10 000!

Tämä Päivä-blogia on nyt luettu 10 000 kertaa! Aluksi lukijat olivat kaikki pelkkien laittamieni linkkien perässä tulijoita, mutta alun jälkeen blogiin on alkanut tulla mukavasti liikennettä myös Googlen kautta.

Nyt kesällä blogiin tulee edelleen tekstejä, mutta julkaisutahti on hieman harvennettu. Pyrin ainakin julkaisemaan yhden tekstin joka viikko, mutta hyvällä tuurilla pystyn kirjoittamaan enemmänkin.

Erittäin hyvää kesää kaikille!

Karttoja vuosien varrelta

Olen vuosien varrella piirtänyt melkoisen määrän erilaisia karttoja peleihin ja suurin osa näistä kartoista on näkyvillä verkossa. Osa kartoista on uusia versioita samoista ympyröistä ja ikäänkuin jatkavat tarinoita joita olen kertonut yli vuosikymmenen. Tein jokin aika sitten pienen videon jossa hieman esittelen tekemieni karttojen muuttumista ja ajattelin että ehkäpä lukijoitanikin kiinnostaisi tutustua niihin.

Tässä siis, karttani. Muista katsoa 720-tarkkuudella ja täydellä ruudulla ;)

Aborttia vastaan, aborttioikeuden puolesta

Kukaan maailmassa tuskin tahtoo tehdä aborttia tai että jokin läheinen joutuisi tekemään abortin. Tätä käytetään monesti perusteluna sille miten mukamas kauhea toimenpide kyseessä on ja kuinka se traumatisoi melkein äidiksi tulleen ja kuinka siinä on mukamas massiivisia riskejä. Nämä väitteet ovat röyhkeitä valheita.

Raskauden keskeytys on turvallista - itseasiassa turvallisempaa kuin raskauden vienti loppuun asti. Komplikaatioiden määrä abortissa on huomattavasti pienempi kuin itse raskaudessa tai synnytyksessä ja nämä vähät abortista johtuvat komplikaatiot ovat merkittävästi pienempiä kuin itse raskaudesta aiheutuvat. Alle yksi prosentti abortin tekijöistä kärsii merkittävistä komplikaatioista. Tämä tietysti edellyttää, että raskauden keskeytys tehdään osaavan lääkärin valvonnassa ja riittävän varhaisessa vaiheessa. Puoskariabortit ja myöhäiset abortit ovat riskeiltään merkittävästi vaarallisempia.

Myös väittämät äidin mielenterveydelle aiheutuvista haitoista ovat roskapuhetta. Tosiasiallisesti merkittävämmän masennuksen riskin ottavat synnyttäneet äidit, joista n. 16% kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Abortin tehneelle suurimpia mielipahan lähteitä on itseasiassa abortin vastustajien luoma mentaliteetti, jossa raskauden keskeyttänyttä syyllisestetään asiasta ja abortti rinnastetaan murhaan. Aborttien (ja niiden välistä jättämisen) todellisia seurauksia käsittelen toisessa tekstissä laajemmin.

Aborttit eivät siis lisää terveysriskejä eivätkä riskeeraa äidin mielenterveyttä. Aborttien vastustajalle jää kuitenkin vielä yksi oljenkorsi: sikiön muuttaminen henkilöksi. Keskeytettyä sikiötä väitetään valmiiksi henkilöksi, jonka oikeutta elämään halutaan suojella. Tämä on väärin niin monella tasolla.

Onko tämä ihminen?
Ensinnäkin, miten määritämme mikä ihmisen kehitysvaiheista on lopulta ihminen ja mikä ei? Abortin vastustajat sanovat elämän alkavan hedelmöittymisen hetkellä, mutta tämä väite on naurettava: munasolu ja siittiö ovat molemmat täysin elossa kaikin tavoin ja niiden erityissuojelua ei kukaan peräänkuuluta. Miten ne ovat vähemmän elossa kuin juuri hedelmöitetty munasolu eli tsygootti, joka ei alkuvaiheessa ole oikeastaan muuta kuin siittiö munasolun sisällä? Tsygootista kehittyvä alkiorakkula ei myöskään ole vielä tunnistettavissa ihmiseksi.

Jos perustelemme suojelua sillä, että alkiorakkulasta kehittyy ihminen, olemme edelleen huteralla pohjalla. Ihminen kehittyy nimittäin myös munasolusta ja siittiöstäkin, ne ovat vain aikaisemmassa vaiheessa tätä kehitystä. Jos potentiaalista ihmistä aletaan pitää ihmisenä, on meillä käytännössä velvoite pitää jokainen nainen koko ajan raskaana olevassa tilassa, ettei yksikään potentiaalinen ihmiselämä menisi hukkaan. Tämä perustelu kaatuu omaan absurdiuteensa. Potentiaali elämästä ei ole sama kuin elämä ja se, että jokin siittiö on jo päässyt tervehtimään jotain munasolua ei vielä tee siitä ihmistä. Tässä vaiheessa lähinnä dna-informaatiota on vaihdettu ja pari kemiallista sitoutumisprosessia on tapahtunut.

Uskonnolliset argumentit nostavat monesti päätään näissä väittelyissä. Sikiön arvo perustuukin siihen, että sillä on sielu ja siksi se on jo ihminen. Käsitys että sielu siirtyisi ihmiseen heti on siitä mielenkiintoinen teologinen väite, ettei yhdenkään judeokristillisen uskonnon pyhät kirjoitukset tai perinteet tue tätä ajatusta. Itseasiassa kyseessä on varsin tuore väite. Kirkot eivät aiemmin uskoneet sielun ilmaantuvan kehoon hedelmöittymisen hetkellä, vaan huomattavasti myöhemmin. Katoliset uskoivat sielun siirtyvän lapseen joko 40 (pojilla) tai 90 (tytöillä) päivää sen jälkeen kun äiti huomaa raskauden. Islamissa vastaavasti sanotaan sieluuntumisen tapahtuvan 40-120 päivää hedelmöittymisen jälkeen.

On myös olemassa teologinen väittämä siitä miten abortin vastustajan jumala ei tahdo sikiöitä surmattavan. Tämä on myös modernia keksintöä, sillä raskauden keskeyttämistä ei vastusteta minkään suuren uskonnon pyhissä kirjoissa. Raamatullisesti voidaan helposti etsiä jopa säkeitä joiden perusteella sikiö ei ole vielä ihminen, kuten 1. Moos. 2:7 joka voidaan tulkita tarkoittavan ihmisyyttä vasta kun lapsi ensimmäistä kertaa hengittää itse. Ja kyllä niitä muitakin kohtia löytyy.

Aborttioikeuden puolustukseksi löytyy melkoisesti perusteita ja abortit ovatkin hyvin tärkeitä useastakin syystä. Ilmiselvin tietysti on tapaukset joissa äidin henki on selvässä vaarassa raskauden takia. Jokainen raskaus on jossain määrin vaarallinen ja niistä voi aiheutua useita vaarallisia komplikaatioita. Näistä komplikaatioista moni voi tappaa lapsen, äidin tai molemmat jos raskautta pikaisesti keskeytetä.

Abortin vastustajista moni väittää ettei vastusta tämänkaltaisia raskauden keskeytyksiä, mutta eivät huomaa tässä olevaa epäkohtaa: jos abortin tekemisestä tehdään lääkärille rangaistava teko, ilman että äiti on ensin hengenvaarassa, miten selkeässä hengenvaarassa äidin on oltava ennen kuin lääkäri voi suorittaa toimenpiteen? Pahimmassa tapauksessa abortin rajoittaminen siirtää raskauden keskeyttämistä eteenpäin liian pitkälle ja aiheuttaa äidin kuoleman - ja vain koska lääkäri pelkäsi joutuvansa vankilaan jos keskeytys tehtäisiin aiemmin.

Toinen ryhmä, joka kärsisi merkittävästi raskauden keskeyttämisten rajoittamisesta, ovat naiset jotka tulevat raskaaksi raiskauksen tai insestin takia. Ei kymmenvuotiasta isänsä raiskaamaksi joutunutta lasta voida pakottaa käymään läpi vaikeaa ja niin nuorelle huomattavan vaarallista raskautta, perustellen sitä teoreettisen lapsen oikeudella elämään.

Aborttioikeuden vastustajat puhuvat olevansa elämän puolella, mutta enpätä se yksi elämä joka todennäköisesti tuhoutuu raskauden takia? On tietysti omalla tavallaan jaloa kasvattaa raiskaajan lapsi - viatonhan se lapsi tietysti on - mutta ei tällaista voida oikeasti keneltäkään vaatia, ja niin abortin kieltäjät käytännössä vaativat. Kaikki kunnia sinulle joka siihen pystyy, mutta en usko että valtaosakaan meistä pystyisi todella kasvattamaan raiskaajansa tai puolisonsa raiskaajan lapsen omanaan. Millainen hirviö voi vaatia ketään uhraamaan elämäänsä ja mielenterveyttään näin jos asian voisi korjata helposti?

