ja digitaalisesti, tavoitetilamme on siis jo määritelmällisesti mahdoton saavuttaa - saati sitten ylläpitää kovin pitkään. Lisäksi näemme jatkuvasti esimerkkejä rikkaiden ja varakkaiden ihmisten elämästä ja elämäntyylistä johon kuuluvat nopeat autot, upeat asunnot ja käsittämättömät juhlat. Kun vertaamme itseämme näihin televisioista saamiimme virtuaalisiin naapureihin, häviämme aina.

Omakuvamme muodostuu osaltaan vertailun kautta, vertaamme naapurin autoa, vaimoa ja taloa omaamme ja mittaamme menestystä ja onnellisuutta näiden kautta. Kun saamme jatkuvasti mediasta viestejä mahdottoman kauniista ja rikkaista naapureista, on siinä hankala saada itseään edes lähelle tuota tasoa. Kaikessa vertailussa häviämme aina.

"Maailma on kauhea ja tulevaisuutesi on vielä kauheampi"

Elämme muutenkin varsin epästabiileja aikoja. Nykyiset sukupolvet eivät voi enää odottaa vaurautensa olevan suurempaa kuin vanhemmillaan. Ilmiö näkyy kotimaassammekin siinä, miten ennen normiduunaripariskunnan tuloilla pystyi ostamaan omakotitalon ja kesämökin, ilman velkoihin hautautumista ja ostamatta sitä periferiasta, teko joka ei enää olekaan mahdollinen.

Elämme myös masentavia aikoja siinä miten tulevaisuuden odotuksemme ovat muuttuneet. Siinä missä 60-luvulla tulevaisuuden oletettiin olevan fiksumpi, kehittyneempi ja lähes utopistinen, olemme siirtyneet odottamaan pahinta. Viihteemme tuomitsee paremman huomisen epärealistiseksi ja valheelliseksi.

Tämän näkee vaikkaa kun katsomme millaiseksi tulevaisuus luonnostellaan viihteessämme. Tulevaisuuden visiot ovat monesti apokalyptisiä ja synkkiä. Silloinkin kun maailma ei ole tuhoutunut, sitä vähintään hallitsee rautanyrkkidiktaattori tai jos kaikki vaikuttaisi olevan hyvin, on siinä kyse vain valheellisesta pinnasta ja todellisuudessa yhteiskunta on pahasti rikki.

Hyvän vertailukohdan tästä saa vertaamalla alkuperäistä Star Trek-sarjaa ja sen uusia elokuvafilmatisointeja. Menneen maailman idealistinen ihmiskunta oli yhteinäinen ja rahaton. Visioissa olimme kulttuurisesti kehittyneet niin pitkälle etteivät meitä piinanneet samanlaiset ongelmat kuin tänä päivänä. Uusissa Star Trek-elokuvissa näemme yhteiskunnan jossa ihmiset ovat muuttuneet takaisin yli-intohimoisiksi ja tappavat toisiaan suurella innolla. Sarja on synkistynyt joka inkarnaatiossaan nykyaikaa kohti.

Sama ilmiö näkyy muuallakin viihteessä, vanha Teräsmies olisi ollut järkyttynyt Man of Steelin sankarista. Uusin hämähäkkimies oli vähemmän värikäs ja synkeämpi kuin vinoileva edeltäjänsä muutamien vuosien takaa. Puhumattakaan sitten mitä Lepakkomiehelle kävi Nolanin uudessa trilogiassa - mustan sävyihin löydettiin ylimääräinen tummuus vielä jostain.

Oli "gritty reboot"-ilmiöstä mitä tahansa mieltä, näemme siinä selkeän merkin ajoistamme ja siitä miten pessimismi on korvannut optimismin kulttuurisessa psyykkeessämme. Odotamme tulevalta pahaa ja huonoa ja pidämme positiivisia odotuksia jotenkin väärinä. Jo se miten "utopistinen" on muuttunut tarkoittamaan päivittäisessä kielenkäytössämme pelkkää toiveajatusta on kuvaavaa tästä.

"Eristy, ole yksin, ole itsenäinen, et tarvitse muita"

Yksi ilmiö on myös yhteisöjen rikkoutuminen. Kaupungistumisella on paljon tekemistä tämän kanssa, mutta se ei yksin ole ainoa tekijä. Jos katsomme ihmisten "luonnollista" elinympäristöä, näemme ettei kukaan oikeastaan elä kokonaan yksin. Perheissä elää useita sukupolvia ja monesti useita perheitäkin yhdessä. Töitä tehdään joukolla ja ihmiset tuodaan mukaan tähän hyvin pienestä asti. Esimerkiksi lapsien hoito ei ollut aikaa kun nainen oli yksin kotona synnytyksestä toipumassa, vaan hän oli muiden yhteisön naisten ympäröimä. Lapset hoidettiin myös enemmän yhdessä, perheet eivät olleen yksinäisiä saarekkeita.

Oleellista oli nimenomaan yhdessä oleminen ja suhteellisen jatkuva kontakti muihin ihmisiin, se paljon peräänkuulutettu yhteisöllisyys. Aiemmin kukaan ei ollut yksin, mutta nykyisin kun etsimme ja ihannoimme itsenäisyyttä, olemme luoneet perhemallin jossa (varsinkin kaupungeissa) yksittäinen perhe on eristynyt linnake, vailla tukimekanismeja lähellä.

Nykyisin lapsien lähtö kotoa on tehty osaksi "luonnollista aikuistumista". Osin se sitä onkin, mutta ei ihan siinä mielessä miten se nyt mielletään. Olemme omaksuneet ajatuksen vanhemmista erottautumisesta niin voimakkaasti, että harva asuu enää edes kovin lähellä vanhempiaan "itsenäistyttyään" heistä.

Kaupungeissa ajatusmalli on jatkuvaa siirtymää. Muutamme asunnosta toiseen melko nopealla tahdilla esimerkiksi työn perässä. Kun oletamme asuvamme jossain vain väliaikaisesti, emme tee tuttavuutta naapureidemme kanssa emmekä kiinnity paikalliseen yhteisöön lainkaan. Muutamme vuokralle, asumme minkä asumme ja sitten muutamme jonnekin muualle. Talolle emme tee mitään, koska miksipä vuokra-asuntoon itse panostaisin.

Sivumainintana: Suomessa ihmisillä on kuulema liikaa omistusasuntoja. Tälle pitäisi ilmeisesti tehdä jotain, sillä liika asuinpaikkaan kiintyminen tekee työvoimasta kuulema liian jähmeästi liikkuvaa. Tämä kertoo hyvin mitkä paineet ja tahot erottavat ihmisiä toisistaan.

Likaisesti voisi sanoa että meitä pusketaan eroon toisistamme tarkoituksenmukaisesti. "Itsenäinen" ja vailla tukiverkkoja oleva ihminen onkin ideaalinen kuluttaja. Hänen on hankittava kaikki apu ja palvelut maksua vastaan, sillä keneltä hän kysyisi? Yhteisöjen särkyminen on tehnyt monesta asiasta erikseen ostettavan palvelun tai tuotteen, jonka ylikansalliset konglomeraatit voivat meille korvausta vasten toimittaa.

Olemme kavalasti normalisoineet yksinäisyyden. En kieltäisi ihmisiä elämästä yksin, kuitenkin yksinäisyyden vahva yhteys masennukseen ja mielenhäiriöihin on kiistämätön tosiasia. Monet mielenhäiriöt ajavat ihmisiä yksinäisyyteen, mutta yhtä lailla tämä yhteys toimii myös toiseen suuntaan ja ihmissuhteet ovat yksi parhaita tapoja ehkäistä mielenterveyden ongelmia. Ihminen jolla on lapsia, lemmikkejä tai puoliso, on huomattavasti paremmin suojattu mielenhäiriöiltä kuin yksin elävä lajitoverinsa.

Masentaako jo?

Meitä pelotellaan jatkuvasti, itsetuntoamme kaiverretaan koko ajan ja lisäksi vielä tulevaisuudeltamme on viety toivo. Tuolla cocktaililla on pieni ihme ettei joku vielä ole masentunut, tai ainakin vähän surullinen. Jos yhteiskuntamme on muuttunut näin negatiiviseksi, onko surullisuuden lisääntyminen mikään ihme?

Tämä masentava ympäristö on kuitenkin normalisoitu. Kukaan ei ääneen sano tai haasta sitä miten negatiivisessa kulttuurisessa kehyksessä elämmekään, vaan henkilökohtaiset vapaudet joista nautimme ovat meille tärkeämpiä, vaikka ne johtavatkin keskimääräisesti huonoihin valintoihin. Kun näin ympäröimme itsemme yksinäisyydellä ja tunnemme jatkuvasti surua tai maailmantuskaa, altistumme masentaville asioille. Lähes paradoksaalisesti, masentuneet näkevät itsensä rikkinäisinä ja epänormaaleina, vaikka heidän reaktionsa ympäristöömme on mitä luonnollisin.

Kun suru on näin yleistä, onko suuri ihme että tarvetta paremmasta olosta yritetään korjata kaikilla tavoilla? Lääketeollisuus vastaa tässä laskelmoidusti tarpeeseen. He eivät ole luoneet sitä epätoivon ja pessimismin ilmapiiriä jossa kylvemme, mutta he, kuten muutkin kauppamiehet, kyllä huomasivat tarpeen antidepressiivisille lääkkeille olevan olemassa. 

En lähde kieltämään etteikö yhteiskunnassamme tapahdu tarpeetontakin lääkintää ja varmasti ainakin osa masennuslääkkeiden syöjistä napsii niitä tarpeettomasti. En kuitenkaan jaksa uskoa pelkän medikalisaation olevan siinä takana. Kun huomioimme miten negatiivisuutta tihkuvassa ympäristössä elämme, onko masennuslääkkeiden kulutuksen kasvu todella kovin suuri ihme?

Turvateatteri lentokentällä

Lentojen turvallisuuden on tarkoitus tehdä lennoista turvallisempia. Lentokoneen räjäyttäminen ei silti ole mahdotonta, vaan lopulta suhteellisen yksinkertaista. Lentoturvallisuuden tavoite ei kuitenkaan ole tehdä lentämisestä turvallisempaa, vaan turvallisemman tuntuista. Aiheenamme tänään turhahko turvateatteri.

Oletko lentänyt viime vuosina lentokoneella? Olet varmaankin tai ainakin olet tietoinen uusista turvatoimista, mitä on kiristetty lentoliikenteessä 2001 tapahtumien jälkeen. Lentoa ennen käydään läpi "tarkka" turvatarkastus ja juomista on tehty kiellettyä tavaraa. 