Emme voi myöskään unohtaa sosiaalisia perusteita. Monen teinitytön elämä voi mennä täysin raiteiltaan väärään aikaan osuneen raskauden takia. Koulut keskeytyvät, parisuhteet päättyvät ja elämä käytännössä menee katkolle. Ilman koulutusta jäänyt nainen on tämän jälkeen lapsen kanssa erittäin huonossa asemassa ja tämän asema työmarkkinoilla todennäköisesti pysyvästi heikentyy heikomman koulutuksen ja uran alussa ansioluetteloon ilmestyneen katkon takia. Hieman myöhemmin äidiksi tultaessa lapsiin ollaan valmistauduttu niin henkisesti kuin taloudellisestikin ja lapsi ei tuhoa äidin mielenterveyttä ja taloutta. Yksi tasapainoton ja onnettomassa kodissa elävä lapsi nyt - vai useita tasapainoisia ja onnellisia lapsia myöhemmin?

En ole koskaan kuullut ensimmäistäkään oikeasti hyvää perustelua aborttien kieltämiselle. Käytännössä kaikki argumentit ovat joko uskonnollisia tai virheellisesti antavat ihmisoikeudet potentiaaliselle ihmiselle olemassa jo olevan ihmisen kustannuksella:  tsygootti tai alkiorakkula ei ole ihminen yhtään enempää kuin munasolu tai siittiö. Eikä välttämättä vielä sikiökään ole teknisesti  luokiteltavissa ihmiseksi.

Mielestäni olisi erittäin hienoa jos kukaan ei tarvitsisi aborttia. Voisi sanoa että vastustan abortteja, mutta kannatan aborttioikeutta. Mitä pienempi joukko joutuu keskeyttämään raskautensa, sen parempi, mutta aborttien kieltäminen tai hankaloittaminen  ovat ehdottomasti vääriä keinoja taistella aborttia vastaan. Aborttien kieltäminen on monella tavalla tuhoisaa, esimerkiksi Nicaraguassa voimaan tullut aborttikielto on lisännyt itsemurhia ja huomattavasti heikentänyt odottavien äitien terveyttä.

Jos siis vastustat aborttioikeutta, tee se tietäen mitä aikaansaat: lisäät lapsikuolleisuutta ja äitien kuolemariskiä merkittävästi, teet hankalammaksi monille pitää heidän rakoilevat elämänsä kasassa ja lisäät pahaa maailmaan. Eikä sinulla ei ole vastustuksesi takana mitään kestäviä perusteluja, ei edes uskonnollisia. Kiitos sinulle.


Muut kirjoitukseni abortista:
Virheellisiä käsityksiä abortin puolustamisesta
Miksi aborttia oikeasti vastustetaan

Sopupelien absurdius

Urheilussa on viime vuosina ollut muutamia kohtuullisen suuren profiilin saaneita sopupeli-tapauksia, eli tapauksia jossa joukkueet ovat sopineet voittajan käytännössä etukäteen ja saaneet siitä rahallisen korvauksen. Pesäpallo ja jalkapallo ovat eniten huomiota saaneet esimerkit kotimaan kamaralla. Nämä nämä touhut on laajasti tuomittu ja väkeä on viety oikeuteen ja tuomiolle asti.

Ymmärrän jossain määrin sen, että esimerkiksi seurat tahtovat sisäisesti rangaista sopupeleistä, mutta oikeudelliset seuraukset ovat hieman yliampuvia. Pääsemme mielenkiintoisten kysymysten äärelle kun alamme tämän myötä pohtimaan Miksi sopupelaaminen lopulta on väärin?

Kun lähdemme käymään läpi mitä sopupeli tarkoittaa, käytännössähän se on kaksi kilpailevaa urheilujoukkuetta joista toinen häviää tahallaan ja toinen voittaa tahallaan. Käytännössä voitto siis sovitaan kilpailemisen sijaan. Mitä rikollista tässä oikeastaan tapahtuu? Urheilun seuraajia tämä tietysti suututtaa ja loukkaa, mutta loukkaaminen tai suututtaminen ei ole laitonta eikä sellaisesta tulisi rangaista. Käytännössä kuitenkin syy on olemassa: Sopupelaaminen on laitonta uhkapelaamisen takia. 

Jos pelien sopimisesta ei rangaista, voi joukkue tai pelaaja tehdä melkoisen tilin sopivien vetojen takia. Tämä kuulostaa aluksi loogiselta syyltä kieltää sopupelit, mutta käytännössä se tarkoittaa että vedonlyöntiteollisuuden integriteetti on se mitä tässä varjellaan. Eikö tämä kenestäkään muusta ole outoa? Yhden "alan" toimintaa säädetään toisen alan edellytyksillä. En kiellä etteikö siitä ole urheiluveikkaukselle haittaa, mutta tuntuisi se vähän oudolta jos esimerkiksi raskauden keskeytykset kiellettäisiin perustellen kieltoa vauvanvaateteollisuuden rahallisilla menetyksillä. Tai jos autoissa ei saisi pitää turvavöitä koska onnettomuuksissa vammojen saanti tuottaa hyvin rahaa sairaaloille ja tietysti peltien vääntyminen melkoisesti rahaa korjaus- ja romuteollisuudelle.

En sano etteikö sopupelaamista pitäisi jotenkin hillitä, mutta kyseessä on enemmänkin yhden alan sisäisten pelisääntöjen rikkominen eikä oikeastaan varsinainen rikos jos asiaa katsotaan vain urheilun perspektiivistä. Tokihan silloinkin voidaan nähdä sopivana rangaista urheilijaa esimerkiksi väliaikaisilla pelikielloilla tai muilla urheilulajin sisäisillä rangaistuksilla.

Jos mukaan tuodaan vedonlyönti, voidaan sopupelitoimintaa verrata petokseen. Urheilujoukkueiden oletetaan aina pelaavan parhaimmalla mahdollisella panoksellaan ja jos toinen tarkoituksella heikentää panostaan, voidaan sen nähdä olevan petollista. Tämäkin tosin vaatii jo tietty henkistä akrobatiikkaa.

Eli vedonlyöjien rahat ovat syynä urheilun sopupeleistä annettaviin rangaistuksiin. Pidä se mielessä kun seuraavan kerran asiasta nousee kohu.

Androidin vaihtoehtoiset selaimet

Androidille on saatavilla useita erilaisia selaimia vakioselaimen lisäksi. Olen testannut useita ja tässä esittelen ne joihin miellyin. Muitakin päteviä selaimia on toki tarjolla, mutta arvioin vain ne mitä todella olen käyttänyt.

Vakioselain
Android-puhelimissa on WebKit-pohjainen selain joka on jo varsin käyttökelpoinen. Chromea odotellessa.
+ Mukana heti, ei vaadi asentamista
+ Simppeli
+ Flash toimii (ei koske kaikkia laitteita)
- Rajoittunut
- Ei kikkoja

Opera Mini / Mobile
Operan valmistamat selaimet ovat tarjolla käytännössä kaikille puhelin- ja tietokonealustoille ja osaavatpa synkkautua keskenäänkin. Operan erikoisuus on Turbo joka etukäteen pienentää ja pakkaa sivujen mediaa. Tämän ansiosta selain lataa sivut nopeammin ja pysyy käytettävänä hitaammallakin nettiyhteydellä. Operasta on kaksi versiota: Mini ja Mobile. Lyhyesti Mobilessa on enemmän toimintoja, mutta Mini vie vähemmän tilaa.
+ Opera Turbo tekee surffauksesta mukavan vikkelää hitaallakin yhteydellä
+ Loistava aloitusruutu
+ Synkkaa kirjanmerkit työpöytäversionsa kanssa
- Ei flashiä
- Mobile: vie paljon tilaa

Skyfire
Näppärä sosiaalisia toimintoja sisältävä selain Flash-tuella koristettuna. Tärkein temppu on mahdollisuus jakaa verkon sisältöä Facebookiin ja muihin palveluihin selaimen pikakeinoilla.
+ Helppo pääsy sosiaaliseen mediaan
+ Helppo jakaa sivuja muiden kanssa
+ Flash-tuki
- Oikuttelee

Firefox
Työpöytäselainten kuningaskaartia oleva klassikko ilmestyi äskettäin myös Android-ympäristöön. Firefox osaa monia työpöytäversion toimintoja ja pystyypä siihen laajennuksiakin, esimerkiksi Addblock Plus karsii näppärästi mainokset kallista mobiilikaistaa syömästä.
+ Käytettävyys huippuluokkaa
+ Loistava integraatio työpöytäversion kanssa
+ Vie erittäin vähän tilaa
+ Selaimeen voi asentaa työpöytäversiosta tuttuja laajennuksia
- Hidas latautumaan
- Ei flashia
- Ei täyden ruudun tilaa 

Tasa-arvopallo

Tasa-arvoinen yhteiskunta on modernien demokratioiden tavoite - ainakin paperilla. Tasa-arvolla ei kuitenkaan pyritä täydelliseen tasa-arvoon, vaan pikemminkin siihen ettei sukupuoli, rotu tai seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi yksilön arvoon yhteiskunnassa. Tässä pyrkimyksessä jätetään huomiotta ihmisten ulkonäköön, osaamiseen ja varallisuuteen perustuva epätasa-arvo.