Koneeseen ei nimittäin saa viedä kaikenlaista tavaraa turvallisuussyistä, mutta räjähteitä ei näillä suojauksilla saada pidettyä poissa lentokoneesta. Tästä annetaan konkreettinen osoitus Terminal Cornucopia-kanavan Youtube-videossa, jossa rakennetaan pommi tavaroista jotka voit ostaa turvatarkastuksen jälkeen lähes miltä tahansa suuremmalta kentältä.



Nettidekkarit ehtivät jo kritisoida pommia, mutta periaate sen takana on kuitenkin varsin validi ja vastaavan räjähteen voi rakentaa lennon aikana vaikkapa wc:ssä käymällä. Kyseinen konsepti myös osoittaa miten turvatoimenpiteet eivät oikeasti pidä lentokoneita turvallisina, ja asiastaan vakuuttunut terroristi voi edelleen pudottaa koneen jos on vaan valmis menemään alas sen mukana. Lentokoneeseen saa edelleen viedä mukanaan paljon tarpeita joilla räjähdyksen aikaansaanti onnistuu.

Tietokoneiden akut ja muu elektroniikka, tulitikut (joita edelleen kantaa mukana vaikkei koneessa saakaan polttaa - huhujen mukaan taustalla on tupakkayhtiöiden painostus), metalliset säiliöt, kyniin varastoidut räjähdeaineet ja monet muut ongelmat ovat yhä helppoja koneeseen vietäviä. Eikä niitä oikein voida kieltääkään, se olisi aivan liian epäkäytännöllistä.


Turvallisuuskäytännöissä on siis suurta vuotoa. On kuitenkin hankala uskoa ettei näistä ongelmista tiedettäisi myös lentoturvallisuuden käytännöistä vastaavissa elimissä. Eivätkä ongelmat ole tuntemattomia näille tahoille, päinvastoin. Lentoilualalla ollaan täysin tietoisia esimerkiksi akkujen räjäyttämisen mahdollisuudesta, mutta asialle ei tehdä mitään, koska turvallisuustoimenpiteiden päätavoitteena ei ole turvallisuus.

Ai mitä häh?

Lentokenttien turvallisuuskäytännöissä on niin monta ilmiselvää aukkoa, etten voi uskoa niiden kaikkien syntyneen vahingossa. Palapelin kuva muuttuu heti selväksi jos miellämme turvatoimien tavoitteeksi turvallisuudentunteen varsinaisen turvallisuuden sijaan.

Shokkipaljastus: Lentoliikenteen turvallisuuskäytännöt ovat turvallisuusteatteria.

Lentokenttien turvamekanismien takana on tahto luoda käsitys lentämisestä turvallisena. Hankala ja vaivalloinen mielletään turvalliseksi ja näin näkyvät ja epäkäytännölliset turvallisuuskäytännöt saavat koko kokemuksen tuntumaan turvalliselta, silloinkin kun ne lisäävät turvallisuutta vain marginaalisesti. Tätä turvallisuuden tunteen parantamisen kontekstissa hitaat, vaivalloiset ja epäkäytännölliset tarkastukset ovatkin poikaa, vaikka tosiasiassa niiden ohittaminen ei ole mitenkään mahdotonta.

Kasvaa se turvallisuuskin, mutta se on itseasiassa sivuseikka. Jos turvallisuudesta oltaisiin todella huolestuneita, elektroniikka ja tulentekovälineet olisivat suoraan kiellettyjen listalla, molemmat kun ovat tapoja sabotoida lentokone. Näiden kieltäminen olisi vaan liian epäkäytännöllistä, esimerkiksi läppärien kielto raivostuttaisi bisnesmatkailijat sillä tasolla että sen taloudelliset vaikutukset eivät olisi ihan mitättömiä.

Turvallisuuden tunteen primääriys näkyy myös toisessa aspektissa: kielletyissä sanoissa. Lentokentillä ei saa sanoa vääriä sanoja, tai huomaat olevasi yhtäkkiä erityisten turvatoimien kohteena. Sano lentohenkilökunnan kuullen sanat "pommi" "lento-onnettomuus" tai "hi jack!" ja huomaat miten vakavasti pelkkään turvattomuuden ajatukseen suhtaudutaan. Parhaimmillaan seurauksena on erityisen tarkka tarkastus, pahimmillaan lennolta pois jääminen tai jopa lentokieltolistalle päätyminen.

Turvallisuus koneessa ei parane piiruakaan sillä miten "pommi" sana on kielletty. Yksikään kone historiassa ei ole pudonnut pelkällä puheella, ei vaikka koko matkustamo hokisi "pommia" rytmikkäästi yhdessä. Voidaan tietysti sanoa ettei koneen putoamisella leikittely ole hauskaa huumoria ja saattaa ahdistaa muita lentomatkustajia, mutta samalla hengenvedolla, ei lennoilla ole kiellettyä työntää käärmekammoista ihmistä paniikkikohtaukseen kertomalla lemmikkikobrastaan.

Kyseessä on parhaimmanlainen turvallisuusteatteri: jos pommista puhuminenkin on kiellettyä, miten moisen saisi lentokoneeseen kuljetettua.

Turvallisuus on siis täynnä näennäiskeinoja, joista osa kasvattaa lentoturvallisuutta vähän, osa vähän enemmän, osa ei lainkaan. Käytännössä kaikki keinot ovat ylimitoitettuja torjumaan sitä hyvin epätodennäköistä terrorismin uhkaa. Yhtäkaikki, turvateatteri tekee lentämisestä hankalampaa ja näin pyrkii tekemään olostamme turvallisemmankin, parantamatta turvallisuuttamme lainkaan.

Loppuun pieni spekulaatio turvateatterin alkuperästä: nämä turvasäännökset ovat osa suhteellisen systemaattista terrorismin uhan paisuttelua. Terroristeista on haluttu luoda länsimaille näkymätön vihollinen jonka avulla tietyt länsimaat voivat pitää täysin ylimitoitetut puolustusbudjettinsa ja tietysti hyökätä haluamiinsa maihin vedoten terrorismiin. Osana tätä kampanjaa täytyy terrorin pelko tuoda tavallisten ihmisten elämään ja koska 9/11-tapahtumissa käytettiin lentokoneita, ratsastetaan sen jälkimainingeilla. Ajatus lentokoneista terroristien iskukohteina on yllättävän helppo myydä sen jälkeen kun miljoonat näkivät kaksoistornien sortumisen.

Näennäistoimiin ryhdytään koska turvallisuuden parantaminen ei ole oikeasti tärkeää. Merkittävää on muistuttaa ihmisiä terrorismista ja samalla näyttää miten tarkkoihin toimiin ryhdytään kansalaisten lentoturvallisuuden edistämiseksi. Kaksi ongelmaa jää kuitenkin pöydälle:
1. Terroristien kiinnisaamisessa nämä lisäturvatoimet eivät ole oikeastaan auttaneet.
2. Toimet joilla lennoista tehtäisiin oikeasti turvallisia tekisivät niistä myös liian hankalia ja mikä tärkeintä, hankalia bisnesmatkustajille.

Muistakaa pelätä.


Katariina Luoma ja loukkaava ateismi

Ateisteja on valtamedian kirjoituksissa pidetty tylyinä, epäkohteliaina, ylimielisinä ja jopa täysin käytöstapoja vailla olevina. Olen aina ihmetellyt tätä julkisuuskuvaa, ateismi ei nimittäin erityisesti eroa uskontojen edustajista näissä aihepiireissä. Pysykää kyydissä, kurvailemme tänään uskonnon ja uskonnottomuuden välimailla.

Viimeisin kannanotto Katariina Luomalta, joka kirjoitti Ylen Näkökulmaan artikkelin Ateisti: Älä tuputa uskoasi. Katariina kohotti esiin samat perustelut kun näissä keskusteluissa aina: ateistit ovat ylimielisiä kun väittävät tieteellä olevan kaikki vastausekset ja epäkohteliaita kun väittävät "hihhuleiden" olevan väärässä. Ja tietysti mukana oli myös muistutus siitä miten ateismi ei loppupeleissä eroa uskonnosta ja miten ateistit saavat kilareita kun heille tarjotaan huuhaa-aiheisia lentolehtisiä. Haluan keskittyä kahteen näkökantaan Katariinan rakentamassa olkinukkekokoelmaksi tunnistettavassa kirjoituksessa.

"Silti kylvemme omahyväisyytemme liemessä kuvitellen, että tiede on paljastanut maailmankaikkeudesta kaiken olennaisen"

En ole koskaan erityisen hyvin ymmärtänyt millä perusteilla nimenomaan ateismi on se aate joka on se loukkaava. Miksei muslimeita, wicca-uskoisia, skientologeja, kristittyjä, zoroastrialaisia tai juutalaisia kutsuta ylimielisiksi, vaikka kaikki heistä tekevät juuri sitä mistä ateisteja kutsutaan ylimielisiksi: väittävät olevansa itse oikeassa ja muiden olevan väärässä.

Jos olen hindu, en usko kristinuskon jumalaan, vaan pidän sitä fiktiona tai pahimmillaan epäjumalina. Jos olen kristitty, pidän shintolaisten esi-isien palvontaa saatanallisena ja Islamia vaarallisena harhaoppina. Jos olen minkä tahansa uskonnon edustaja ja sanon uskovani uskontoni opetuksiin, sanon samalla (vaikken ehkä ääneen) että kaikki muut ovat väärässä.

Nämä eivät ole mitenkään olemattomia väittelyitä, vaan verkko on pullollaan eri uskonkuntien kannanottoja toisten uskontojen totuutta vastaan. Monesti uskontojen edustajat löyvät toisiaan proverbiaalisilla vasaroilla aika kovaakin ja kertovat suoraan miten muiden uskontojen väki ei pelkästään ole väärässä, vaan palvelevat tietoisesti saatanaa tai muuta sielunvihollista.

Jokainen uskontokunta siis väittää jokaisen muun uskontokunnan olevan väärässä, samoin kuin skeptikko väittää aivan jokaisen uskonnon olevan todennäköisesti väärässä. Jostain syystä ylimielisyyden leimaa ei anneta pastoreille, imaameille ja muille hengellisille johtajille kun he sanovat täysin samaa kuin skeptikkokin. Ainoa ero lienee, että skeptikko käyttää todistusaineistonaan ymmärrystämme luonnollisesta maailmasta, eikä yliluonnollisia lähteitä kuten jumalallista paljastusta.

Ateisti tyypillisesti epäuskoo kaikkiin uskontoihin, mutta samalla tavalla kristitty, muslimi, juutalainen tai mikä tahansa teisti epäuskoo kaikkiin muihin uskontoihin. Ateisti ei siis epäusko kuin yhteen uskontoon enemmän kuin varsinaiset uskovat. Voi tuota röyhkeyden määrää ateistit!