Entä jos tahtoisimme tavoitella Täydellistä tasa-arvoa? Täydellisellä tasa-arvolla ei nyt haeta vain sukupuolisen tai rotuihin perustuvat eriarvoisuuden poistamista, vaan täydellistä tasa-arvoisuutta, jossa kenelläkään ei olisi etulyöntiasemaa kehenkään millään tavalla. En usko, että pidätte lopputuloksesta.

Ulkoisen olemuksen aiheuttamat epätasa-arvoisuudet on hyvä kohta mistä lähteä. Kun haluamme estää ihmisten luokittelun sukupuolen, rodun, pituuden, painon tai ulkoisen kauneuden perusteella, päädymme vaikeaan tilanteeseen: osa esimerkiksi kauniiden tai tietyn rotuisten ihmisten saamista eduista tai haitoista on sellaisia joita heille ei anneta tietoisesti. Esimerkiksi kauniille ihmisille ollaan mukavampia vaikka kuinka yrittäisimme estää sitä - alitajuisesti pidämme kauniista ihmisistä enemmän ja haluamme asioida heidän kanssaan. Ja pitkät ihmiset pääsevät muita helpommin johtotehtäviin. Myös tämä käyttäytymismalli vaikuttaa alitajuiselta sillä harvemmin johtajia haettaessa kriteereissä lukee pituutta.

Kun haluamme estää sen, etteivät puoleensavetävämmät ihmiset saa enempää etuja kuin muut, meidän on luonnollisesti kätkettävä ulkonäkö ylipäätään. Kaikki maailman ihmiset on siis peitettävä tavalla joka estää meitä näkemästä mitään heistä. Peiton täytyy olla niin täydellinen että se estää samalla myös ylipainoisuuden näkymisen ja pituuskin  pitää kätkeytyä sen alle.

Vastaus: pallo. Jokainen ihminen pakataan syntymänsä hetkellä suureen palloon jonka sisällä hän on yksin. Pallon pinta on ainetta jonka läpi näkee vain yhteen suuntaan, eli pallon sisällä olija näkee ulos mutta ei toisinpäin. Tämä estää samalla kaikki rotuun, painoon tai muihin pitkälti ulkoisiin seikkoihin perustuvat syrjinnän muodot.

Pallo ei kuitenkaan yksin riitä. Pallojen liikkuminen täytyy olla moottorin varassa. Jos ihmiset saisivat liikuttaa palloa omalla kehollaan, jotkut oppisivat toisia paremmaksi ja saisivat tarpeetonta etua. Pallojen täytyy tämän estämiseksi liikkua moottorin avulla ja jottei ihmisen kyky ohjata palloa vaikuttaisi tähän, täytyy liikkumisen olla myös tietokoneen ohjaamaa: muutenhan parhaat "kuljettajat" saisivat tarpeetonta etulyöntiasemaa.

Tulevaisuus?
Jotta viestintä ulkomaailmaan onnistuu, pitää pallossa olevan tietysti kyetä kommunikoimaan ulkomaailman kanssa, mutta tämähän jättäisi oven auki sille, että kaunisääniset ihmiset muuttuvat muita suositummiksi. Estämme sen suodattamalla kaikkien äänet puhesyntetisaattorin kautta jolloin jokainen ihminen puhuu samalla tasa-arvoisella äänellä. Emme kuitenkaan tahdo, että kaunopuheisuus muuttuisi etua tuottavaksi asiaksi, joten kuplan sisällä olija ei tietenkään voi vapaasti määrittää mitä kuplan puhesyntetisaattori sanoo, vaan hänen on valittava valmiista lauseista. Tämänkin voidaan tosin sanoa olevan potentiaalinen ongelma, joten varmuuden vuoksi viestintä lienee paras muuttaa kokonaan automaattiseksi, eli lisätä palloihin tekoäly joka pyrkii hoitamaan automaattisesti kaikki viestintätarpeet käyttäjänsä puolesta.

Pallosta poistuminen on tietysti tehtävä mahdottomaksi, ettei kukaan kykene rikkomaan hetkellisestikään tasa-arvoista tilaa. Jokainen on suljettava palloonsa mielellään heti synnyttyään, ettei vain kukaan pääse altistumaan millekään erilaisille taustoille. Näin kasvukokemuksetkin saadaan kivasti yhtenäistettyä. Tietysti tämä tarkoittaa, että pallon täytyy olla jossain määrin kykeneväinen ruokkimaan ja juottamaan sisällään oleva ihminen. Tietysti ruoka tulee geneerisenä ravintomössönä tuotantolaitoksista ja pumpataan palloissa oleviin varastoihin, joista pallo annostelee ne automaattisesti käyttäjälleen - näin kaikki saavat myös saman ruokamäärän ja samaa ruokaa!

Olemme siis päässeet pisteeseen jossa jokainen asuu pallossa, joka liikkuu ja puhuu tämän puolesta ja ruokkii asukkinsa. Pallojen huolto ja toiminta on tietysti myös automaattista, emmehän halua yhdenkään ihmisen saavat etua toisen yli olemalla se joka vastaa muiden pallojen toiminnasta. Nämä toimenpiteet luovat jo melko yhdenveroisen yhteiskunnan, mutta eivät vielä riitä. Epätasa-arvoistavia tekijöitä on yhä olemassa.

Jotkut ihmiset ovat toisia parempia töissään tai tekevät toisia monimutkaisempia töitä ja saavat tästä etuja joita muilla ei ole. Tämä on estettävä! Tähän on kaksi lähestymistapaa. Joko jokainen tekee työnsä "salassa" niin, ettei kukaan tiedä mitä kukakin tekee. Tässä lähestymistavassa on kuitenkin ongelmia ja esimerkiksi työtä tehdessään ihminen olisi epätasa-arvoisessa asemassa ainakin hetkellisesti ja joitain töitä ei välttämättä voi tehdä piilossa.

Turvallisempaa lienee määrittää pallot tekemään kaikki työ ihmisten puolesta. Pallon tekoäly täytyy siis varustaa riittävillä manipulaatiokeinoilla (esim. robottiraajat) joilla se voi tehdä työn automaattisesti - ja tietysti ihmisen mahdollinen vaikutus työhön pitää estää joten kyseinen tekoäly ei ota vastaan ehdotuksia sisällään olevalta ihmiseltä. Näin kukaan ei voi olla ketään parempi, ja tietysti jokainen voisi joka päivä tehdä eri työtä. Ihmiset voisi kierrättää työstä toiseen ja eriarvoisuutta ei muodostuisi siis senkään mukaan mitä työtä kukakin tekee! Jokaisen pallon keinoäly osaa tehdä tasan samat asiat ja samalla taitotasolla joten kaikki olivat käytännössä työaseman puolesta yhtäläisiä ja kukaan ei olisi muita parempi edes taitojensa puolesta!

Mutta jotain on vielä jäljellä. Tässä yhteiskunnassa ihmisten nimet muodostaisivat äkkiä nokkimisjärjestyksen. Parhaan ja hauskimman niminen henkilö olisi etulyöntiasemassa muihin nähden. Numerot eivät ole hyvä vaihtoehto, koska niistä muodostuu myös nokkimisjärjestyksiä (suurin numero jne) joten mitään tapaa ei liene ihmisten nimeämiselle. Nimet täytyy jättää pois. Tämä ratkaisisi tietysti monia ongelmia ja ei aiheuttaisi oikeastaan yhtään uutta, sillä yhteiskunnassa jossa kaikki ovat yhtäläisiä robottipalloja jotka kaikki kommunikoivat kanssasi tasan samalla tavalla tasan samoista asioista, onko sillä enää väliä Kenen kanssa milloinkin asioit? Tarvitseeko muille antaa ylipäätään nimiä?

Ja tarvitseeko koskaan edes tietää milloin joku kuolee tässä utopiassa? Kyseiseen palloonhan voidaan näppärästi laittaa uusi vastasyntynyt ja kehä alkaa taas alusta. Kukaan ei oikeastaan edes erota ketään yksilöä tässä massassa joten onko sillä edes väliä kuka missäkin pallossa on? Itseasiassa onko sillä mitään väliä onko palloissa ihmisiä vai ei? Kun tähän pisteeseen on päästy, mistä erotamme mikä palloista on tyhjä ja missä on ihminen? Jos pallo toimii automaattisesti, ei se varsinaisesti edellytä ihmisasukkia sisäänsä.

Eikö olisi näppärämpää jos kaikki makaisivat suoraan aistideprivaatiotankeissa joihin langattoman tiedonsiirron keinoin lähetetään pallon kameroiden lähettämää kuvaa ja ääntä. Tietysti halvemmaksi tulee jos kaikki vain makaavat tainnutettuina aistideprivaatiotankeissa ilman yhteyttä mihinkään. Koneet hoitavat maailman pyörityksen automaattisesti. Tai toisaalta, mitä roolia ihmiset enää pelaavat tässä vaiheessa? Maailma pyörii eteenpäin samalla tavalla vaikkei heitä olisi ollenkaan. Tasa-arvoistin ihmiskunnan sukupuuttoon tarpeettomana. 

Jo oli aikakin. Häipyvätpä robottien elämää vaikeuttamasta.

Virustorjunta Androidiin

Erityisen monta Android-virusta ei maailmalla vielä ole, mutta kyseenalaisia ohjelmia kylläkin. Leviämiskanavana nämä ohjelmat käyttävät Google Play palvelua, jossa ei käytännössä ole suurempia ennakkotarkastuksia. Tämä käytäntö on yhtäaikaisesti Playn suurin vahvuus ja heikkous, sillä vaikka se mahdollistaakin myös haittaohjelmien leviämisen, tekee se Playsta helpomman kanavan sovelluskehittäjille ja laajemman kauppapaikan käyttäjille.

Vaarojen olemassaolon takia käyttäjien on tärkeä huolehtia hieman omasta turvallisuudestaan virustorjunnan muodossa.

Lookout Mobile Security
https://market.android.com/details?id=com.lookout

Lookoutin löydät Marketista hakusanalla Lookout tai ylläolevalla linkillä. Lookoutista on tarjolla ilmainen ja maksullinen versio, näistä ilmainen on valtaosalle käyttäjistä varsin riittävä. Lookout toimii asennuksen jälkeen taustalla ja tekee useita asioita. Tärkeimmät ohjelman toiminnot:
  1. Lookout tarkistaa asennetut ohjelmat mahdollisten virusten tai tunnettujen haittaohjelmien varalta. Käyttäjät jotka asentelevat paljon eri ohjelmia puhelimiinsa hyötyvät tästä huomattavasti. 
  2. Ohjelma osaa tehdä puhelimen sisällöstä turvakopiot ja tallentaa ne mylookout.com sivustolle. Yksityisyydestään huolestunut voi deaktivoida tämän toiminnon.
  3. Paikantaa puhelimen mylookout.com-soitteen kautta. Puhelimen sijainti näytetään kartalla ja maksullisella versiolla puhelimen voi käskeä tarvittaessa puhelimen voi myös käskeä etänä hälyttämään.
Asennetut ohjelmat tarkastetaan automaattisesti, muta turvakopioiden tai paikantamisen käyttöönotto edellyttää mylookout.com-tilin rekisteröimistä. Ohjelman tärkein toiminnallisuus ei kuitenkaan rekisteröintiä edellytä.

Älypuhelimet ovat ekosysteeminä hieman perinteisiä tietokoneita suojatumpi viruksille (parempi mahdollisuus päivityksiin, ei historian painoa teknologiassa jne) mutta immuuneja ne eivät ole. Tämä koskee kaikkia puhelinalustoja ja myös esimerkiksi iOS, Symbian ja Windows Phone-järjestelmissä on omat haavoittuvuutensa. Tämän päivän suurista puhelinalustoista Android on avoimemman markkinapaikkansa takia herkin ja joutuu näin myös käsittelemään virusongelman ensimmäisenä.

Virustorjunta ei tällä hetkellä ole täysin välttämätön käyttäjälle joka ei asentele puhelimeensa uusia ohjelmia (tai käyttäjälle joka asentaa vain luotettujen tahojen tekemiä ohjelmia). Tilanne voi kuitenkin muuttua jos itsestään leviäviä viruksia ilmestyy pelikentälle ja ajatukseen virustorjunnasta on sen takia hyvä totutella jo tässä vaiheessa.

Ja asentaa Lookout tai jotain vastaavaa.

Päivitys 14.11:
Androidin ilmaisten virustutkien luotettavuudesta.

Kuuntele parempaa musiikkia

Mainitsin aiemmassa blogitekstissäni Microsoftin Songsmith-ohjelmiston. Ohjelma toimii niin, että käyttäjä nauhoittaa lauluaan ja prosessoi sen Songsmithilla joka luo siihen taustamusiikin käyttäjän antamien parametrien mukaan.

Mitäpä sitten käy kun tunnettujen kappaleiden laulu ajetaan Songsmithin pureskeltavaksi? Jos otamme jonkin tunnetun kappaleen, poistamme laulun taustalta melodian ja ajamme jäljelle jääneen kappaleen Songsmithin läpi, saamme mielenkiintoisia uusia kappaleita.

Top 5: Parhaat Songsmith-väännökset:

5. Mötörheadin loistava Ace of Spades muuttuu vähintään oudoksi Songsmithin käsissä. Luulen että Prozacin käyttäjät kuulevat kaiken musiikin tällaisena?
http://www.youtube.com/watch?v=mg0l7f25bhU

4. Lady Gagan Paparazzi on jopa alkuperäistä parempi. Kappaleesta kuoriutui häkellyttävä surumielinen kantrikappale:
http://www.youtube.com/watch?v=2AUDUpr_X5I 

3. Metallican Ride the Lightning on myös paljon pirteämpi. Tämähän voisi olla lastenohjelman alkutunnari?
http://www.youtube.com/watch?v=ie2cZFbv2l8

2. Katy Perry pussasi tyttöä ja Songsmith-käsittely antaa tilalle tämän letkeän melodian:
http://www.youtube.com/watch?v=fwsHVF0unK4

1. Mutta parasta kaikista on Metallican Battery. Tämähän on kuin  Super Mario kenttää pelaisi Metallicaa hyräiltäessä!
http://www.youtube.com/watch?v=bZWTfrW3gEo

Julkinen liikenne ja Android

Löysin tässä yhden ehkäpä hyödyllisimpiä Android-ohjelmia koskaan: Andropas - julkisen liikenteen reittiopas Android-puhelimelle. Tässä lyhyt esittely ja käyttöopas Androppaaseen.

Tokihan Androidin sisäinen verkkoselain osaa näyttää reittioppaan varsin kivasti ja onhan reittioppaasta olemassa myös erikseen taskulaitteille optimoitu versiokin. Reittiopas Androidiin kuitenkin tarjoaa jotain mihin ne eivät pysty: se tarjoaa mahdollisuuden seuranta sijaintiaan reitillä. Tämä mahdollistaa helposti esimerkiksi useista bussiyhteyksistä koostuvien reittien käytön (ei ongelmia vaikka vaihto bussista toiseen on tuntemattomassa paikassa!) ja muutenkin helpomman reitin seurannan.


Androppaan alkuruutuun syötetään lähtöpiste ja kohde. Lähtöpisteen voi määrittää myös gps:n avulla painamalla From-kentän perässä olevaa kirjannmerkin näköistä painiketta. Omaa osoitetta ei siis tarvitse välttämättä edes tietää!

Ruudun alalaidasta voi myös valita haluamansa liikennevälineet. Julkisten välineiden alapuolelta löytyy myös pyöräilyn tai kävelyn valitseminen liikuntatavaksi.

Reitistä näytetään eri vaihtoehdot ja niistä voi valita haluamansa koskettamalla kyseistä reittiä. Reitin tarkat yksityiskohdat avautuvat reittiä koskettamalla.

 

Koskettamalla mitä tahansa reitin vaihetta päästään Androppaan karttanäkymään, jossa reitti näytetään kartalla. Käyttäjän nykyinen sijainti näytetään automaattisesti kartan päällä - kunhan paikannus on puhelimessa päällä tietysti.



Andropas löytyy Android-marketista hakusanalla "andropas" tai suoraan tämän linkin kautta.

Tämä Päivä-blogi suosittelee! Paras ja tärkein Android-ohjelma! (Ja jos ohjelma innostaa, tukekaa kehittäjää ostamalla sen maksullinen versio. Mukana lisätoimintoja ja tietysti tieto siitä, että tulevaisuudessakin tällaista hyvää ohjelmistoa on saatavilla!)