"Voisiko kilareiden sijaan todeta lentolehtisen ojentajalle, että ei kiitos?"

Katariina nostaa esiin ajatuksen siitä miten ateistit vetävät kilareita vääriä ajatuksia tuputtaville henkilöille. Siinä lentolehtiset ihan lentävät! Onko Katariina nähnyt miten uskontojen välillä näissä tilanteissa toimitaan? Eihän esimerkiksi kristityt koskaan huuda kovaan ääneen "joudutte helvettiin" tai "palvotte saatanaa" Hare Krishna-väelle.

Ateistien ja skeptikoiden kun sanotaan olevan liian innokkaita loukkaamaan muiden herkkiä oppeja. Tämä on myös outo kanta, kun huomioimme miten suorastaan ystävällisiä skeptikot ovat uskontojen edustajiin verrattuna. Ateistin kilarit ovat kuitenkin maksimissaan sitä että jollekin kerrotaan tämän olevan väärässä ja mukaan tulee ehkä vähän todisteitakin. Uskontojen edustajat muistavat kertoa miten toista odottaa ikuinen kidutus, kärsimys ja kuolema jos tapoja ei paranneta. Lisäksi turpaankin voi tulla, tai pahempaa. Tiedämme monia esimerkkejä siitä miten esimerkiksi Islamin hallitsemissa maissa on poltettu kristillisiä kirkkoja tai räjäytetty muinaisia aarteita. Eikä unohdeta miten Islamilainen maailma osoitti kypsyyttään muutamasta pilakuvasta.

Ongelma ei ole yksin Islamin, kristikunta on historiansa aikana (ja nykyäänkin) suhtautunut muihin näkökantoihin hyvin suvaitsemattomasti. Muistetaan että kristikunta on tehnyt hyvin verisiä iskuja esimerkiksi Etelä-Ranskan puhdistaneissa ristiretkissä, tai vielä hyvin äskettäin Irlannissa jossa katolisten ja protestanttien kyvyttömyys sopia siitä muuttuuko leipä oikeasti jeesukseksi aikaansai vuosisadan levottomuudet.

Ateistit ja skeptikot aikaansaavat tyypillisesti korkeintaan äänekästä keskustelua, siitä pahastuminen niin että oikein kolumnin jaksaa kirjoittaa, kertoo oikein hyvin suhteellisuuden tajun olevan eräille hankala käsite.

Ateismin huono maine on siitä mielenkiintoista ettei se oikeastaan tule ateismista itsestään. En ole itse tavannut kuin muutaman ateistin mitä voisi millään muotoa kutsua aggressiiviseksi, ylimieliseksi tai militantiksi. Kyseinen imago ei edusta ateisteja erityisen hyvin ja onkin enemmän ulkopuolelta tehtailtu. Ateisteja sanotaan aggressiivisiksi, ylimielisiksi, suvatsemattomiksi ja jopa militanteiksi niin usein, että kyseinen ajatus jää ihmisten mieliin ja se niellään ilman sen kummempaa kritiikkiä - kuten Katariina Luomallekin on ilmeisesti käynyt.

Katariinan kirjoituksen loppu ehdottaa että hyväksyisimme toisemme ja uskomuksemme useammin, olisimme ymmärtäväisempiä ja avoimempia muita ihmisiä kohtaan. Ateisteja hyväksyvämpiä ihmisiä on harvassa. Ateistien ihmissuhteita eivät rasita näennäismoraaliset ongelmat hakoteillä olevien kirkonmiesten aivoituksista. Ateistia ei häiritse jos lähimmäinen osoittautuu homoseksuaaliksi tai transsukupuoliseksi, sillä ilman uskontoa kummassakaan ei ole mitään merkittävää pahaa. Ateisti voi kaveerata minkä tahansa uskonnon edustajan kanssa, sillä hän ei pelkää näiden houkuttelevan häntä helvettiin tai muuhun vastaavaan kuumaan paikkaan, eikä pelkää sielunsa puolesta. Ateisti ei myöskään katkaise välejänne jos päätät liittyä johonkin muuhun seurakuntaan. Lähes jokainen tuntemani avioitunut ateisti on avioitunut muun uskontokunnan edustajan kanssa, eikä meillä ole teologisia ongelmia saada siunausta kirkossa tai moskeijassa - tilanne voi olla vähän toinen sillä kristityllä joka tahtoo viedä alttarille ateistin tai vaikka muslimin.

Ateisteissa löytyy yksittäistapauksia jotka ovat suvaitsemattomia asiaa X, Y tai Z kohtaan, sitä en kiellä. Ero uskontojen edustajiin on kuitenkin siinä että suvaitsemattomat ateistit ovat suvaitsemattomia itsenäisesti, eivät minkään ateismin käskyn mukaisesti. Uskontojen parissa löydetään paljon suvaitsemattomuutta joka kohoaa uskonnon käskyistä ja jota ei tapahtuisi ilman kyseistä käskyä. Ateisteista suvaitsemattomia ovat siis vain ne jotka luonnostaan ovat suvaitsemattomia idiootteeja. Uskontojen edustajista suvaitsemattomia ovat ne luonnostaan suvaitsemattomat plus kaikki jotka ottavat uskontonsa kiellot vakavasti.

Lopulta pahin suvaitsemattomuus mihin skeptinen ateisti syyllistyy on todisteiden kysyminen ja vastaväitteet absurdeille väitteille. Pitäisin sitä pienempänä pahana kun vaatimusta leikata päät vääräuskoisilta tai savustaa väärän uskonnon edustaja kokonaan yhteisöstä. Nämäkään piirteet eivät esiinny ateistien parissa kovin usein.

Silti militantiksi tai tuputtavaksi päästäkseen, uskovan on tehtävä paljon enemmän työtä. Ateistille pelkkä "olen muuten ateisti" riittää pääsylipuksi militanttiin ateismiin. Tässä tarkoituksella provosoiva kuvamuotoinen kannanotto, joka on täysin yhtä aiheen vierestä menevä kuin Katariina Luomankin:



PS. En sano ateistien ja uskovaisten olevan "sama juttu eri perspektiivistä" vaikka vertaankin niitä toisiinsa. Esitän että molemmat esittävät yhtä laajoja väitteitä todellisuudesta, mutta toisen kohdalla saman laajuuden väittämä on nöyrä ja toisen kohdalla ylimielinen.

Naispappeus, ilmastonmuutos, abortti ja nälänhätä

Uskonnolliset konservatiivit pitävät aikamme avainkysymyksinä ja ongelmina homojen avio-oikeutta, aborttia, naispappeutta, vapaata seksiä ja (kyllä vieläkin) ikävää musiikkia. Elävätkö he todella niin turvallisessa maailmassa, että nämä ovat ne kysymykset joihin energia kannattaa keskittää?


Pidän tätä absurdina, sillä nämä ongelmat ovat mielestäni hyvin mitättömiä välittömiin ongelmiin verrattuna. Suuri osa maailman väestöstä näkee nälkää. Biosfäärimme köyhtyy ennennäkemättömällä tahdilla ja lajeja kuolee sukupuuttoon jatkuvasti. Ilmastonmuutos tulee pahentamaan (ja on jo pahentanut) hirmumyrskyjä ja luonnonkatastrofeja. Eriarvoistumme kovaa vauhtia varallisuuden keskittyessä yhä harvempiin käsiin ja työpaikat ja mahdollisuudet vähemmän rikkailla hupenevat. Rutiininomainen antibioottien syöttäminen karjalle on tuhoamassa tehon yhdeltä tärkeimmältä lääkkeeltämme tekemällä taudeista vastustuskykyisiä sille. Voitettuja tauteja on palaamassa takaisin kiitos ihmisten piikkikammon ja salaliittoteorioiden. 

Ja niin edespäin.

Ei ole tarkoitukseni sanoa ettei ongelmaa A saa hoitaa jos ongelma B on vielä hoitamatta. Haluan alleviivata miten absurdia on käyttää massivisesti voimavaroja lopulta mitättömien, ketään vahingottamattomien näennäisongemien kaatamiseen, kun edessämme on todella tuhoisia ongelmia. Homoavioliitto voi olla ällöä, mutta globaalin lämpenemisen rinnalla se on mitätön ongelma. Pelastakaa niiden avioituneiden homojen sielut sitten kun planeetta ei ole menossa rikki. Ja vaikka abortti voi tuntua väärältä, muistetaan samalla miten kaikkien lastemme tulevaisuus on vaakalaudalla antibiooteille resistenttien bakteerien ja massiivisen ylikansoituksen takia. Annetaan ihmisten aborteerata nyt, puututaan asiaan kun väestönkasvu on edes vähän hidastunut.

Jos olisin pastori, saarnaisin itse mieluummin planeetan kuin itsensä saastuttamisen synnistä, jättäisin myös homostelun tuomitsemisen sinne prioriteettilistan hännille. Mutta mitäpä minä ateistina tiedän siitä mikä elämässä ja kuolemassa on tärkeää. Eihän raamattukaan tuomitse koko planeettamme elinolosuhteiden tuhoamista, mutta muistaa varoittaa makaamasta muiden miesten kanssa tai syömästä rapuja. Ehkä prioriteettini sitten vaan ovat väärät.


Kokeilussa Google Experience Launcher

Googlen Nexus-puhelimien käyttöliittymä on ollut monia valmistajia virtaviivaisempi ja yksinkertaistetumpi. Nexus 5:n kanssa, Google muutti tämän käyttöliittymän puhelimeen asennettavaksi launcheriksi jonka voi periaatteessa asentaa mihin tahansa Android-puhelimeen.

Olenkin nyt tutustunut hetken aikaa kyseiseen Launcheriin Samsungin Galaxy S3-laitteella. Tässä lyhyt kuvaus Google Experience Launcherista tai Google Homesta tai millä nimellä se lopulta Play-kauppaan tuleekaan. Viittaan sovellukseen vain Google Launcherina tämän tekstin ajan.

Tämä ei sinällään ole Nexus 5:n arvio, mutta koska Nexus 5:ssä on Googlen Launcher oletuksena käytössä, käy tämä myös kurkistuksena uuden Nexus-laitteen käyttöliittymään. Tarkempia kokemuksia kyseisestä laitteesta voi lukea Nexus 5:n pikatestistäni.

Yleinen käyttöliittymä

Googlen Launcher on erittäin minimalistinen ja suhteellisen tyylikäs. Se ei keksi pyörää uudelleen, eikä sisällä valtavaa määrää yksityiskohtaisia hienosäädön mahdollisuuksia. Launcher on suunniteltu selkeäksi ja pelkistetyksi.