Automaattinen taiteilija

Kirjoitin äskettäin siitä miten ohjelmallisesti generoidut tekstit voivat vähentää radikaalisti toimittajien tarpeellisuutta lähivuosina. Jatkan saman aiheen tiimoilta ja seuraavana työttömäksi jäävät kaikki luovan työn tekijät. No, osa ainakin. Tämä teksti ei ole tarkoitettu loukkaamaan taiteilijoita tai väittämään heidän työtään vähemmän tärkeäksi. Tarkoitukseni on visioida miten teknologia tulee muuttamaan taiteilijoiden elämää ja taidetta lähitulevaisuudessa. Valitettavasti osa visioista ei lupaa hyvää.

Kuvataide, musiikki ja kirjallisuus ovat aloja joiden suurin osa ei oleta joutuvan vasaran alle tekniikan kehittyessä. Teknologiallahan on päinvastoin ollut piristäviä vaikutuksia näihin luoviin ammatteihin. Esimerkiksi muusikot voivat hyödyntää Internetia ja myydä musiikkinsa suoraan faneille ilman välikäsiä ja taiteilijat voivat tuottaa helpommin kopioita töistään ja myydä niitä vielä useammille.

Lisäksi luovan työn tekeminen on merkittävästi helpottunut: musiikin teko ei tarvitse enää nuottien tai soitinten opiskelua, vaan hyvän visuaalisen silmän omaava henkilö voi ohjelmallisesti rakentaa hyvinkin koukuttavia melodioita. Siveltimen sijaan piirtoalustalla työskentelevä digitaalinen maalari kykenee saamaan visionsa todellisuuteen pienemmällä vaivalla ja saa taiteensa kanssa vapauksia joita perinteisellä pensselillä yhä sutiva ei saa.

Taiteita kohtaa kuitenkin kaksi suurta ongelmaa. Toinen ongelma on jo Automaattinen lehtimies-tekstissäni kuvaama prosessi jossa ohjelmistot kehittyessään alkavat kyetä korvaamaan luovan työn ihmistekijöitä. Jo nyt musiikkia voidaan tuottaa automaattisesti ja esimerkin voin antaa niinkin pitkältä menneisyydestä kuin 1990-luvulta. Tällöin Professori David Cope rakensi Emily Howell-nimisen ohjelman, joka kykenee rakentamaan häkellyttävän kaunista musiikkia. Toinen käytännön esimerkki nykyteknologian tilasta on Microsoftin Songsmith joka kykenee rakentamaan pelkän laulun taustalle melodian käyttäjän antamien speksien mukaan.

Jos yhdistämme ohjelmiston joka osaa säveltää, ohjelmistoon joka osaa soittaa, mitä enää puuttuu? Lyriikatkin pystytään tarvittaessa rakentamaan tietokoneistetusti ja jopa laulamaan ilman ihmisten sekaantumista asiaa. Tämä ei siis ole enää edes tulevaisuutta, vaan teknologia jolla voi tehdä musiikkia automaattisesti on jo Tätä Päivää. Ja mistä tiedämme ettei musiikkia tuoteta automaationa jo tällä hetkellä? Mistä erotamme tuottaako listahitit jokin kehittynyt algoritmi, joka analysoi suosittuja kappaleita ja rakentaa niiden perusteella uutta musiikkia. Selittäisi sen miksei tiettyjä huippuartisteja meinaa erottaa toisistaan.

Entäpä sitten maalarit ja muut visuaalisemmat taiteilijat? Kuvataiteissa asiat ovat saman haasteen edessä kuin musiikissakin. Nykypäivän teknologia mahdollistaa esimerkiksi satunnaisparametreilla luodun maiseman rakentamisen ja tuo maisema voidaan sopivilla suotimilla muuttaa halutessa vaikka maalauksen näköiseksikin. Keinotekoisen maiseman pystyy rakentamaan kotikonstein ja tietysti myös satunnaisgeneraattorilla sopivan ohjelmiston kanssa. Tässä esimerkiksi yksi pikainen Bryce 3D:llä tehty maisemakuva:


Kuvista voi myös tehdä perinteisiä taidetyylejä mukailevia:


Myönnän näissä olleen vielä ihmiskädet mukana, mutta niiden poistaminen tästä yhtälöstä ei ole kovin vaikeaa. Ja vaikka esimerkkini ovatkin maisemakuvia, ei se tarkoita että maisemat olisivat ainoita mitä tietokoneiden avulla voidaan tehdä. Kasvontunnistustekniikan huomattavat kehitysaskeleet käytännössä takaavat ettei ole kaukana ennen kuin jokin ohjelmisto kykenee "maalaamaan" kuvitteellisia ihmisiä tai muuttamaan näkemiään kuvia "maalauksiksi".

Automaatio tulee siis täyttämään merkittävän osan maailman taiteen tarpeesta. Ohjelmallisesti tuotettu taide tulee olemaan äärettömän halpaa ja siitä voidaan tehdä niin käsintehdyn oloista ettei moni asiantuntijakaan osaa sitä erottaa.

Sanoin kuitenkin että taidekenttää kohtaa kaksi ongelmaa. Toinen ongelma on taiteen teon helpottuminen joka ironisesti on samalla yksi mainitsemistani vahvuuksista. Kun taiteen teko helpottuu ja yhä useampi kykenee yhä pienemmällä vaivalla rakentamaan taidetta, tarkoittaa tämä automaattisesti kilpailutilanteen vaikeutumista. Taiteelle on maailmassa tietty kysyntä ja jos kysyntään vastataan massiivisella määrällä taidetta jota ihmiset tuottavat huvikseen ja vapaa-ajallaan (ja myyvät halvalla tai antavat pois) seuraa tästä taiteen arvon romahdus. Ja tämä on myrkkyä elääkseen taidetta tekeville. Rahallisten vaikeuksien lisäksi tästä on se vaikutus, että tilaus ammattitaiteilijoille laskee amatöörien kyetessä pienellä ajalla ja vaivalla lähes vastaaviin töihin.

Tämä ilmiö näkyy jo esimerkiksi tv-viihteen kanssa: jo moni täydentää televisionsa katselua seuraamalla verkossa pyöriviä sarjoja ja jotkut ovat lähes kokonaan korvanneet päivittäisen televisionkatselunsa Youtuben amatöörisisällöllä. Ilmiö koskettaa kaikkia taiteen aloja ja vaikka itse taiteelle lisääntynyt määrä taiteilijoita ei olekaan pahaksi, saattaa se pysyvästi muuttaa ammatikseen taidetta tekevien ihmisten elinkeinoa, ellei jopa tuhota sen.

Tietysti taidetta tehdään paljon ilman rahallisia motiiveja, mutta jos taidekentän rahoitus vaikeutuu, tekee se taiteilijan elämästä paljon monimutkaisempaa. Vähintäänkin se siirtää taiteen tekemisen kauemmas ammateista jotka eivät tarvitse yhteiskunnallista tukea selvitäkseen ja näin varmasti vaikuttaa siihen kuinka moni taiteilijan ammattiin tarttuu.

Lopulta on tietysti muistettava, että vaikka automaatio kuinka laajenisi mille alalle, ei se tarkoita että kyseisen alan ihmiset katoaisivat kokonaan maan päältä. Ihmiset tahtovat vielä ihmisten tekemää taidetta, oli se musiikkia tai maalauksia tai installaatioita. Osa markkinoista tulee kuitenkin livahtamaan koneellisiin käsiin. Jos yritys tahtoo ostaa taidetta elävöittämään aulaansa, maksaako se todella tuhatlappusen per taulu, vai kääntyykö yritys ostoissaan ehkä digitaalista taidetta tuottavan ohjelman puoleen? Päätös on monelle aika selvä, varsinkin jos ohjelmisto tuottaa tauluja hintaan euro per kaksi metriä taidetta. Entäpä kun mainokseen pitää saada hyvä taustakappale? Maksetaanko säveltäjälle, sanoittajalle ja soittajalle, vai ostetaanko omien speksien mukaan generoitu kappale digitaaliselta artistiohjelmalta hintaan sentti per minuutti?

Moni yritys tulee laskemaan nuo pennoset ja päätymään halvemman tarjoajan puolelle. Ja tämä tulee olemaan melkoinen pala monelle luovan työn tekijälle. Ja samaten tietysti moni yksityishenkilökin.

Virheellisiä käsityksiä ateismista

Tämänkertainen tekstini on hieman tavallisia pidempi. Tämä blogikirjoitus on osittain vastine tuttavani kirjoittamalle ateismikriittiselle artikkelille ja osittain oma kannanottoni keskusteluun uudesta ateismista ja sen luonteesta.

Sisältö:
Ateismin pahat kasvot
Ateismin loukkaavuudesta
Ateismiin käännytyksestä ja ateismin tuputuksesta
Ateismin ylimielisyydestä
Loppusanat

Ateismin pahat kasvot
"Uusi ateismi on liian vihaista. Ateistit haukkuvat uskovia tyhmiksi. Ateistien pitäisi antaa muiden uskoa mihin haluavat. Ateistit ovat ylpeitä ja ylimielisiä."

Aina välillä törmää moniin yllä olevan kaltaisiin väittämiin ateismista ja ateisteista. On säännönmukaista, että jos jokin ateisteista esitetty väittämämä väittämä ei tule ateistien parista, on se hyvin suurella todennäköisyydellä jokin yllä esittämistäni tai variaatio niistä. Ja lähes aina nämä väittämät ovat sävyltään negatiivisia. Ateistipiirien ulkopuolelta positiivisia mielipiteitä ateisteista saa hakea ja tämä ei ole mikään uusi kehityssuunta. Ateistit ovat olleet jossain määrin epäluotettuja kaikkialla maailmassa ja vasta viimeinen vuosisata on tehnyt uskomattomuudesta jotenkin mahdollisen mielipiteen sanoa julkisesti ääneen.

Helppohan sellaista vihaa on ymmärtää jos ateistit ovat kerran vihaisia, haukkuvia, ylpeitä ja ylimielisiä. Nuo stereotypiat eivät tosin pidä paikkaansa. Kun ateismista puhutaan, on ollut hyvin yleistä että ateismista kertoo joku muu kuin varsinainen ateisti. Vuosikausia ateistien mielipiteistä ja tavoista ovat kertoneet uskovat ihmiset joiden mukaan ateisteilla ei ole moraalia ja kuinka ylimielisiä me olemmekaan. Tämä on ollut äärettömän puolueellista kuvausta ja sitä voitaisiin verrata tilanteeseen jossa Finnairin koneiden mukavuudesta haastateltaisiin aina SAS:n myyntijohtajaa.

Ateismin kanssa on meneillään julkisuusliike jonka tarkoituksena on tuoda ateistit esiin ja tehdä ateismista tutumpaa monille. Yhdysvalloissa ateistit on monesti mitattu kaikkein vähiten luotetuksi ja pidetyksi ryhmäksi ja (häviävät suosiossa mm. homoseksuaaleille ja maahanmuuttajille). Ateistiliike on vuosia jo kuitenkin mobilisoitunut ja tuonut itseään esille. Tämä näkyvyys on kriittistä ja mahdollistaa viimein se, että ateistit voivat puhua puolestaan omalla äänellään sen sijaan, että heidän mielipiteensä ja uskomisensa kertoisi kansalle pastori tai muu vähemmän ateistinen instituutio. Moni ateisti on tämän liikkeen filosofian mukaisesti hieman äänekäs ja kertoo avoimesti ateismistaan. Tämän tarkoitus on tehdä ihmisille tutuksi se, että ateistit ovat normaaleja ihmisiä. Moni uskonnollisemmissa paikoissa (kuten vaikkapa Yhdysvalloissa tai Vatikaanissa) asuva ei ole koskaan tavannut ateistia ja tietää näistä vain sen mitä jonkin muun uskonnon puhemies on kertonut. Ja se ei koskaan ole mitään hyvää.

Ateistit koetaan myös loukkaaviksi ja hyökkääviksi. Tuputtavat epäuskoaan kuin Jehovan todistajat Jeesusta ja niin edespäin. Tämä on monella tapaa virheellinen stereotypia, jonka muodostumisen syyt ovat moninaisia. Moni ateisti kertoo mielellään perustelunsa ateismilleen ja siihen liittyy yleensä jumalten olemassaolemattomuuden (ihana yhdyssana muuten) todistaminen jollain tavalla. Myös itse koen tarpeelliseksi perustella ateismiani, koska sen perusteita minulta kysytään välillä.

Tämän tekstin tarkoituksena on selventää ateismin kuvaa ja kertoa miksi ja miten ateistit yleisesti toimivat. Voin puhua ateismin "puolesta" vain tiettyyn pisteeseen asti, sillä joukko on hyvin vaihteleva ja värikäs.

Ateismin loukkaavuudesta
"Mikseivät ateistit vaan voi jättää uskovia rauhaan ja miksi heidän pitää hyökätä uskoa vastaan ja keksiä aina uusia syitä jumalattomuudelle?"

Ateistien sanotaan loukkaavan ja haukkuvan uskovia. Suurin osa loukkaavaksi koetusta ateismista ei ole tarkoitettu loukkaukseksi tai hyökkäykseksi, vaan tarkoituksena on kertoa miksi jokin tietty ateisti ei usko jumaliin. Ateisti siis perustelee ateismiaan. Ateismin perustelun ongelma on aina se, että kun kerron miksi en usko jumaliin, tulen siinä samalla sanoneeksi jonkin päätelmän jonka perusteella jumalia ei ole olemassa. Tämä tulkitaan monesti uskovien pilkkaamiseksi, mutta millä muulla tavalla voin perustella uskomattomuuttani? Voiko joku kertoa minulle miten voin perustella sitä etten usko jumaliin kertomatta miksei jumalia mielestäni ole olemassa?

Ateistin ei edes välttämättä tarvitse sanoa mitään ollakseen loukkaava ja epäkunnioittava uskontoja kohtaan. Ateismin myöntäminen koetaan suoraan loukkaukseksi ja haasteiksi jo pelkän olemassaolonsa ansiosta: ateismi edustaa uskovalle sitä etteivät kaikki usko siihen mihin he uskovat. Uskon kohde on syvästi uskovalle se selkein, tärkein ja pyhin asia maailmassa ja sen totuuden luonne on niin mahtava, että jokaisen älykkään ja rehellisen ihmisen pitäisi se ymmärtää luonnostaan. Jos joku ei tätä totuutta ymmärrä tai hyväksy, se on heti ristiriidassa uskovan maailmankuvan kanssa: tämän totuuden pitäisi olla niin hieno, että se otetaan vastaan silmät suurina revelaatiosta. Tämän takia ateistin ei tarvitse kuin sanoa olevansa olemassa ja tämä on jo riittävä peruste parhaalle fundamentalistille loukkaantua, sillä ateistin pelkkä olemassaolo kertoo ettei uskovan uskomaton totuus ole jonkun mielestä lainkaan uskottava. Sitten tämä uskosta vajaa henkilö voi vielä olla menestyvä, älykäs ja pahimmillaan myös hyvä ihminen ilman tätä uskoa joka uskovan mielestä on kaiken hyvyyden lähde.

Yritä tässä sitten olla loukkaamatta ketään kun pelkkä olemassaolosi on ärsyttävää ja kaikki mitä sanot ateismistasi on automaattinen loukkaus. Ateismista ei voi edes puhua, sillä jopa ateismistaan mainitseminen on joillekin loukkaavaa. Ainoa loukkaamaton asia on olla hiljaa ja pysyä piilossa ja siihen nykyinen ateistiliike ei suostu. Uskonnoilla ei ole etuoikeutta vallata julkista tilaa ja keskustelua.

Muistetaan myös, että on väärin sanoa ateistien haluavan todistaa ettei jumalia ole olemassa. On väärin sanoa että ateistit yrittäisivät todistaa ettei jumalaa ole, pikemminkin ateismin tärkein sanoma on, ettei ole olemassa todisteita joiden perusteella sanoa, että jumalia olisi olemassa. Huomaatteko eron? Ateismi ei tee väitteitä, teismi tekee. Jos uskonnot eivät yrittäisi vakuuttaa muita oman jumalansa olemassaolosta, ei yksikään ateisti puhuisi jumalten olemassaoloa vastaan.

Ateisti ei koskaan aloita keskustelua, vaan vastaa teistin antamaan väittämään; Ateismi ei nouse itsekseen, vaan se on reaktio uskonnolliseen väittämään että jumala olisi olemassa. Jos kukaan ei olisi keksinyt jumalia, ei kukaan olisi keksinyt että niihin uskomatta oleminen olisi minkäänlainen ismi.  Puhe jumalten olemassaolemattomuuden todistamisesta on itseasiassa harhautus, jolla yritetään viedä huomioita pois sieltä missä todistamisen tarve on. Todistuksen taakka on kuitenkin aihe toista päivää varten. 


Käännytyksestä ja tuputtamisesta 
"Ateismia tuputetaan liikaa! Ateistit tahtovat käännyttää kaikki samalla tapaa kuin uskovatkin! Ateismin tyrkyttämistä on nykyään joka paikassa!"


Sitten tulemme väittämään ateismin väkisin tuputtamisesta. Tämä väittämä on täysin virheellinen ellei jopa valheellinen.

Suurin osa ihmisistä joutuu näkemään vaivaa tahtoessaan altistua ateismille. Se ei ole aina vaikeaa ja pelkästään Internetistä löytyy useita hyviä ateistisia medioita ja tietopankkeja. Kuitenkin, altistuakseen ateismille täytyy vähintään eksyä keskusteluun ateistin kanssa, mutta ilman omaa aktiivisuutta ateismiin ei törmää. Ateismia ei yleensä lennä naamalle odottamatta tai vahingossa.