Kuvan kuvakkeita ja taustakuvaa muokattu.

Työpöydälle voi edelleen lisätä totuttuun tapaan kuvakkeita ja widgettejä. Mielenkiintoisesti työpöytiä ei oletuksena ole kuin yksi, mutta niitä luodaan automaattisesti kun tilaa tarvitaan. Esimerkiksi jos olen lisäämässä kuvaketta työpöydälleni, enkä halua sitä näkyvälle ruudulle, raahaan kuvakkeen näytön oikealle laidalle ja uusi sivu luodaan automaattisesti. Sama widget-vempaimia lisättäessä: vempain vedetään sormella ruudun oikeaan laitaan ja se saa  oman sivunsa.

Vempaimet eivät enää muutenkaan löydy samasta valikosta sovellusten kanssa, vaan niihin pääsee käsiksi vain painamalla työpöytään pitkään. Tällöin avautuu työpöydän muokkaustila, jonka kautta työpöydän sivuja voi järjestellä (raahaamalla sivu haluttuun paikkaan), taustakuvia vaihtaa (Wallpapers alalaidassa), vempaimia lisätä (Widgets) ja asetuksia muokata (Settings). Asetukset ovat Googlen Launcherin asetukset, eivät järjestelmän asetukset.


Haku

Googlen hakukenttä on jokaisen sivun ylälaidassa. Hakukentän avulla voidaan hakea tietoa Internetistä sekä oman puhelimen sisältä. Esimerkiksi Angry Birdsin käynnistäminen onnistuu haun avulla näppärästi: kirjoitetaan hakukenttään "an" ja sitten valitaan sovelluksista alta Angry Birds ja sovellus käynnistyy. Laitteessa jossa on paljon sovelluksia, tämä on näppärä tapa löytää haluttu selaamatta koko sovellusvalikkoa.


Internet-haun tekeminen onnistuu kirjoittamalla haluttu hakusana ja valitsemalla näppäimistön pohjasta suurennuslasin kuva. Tällöin hakutulokset Googlen normaalista tutusta hakukoneesta avautuvat. 

Haun piiriin kuuluvan sisällön voi mukauttaa sopivaksi. Haku osaa hakea kaikkia sovelluksia, mutta e voidaan määrittää hakemaan tietoa myös tiettyjen sovellusten sisältä, esimerkiksi tiedostoja Google Drivesta tai sähköpostiviestejä. Haku ei kirjoitushetkellä osannut hakea Dropbox-kansioista, mutta sekin tuki on tulevaisuudessa todennäköinen. Haun voi määrittää hakemaan myös selaimen kirjanmerkkejä ja historiaa ja puhelimen kontakteja.

Google, NOW!

Google Now on tehty Googlen Launcherissa helposti lähestyttäväksi: löydät Now-toiminnon yhden pyyhkäisyn päästä vasemmalta. Alkuruudun vasemmalta puolelta ei avaudu enää yhtä Android-työpöydän ruuduista, vaan nimenomaan Google Now-sivu. 



Google Now-palvelu on tiukasti naitettu yhteen Googlen Launcherin kanssa ja sen deaktivoimiseen en äkkiä löytänyt keinoa. Jos Now:ta ei tahdo käyttää, Googlen Launcher on äkkiä kyseenalainen tuote. Now-toiminnon hyödyllisyys on viime vuoden ajan kasvanut ja se osaakin näyttää jopa suomalaisia julkisen liikenteen reittejä ja oikeasti hyödyllistäkin tietoa - ainakin hieman. Jenkit saavat siitä vielä paljon enemmän irti. Google Now-palvelua käsittelen joskus vielä tarkemmassa artikkelissa.

Sovellukset

Appi-valikko on hyvin perinteisen kaltainen. Se näyttää laitteeseen asennetut sovellukset varsin kookkaina ikoneina, mikä tekee niistä varsin komeita, mutta samalla hitaita selata. Kun sovellusvalikon avaa, aloittaa se kuvakkeiden näyttämisen aina ensimmäiseltä sivulta, valikko ei siis monen muun Launcherin tapaan avaa sitä sivua jolla käyttäjä viimeksi oli.


Sovellusvalikosta ei paljoa voi sanoa. Hyvin simppeli, hyvässä ja pahassa.

Vaikutelma

Googlen Launcher ei ole lainkaan huono, mutta mutta... Launcher on erittäin yksinkertainen käyttää ja ei sisällä mitään ylimääräistä. Se toimii oikein hyvin puhelimen oletus-Launcherina, jonka osaava käyttäjä voi halutessaan korvata monipuolisemmalla ja mukautettavammalla. 

Hienosäätövaraa, eleitä, teeman vaihtamista, erilaisia animaatioita tai mitään sellaista ei Googlen Launcher tue. Tehokäyttäjälle oikeastaan ainoat merkittävät piirteet ovat Google Now ja sen hakutoiminnot. Jos nämä kiinnostavat, kyseiseen Launcheriin kannattaa tutustua. 

Peruskäyttäjälle Googlen Launcher tarjoaa yksinkertaisen, nätin ja suht sutjakan aloitusnäkymän puhelimensa hienouksiin. Se on varsin selkeä no nonsense ympäristö, jossa kaikki oleellinen löytyy yksinkertaisesta paketista. Tämä saattaa olla houkuttavaa myös edistyneelle käyttäjälle jos kaiken viilaaminen ei ole mieleinen juttu.