Tilanne on eri uskonnon kanssa.

Minkä tahansa kaupungin keskustan läpi kuljettaessa Jeesusta tullaan tarjoamaan hyvällä tuurilla pariinkin kertaan jos hyvä päivä sattuu. Ja parhaina päivinä uskoa tuodaan ihan kotiovelle ystävällisten ovikelloa soittavien todistajien muodossa. Ja tietysti uskoihin törmää suhteellisen jatkuvasti kirkkojen symboleina ja eri paikkoihin liimattuina uskoa tuputtavina lappusina. Uskonnot ja niiden symbolit ovat kaikkialla ja usein aktiivisesti haluavat kertoa lisää itsestään, halusit kuulla niistä tai et.

Mitä vastaavaa ateistit tekevät? Suomessa muistan äkkiä pari julkista tempausta ja pienen sarjan bussimainoksia. Ketään ei pysäytetä kadulla ja kysytä ovatko he vielä löytäneet Jeesukseen uskomattomuuden. Kenenkään ovikelloa ei soiteta ja tulla muistuttamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemattomuudesta.

Mutta onhan toki yksittäisiä ateisteja jotka kertovat ystävilleen ja tuttavilleen miten hienoa uskomattomuus on ja kuinka uskonnoissa on vikoja. Niin on. Ja jos joku oikeasti voi verrata tätä uskontojen harrastamaan systemaattiseen ja laajamittaiseen levitykseen, en voi enää jatkaa väittelyä sillä suhteellisuudentaju on oikeasti jossain kohtaa hukassa. Yksittäinen ihminen joka kertoo olevansa ateisti ja perustelee sitä, ei ole sama kuin Jehovan todistajat ovella kertomassa ilosanomaa. Ero on järjettömän suuri ja vertailua tehtäessä ei yhtäläisyyttä ateismin tyrkyttämisessä näy uskonnolliseen tyrkyttämiseen.

Mainittakoon vielä yksi asia: harva ateisti todella tahtoo käännyttää muita.

Ylimielisyydestä
"Ateisti on ylimielinen väittäessään ettei jumalia ole olemassa ja asettaessaan ihmisen luomakunnan kruunuksi leikkimään jumalaa. Ateistit väittävät tietävänsä kaiken."

Tuttuja argumentteja, mutta jälleen täysin virheellisiä. Syyte ylimielisyydestä on niin usein toistettu, ettei sen uskominen valtaosalle ihmisistä ole vaikeaa. Mikä tahansa valhe jota toistetaan tarpeeksi muuttuu hyväksytyksi totuudeksi. Ylimielisyysargumentti on kuitenkin fiktiivinen ja täysin päätön - varsinkin jos lähdemme vertaamaan ateismin "ylimielisyyttä" sen vaihtoehtona olevaan uskonnolliseen "nöyryyteen".


Ateismi on ylimielisyyden vastakohta ja teismi on huomattavasti ylimielisempää. Ateistina en tee ehdottomia väitteitä todellisuudesta, mutta nöyrä uskova taas tekee. Ateistina en väitä tietäväni maailmankaikkeuden absoluuttista totuutta. En sano ettei jumalten olemassaolo olisi mahdollista, mutta voin esittää useita argumentteja miksei se ole todennäköistä ja miksi olen itse päätynyt epäuskoon. Esitän että todisteiden valossa en voi päätyä uskomaan jumaliin. Ateistina en siis väitä omaavani mitään absoluuttista tietoa todellisuudesta.

Uskonnot esittävät tietävänsä kaiken takana olevan super-entiteetin (tai useita sellaisia) ja väittävät jopa tietävänsä Mihin tarkoitukseen maailma on suunniteltu, Miksi maailma on suunniteltu, Mihin maailma on menossa ja Mitä heidän entiteettinsä on mieltä siitä mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan. Jos nämä kaksi väittämää asettaa rinnakkain, en mitenkään voi käsittää miten ateismin puoli on se joka saa riesakseen ylimielisyyden viitan.


Toistan vielä: ateistina väitän vain etten ole vakuuttunut minkään jumalista olemassaolosta. Uskovana väitän käytännössä tietäväni maailmankaikkeuden salaisuudet. Vastaväitteenä uskova voi muistuttaa nöyryydestään ja siitä kuinka hän ei tiedä mitään ja niin edespäin - tämä on harhautus. Väite minkään jumalan olemassaolosta on massiivisen kokoinen kosmologinen väite. Esimerkiksi kristitty väite jumalasta joka on rakentanut maailman ja rakastaa meitä kaikkia ja on luonut meille loputtoman elämän ja niin edespäin - jos tiedän kaiken tuon, eikö se ole osoitus melkoisesta tietämyksestä? Ja jos et tiedä mitään, mistä tiedät että tämä jumaluus pitää muiden murhaamista pahana asiana tai ei tahdo antaa homoseksuaaleille avio-oikeutta?

Se että ikäänkuin ulkoistan kaiken tietämiseni jollekin ulkoiselle olennolle on näppärä tapa kiertää tietämisen taakka: en minä mitään tiedäkään, tiedän vain jumalan. Ja kun sitten kuulemme mitä jumala on mieltä asioista, tapaa se olla aina samaa mieltä kuin uskova itse on.

On vielä toinen syy miksi ateistien ylimielisyys on pahanlaatuista havaintovääristymää: todisteet. Uskon niihin asioihin jotka voidaan näyttää toteen tavalla tai toisella ja olen valmis muuttamaan mieltäni jos todisteet osoittavat johonkin tiettyyn suuntaan, vaikka se olisikin täysin jotain muuta kuin mitä olen siihen asti pitänyt totena. Voisi sanoa että käännän takkiani sujuvasti jos todisteet niin edellyttävät.

Ja tämä on juuri vastakohta sille miten uskonnossa toimitaan. Todisteet eivät saa uskoa järkkymään sillä todisteisiin ei uskota. Sanotaan että tiede muuttaa aina mieltään. Sanotaan että fossiilit ovat laitettu koettelemaan uskoa. Sanotaan vaikka mitä mutta todisteita ei todella harkita ja jos harkitaankin, niistä tavataan ohittaa ne mitkä eivät tue uskoa. Moni uskova jopa ylpeilee sillä miten uskoo vaikka todisteet sanoisivat mitä. Ja tämä ei muka ole ylpeyttä?

Ateistina uskon kyllä moniin asioihin ja päätän mihin uskon saamieni todisteiden perusteella. En ole tähän päivään kohdannut yhtään uskovaa joka voisi sanoa samoin ja esittää uskottavia todisteita tai perusteluja uskolleen. Olen ateisti koska en ole löytänyt todisteita joiden perusteella olla mitään muuta kuin ateisti. En ole mitenkään valinnut sitä tai päättänyt haluavani olla ateisti. Jos saisin valita, ottaisin jonkin maailmankuvan mihin kuuluisi mielellään lohikäärmeitä, avaruuskeisareita ja ehkä myös laser-aseita.

Kumpi on ylimielistä: hyväksyä todisteet ja muuttaa mielensä vai uskoa siihen mihin on jo kiintynyt uskomaan todisteiden vastaisesti.

Kysyttäessä maailman kaikkeuden synnystä tai moraalista tai muista suurista kysymyksistä, moni ateisti antaa toki tieteellisen vastauksen alkuräjähdysteoriasta, evoluutiosta tai muusta sellaisesta tekijästä. Nämä väittämät monesti tulkitaan todisteiksi ateismin ylimielisestä kaikentietävyydestä. Anteeksi nyt: Se, että yksilö kykenee kertomaan mikä on modernin tieteen paras saavutus selittää maailmankaikkeutta on ylimielistä? 

Loppusanat
En pidä uskovia ihmisiä mitenkään tyhminä. Olen vain eri mieltä siitä mihin lopputulokseen todisteet osoittavat - ja ne osoittavat vahvasti pois jumalista. Tässä on huomattava myös, etten kannata minkäänlaista uskoon pakottamista tai uskosta poispakottamista. Uskonvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan tärkeimpiä piirteitä ja vaikka en jumaliin usko, taistelen kyllä tarvittaessa oikeudesta uskoa jos yhteiskuntamme alkaisi vainota uskontoja.

Tämä kirjoitus otetaan varmasti jälleen esimerkkinä ateismin röyhkeydestä, ylimielisyydestä ja pelkäämättömyydestä loukata uskovia ja uskontoa jokaisen tilaisuuden tullen. Olenhan yllä haukkunut uskovia vaikka millä tavalla - vai olenko? Jos koet loukkaantuneesi mistään yllä olevasta, kysy itseltäsi miksi. Loukkaako tässä ateisti sinua vai loukkaannutko ateismista? Olenko ylimielinen kun sanon, että mielestäni uskon todisteisiin pyhien kirjojen yli? Olenko ylimielinen kun perustelen sen? Olenko loukkaava kun kerron periaatteet miksi en usko jumalaan? Tuputanko uskomattomuuttani tässä blogissa jota sinä vapaaehtoisesti luet?