Itse pidin Googlen Launcherista. Yksinkertainen ja selkeä aloitusnäyttö on aina ollut mielestäni launcherin tärkein vaatimus ja sen tämä tarjoaa. 

Pikatestissä Nexus 5

Googlen puhtaaseen Androidiin perustuvat Nexus-laitteet ovat pitkään edustaneet Android-laitteiden sujuvinta päätä. Ne saavat päivitykset muita nopeammin ja pidempään, eivätkä ne sisällä valmistajien omia hitaita tai hidastavia ohjelmia.

Uusin malli tässä sarjassa on Nexus 5 joka julkistettiin äskettäin. Pääsin LG:n järjestämään pressitilaisuuteen testaamaan äskettäin julkistettua Nexus 5-mallia. Ehdin näprätä laitetta varsin perusteellisesti tilaisuudessa ja saada tuntumaa Googlen uusimpaan käyttöjärjestelmään.



Fyysinen tuntuma ja ulkonäkö

Nexus 5 on varsin komea laite. Sen design on hyvin minimalistista ja laite tuntuu hyvältä kädessä. Runko on jämäkkä, eikä lainkaan muovisen tuntuinen.


Laitteen sivuissa olevat napit ovat keraamisia ja niiden tuntuma oli jämäkkä ja selkeä. Laitteen kaiutin on alalaidassa, eikä blokkaannu jos laite makaa esimerkiksi pöydällä. Äänen laatu oli varsin hyvä.

IPS-näyttö oli komeaa katsottavaa. Värit ja erottelukyky eivät jättäneet lainkaan toivomisen varaa ja katselukulmatkin olivat varsin laajoja.


Häkellyttävin piirre oli kuitenkin laitteen nopeus. Käynnistelin kymmeniä ohjelmia ja pelejä, ja missään vaiheessa en löytänyt pienintäkään lagaamista tai hidastelua. Ohjelmasta toiseen pystyi hyppäämään ilman hidastelua ja perussovellukset avautuivat käytännössä heti siihen mihin ne jätettiin. Nexus 5 on heittäen nopein puhelin jota olen kokeillut ja peittoaa jopa iPhone 5:n sutjakkuuden. Kuvissa tätä on hankala näyttää ja videokameraa ei mukana ollut.



Verkkoyhteydet olivat varsin mukavalla tasolla myös. 4g-yhteyksillä kymmenien megatavujen kokoiset ohjelmatkin asentuivat laitteeseen yhdessä hujauksessa. Testinä latasin Clash of Clans-pelin noin kymmeneen sekuntiin.

Android 4.4

Android 4.4 vaatii vielä hieman totuttelua. Suurin käyttöliittymän muutos on alkuruudun vasemmalta puolelta löytyvä Google Now-ruutu. Google Now:n käyttäminen ei siis enää edellytä käyttäjältä nappien pohjassa pitämistä, kunhan vaan pyyhkäisee vasemmalle. 


Lisäksi uudessa käyttöliittymässä on oletuksena vain yksi ruudullinen tilaa ikoneille ja vempaimille. Uusia ruutuja luodaan tarpeen mukaan lisää, esimerkiksi jos lisään työpöydälle 4x4 vermpaimen, voin raahata sen oikeaan laitaan ja sille luodaan oma uusi ruudullinen tilaa.

Muuten Android 4.4 KitKat tuntui varsin tutulta. On hankala sanoa kuinka paljon puhelimen sutjakkuudesta johtui uudesta käyttöjärjestelmästä ja kuinka paljon tehokkaasta puhelimesta itsestään.


Kirjoittelen lisää kokemuksia Googlen uudesta Launcherista, jahka olen ehtinyt sitä vähän enemmän tutkailla toisella laitteellani.

Kamera

Nexus-mallien kamerat eivät ole tähän päivään asti olleet parhaita mahdollisia. Nexus 5:n kamera on kyllä parempi kuin yhdessäkään edeltäjässään ja tekee varsin hyvää jälkeä. Pikatestin perusteella väittäisin sen yhä häviävän kilpailijoiden huippumalleille, kuten HTC One, iPhone 5 ja Lumia 1020. Huono se ei kylläkään ole. Alla muutamia esimerkkiotoksia Nexus 5:n kuvista.



Yksi uutuus oli HDR+-kuvaustila, jossa laite rakentaa kuvan useasta eri kuvasta. Toiminnolla todella kirkkaita valoja sisältävissä kuvissa hämärimmät alueet eivät jää peittoon.


Seuraavissa kuvissa ensimmäinen on HDR+ tilassa otettu ja jälkimmäinen tavallisella kuvaustilalla.





Mielipide

Lyhyen kokeilun jälkeen Nexus 5 jättää varsin hyvän maun itsestään. Yhtä sujuvaa laitetta on hankala löytää. Akkukestosta tai käyttömukavuudesta tosin on hankala puhua ennen kun olen päässyt testaamaan laitetta ns. tositoimisissa.

Suurin heikkous Nexus 5:ssä ei ole raudassa eikä ohjelmistossa. Google kauppaa laitetta Yhdysvalloissa Play-kaupan kautta hintaan $ 349. Täällä laite tulee myyntiin melkoisella Suomilisällä, n. 530 € hintaisena. Luonnollisesti rohkeammat ovat tilailleet laitteita Saksan kautta. Play-kaupan laiteosion avautumisesta Suomessa ei ole vielä tietoa.