Automaattinen lehtimies

Tässä tekstissä on tietty pointti, joka ei välttämättä avaudu heti alussa. Tämä pointti paljastetaan lopussa. Kiireisille lukijoille: voit ohittaa kursivoidun osuuden menettämättä täysin tekstin pointtia.

Oletettavasti tämänhetkinen yhtiörakenne takaa sen, että huomattava osa on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa ennusteita tulevaisuuden kehityssuunnista. Arkipäivän kokemukset osoittavat, että erilaisten toimintamuotojen jatkuva kehitys antaa myönteisen panoksen saneeraamiseen ja uudenaikaistamiseen ja edistää vastuunsa tuntevaa asennetta organisaatiossa toimivilta. 

Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että toimihenkilöiden osaksi tulevien opintojen vaikutustaso ja kohdentuminen tekee mielenkiintoiseksi yrityksen eritellä erilaisia toimintamuotoja. 

Keskeiset ideologiset periaatteet samoin kuin erilaisten toimintamuotojen jatkuva kehitys takaa sen, että huomattava osa on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa virikkeellisiä kasvatustavoitteita. Organisaation tuntema huoli, mutta ennen kaikkea luovien näkemysten huomiointi takaa sen, että huomattava osa on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa alustavia ehdotuksia. Niinpä tämänhetkinen yhtiörakenne näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa virikkeellisiä kasvatustavoitteita. 

Oletettavasti tästä kaikesta pysyvänä osoituksena oleva informaatio- ja tiedotustoimintamme velvoittaa meitä analysoimaan vastuunsa tuntevaa asennetta organisaatiossa toimivilta. Keskeiset ideologiset periaatteet samoin kuin nykyinen organisaatiorakenne tekee vaikeaksi arvioida erilaisia toimintamuotoja. Kuitenkin tästä kaikesta pysyvänä osoituksena oleva informaatio- ja tiedotustoimintamme näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa alustavia ehdotuksia. On tarpeen todistella näiden ongelmien merkitystä, sillä toimihenkilöiden osaksi tulevien opintojen vaikutustaso ja kohdentuminen antaa myönteisen panoksen saneeraamiseen ja uudenaikaistamiseen ja edistää nykyisiä taloudellisia ja hallinnollisia oloja. 

Tajusitko luettaessa mistä ylläolevat kappaleet kertoivat? Eivät mistään itseasiassa. Koko kursivoitu tekstialue on tietokoneella generoitua ns. puppua, eikä sisällä mitään aihepiiriä eikä substanssia. Lisää voi generoida osoitteessa: 
http://unknownpixels.com/puppua.php

Tällä hetkellä tällainen puppu on pelkkää sitä itseään: puppua. Mutta voisiko sitä viedä eteenpäin? Osa puppugeneraattoreista antaa nykyään jo valita aihepiirin ja tuottaa kyseisestä aiheesta sujuvaa puppua. Mutta mitä käy jos pupun sijaan tällainen tekstiä generoiva ohjelma kykenee kirjoittamaan järkevää ja sielukasta tekstiä?

Tietokoneet ovat muuttaneet monia ammatteja ja kuten kaikki teknologia, tehneet myös joistain ammateista tarpeettomia. Lehdistö on tällä hetkellä suuren muutoksen edessä Internetin paineen takia, mutta lisäksi osaa lehtimiehistä ei välttämättä kohta enää tarvitakaan. Nimittäin tiettyjä lehtien sisältöjä osataan jo generoida lähes täysin tietokoneistetusti. Yhtenä esimerkkinä on kehitetty ohjelma joka kykenee urheilutulosten perusteella rakentamaan täysin kelvollista artikkelitekstiä.

Urheilutuloksista juttujen kirjoittaminen  voi toki olla joskus virikkeellisempääkin, mutta valtaosassa lehdistä joiden pääaihe ei ole urheilu, tulokset raportoidaan tavalla joka jo itsessään ei sisällä paljoa muuta oleellista kuin tulokset. Tämänkaltaiset asiat tietokone kykenee kirjoittamaan lähes ihmistä vastaavalla tavalla. Samaa voidaan soveltaa muuallekin: esimerkiksi pörssikurssien kehitystä analysoivat artikkelit tai sää voidaan varsin hyvin muuttaa täysin tietokoneella generoiduiksi. Syötetään ohjelmaan tietyt parametrit (mikä sää missäkin on, missä on varoituksia) ja  minkä tyylisesti ne halutaan esittää (humoristinen, vakava, Savon-murre) sekä ehkä myös jokin käsin kirjoitettu loppulause ("Siinä oli sää, seuraavaksi mää").

Tokihan osa lehdistöstä on kuitenkin sellaista, ettei kylmä tietokone voi heitä korvata? Pakinoiden kirjoittajat, kolumnistit, poliittiset kommentaattorit - kuinka näiden inhimillistä kirjoitustapaa ja kosketusta voisi tietokone matkia? Toistaiseksi tällaista juuri lukemanne kaltaista tekstiä on hankala rakentaa tietokoneella, mutta asioiden muuttuminen ei välttämättä ole kovin kaukana. Jo nyt on pystytään generoimaan ohjelmallisesti halutun kaltaista tekstiä ja on myös ohjelmia jotka kykenevät vastaamaan suhteellisen järkevästi ihmisen esittämään puheeseen. Eikä unohdeta että puhetta ja konteksteja ymmärtävät ohjelmistot ovat myös jo pitkällä.

Oppiva journalistiohjelma voi myös olla ihmistä kyvykkäämpi oppimaan. Jos ohjelma esimerkiksi saa aktiivisesti palautetta (esim. arvosanoja käyttäjiltään) se kykenee muodostamaan näistä käsityksen yleisöstään ja lopulta kirjoittamaan aina tekstiä joka on sen kohdeyleisön mieleen. Ja jos teknologia on tarpeeksi älykästä ei se välttämättä tarkoita pelkkää Yes-mies tyyppistä yleisön suosikkiaiheiden kirjoittamistan yleisön mielipiteiden mukaan, vaan ehkä jopa syvempääkin analysointia. Käytännössä älykkääksi rakennettu ohjelma joka kykenee pitämään tietokantaa siitä mikä milloinkin on kiinnostavaa voi siis todella olla parempi journalisti kuin ihminen vastaavassa tilanteessa. 

Ihmisistä lähtöisin olevalle journalismille on todennäköisesti aina kysyntää, mutta teknologia on menemässä pisteeseen jossa se ei välttämättä olekaan enää ainoa vaihtoehto. Kaikki eivät välttämättä välitä kirjoittiko mielenkiintoisen poliittisen artikkelin ihminen vai tietokone - kunhan se on mielenkiintoinen. Ja mistä erotamme lopulta onko teksti tietokoneen vai ihmisen käsistä? Mikä estää lehteä väittämästä artikkeleidensa olevan edelleen ihmisjournalistien kirjoittamia?

Mikä estää muiden ammattien jäämisen lehtimiehen lailla historian reliikiksi? Muusikot voivat huomata leipänsä ohentuvan kun automaattinen musiikkiohjelma kykenee luomaan vetoavampaa ja "omaperäisempää" musiikkia kun yksikään säveltäjä. Ja sopiva automaattimuusikko tietysti soittaa jo kyseisen kappaleen ihmisversiota paremmin. Tämä ei ole täysin fiktiivistä, vaan japanissa on jo täysin ohjelmallisesti "laulettua" musiikkia ja ompahan virtuaalinen artisti tehnyt myös live-keikkoja.

Kuten tehtaat ja automaatio söivät aikanaan tiettyjä ammatteja, tulevat nämä muutokset varmasti samaan tapaan tekemään joistain ammateista vähemmän tarpeellisia tai ainakin muuttamaan niitä. Ehkäpä journalismi siirtyy artikkeleiden kirjoittamisesta faktojen keräämiseksi. Ehkäpä artistit ovat laulajien ja muusikoiden sijaan musiikkiteoreetikkoja jotka luovat algoritmeja musiikkia tekeville ohjelmistoille.

Tai ehkä mitään ei tapahdu ja kaikki pysyy ikuisesti samanlaisena kun se on nyt. Pää pensaaseen on hyvä asenne. Tätäkin blogia tulee aina kirjoittamaan ihminen, ei koskaan Google Auto Blogger 1.0. Vai..?

"Ja nyt tämän kesän superhitti "Baby olet mun Baby" vanhalta suosikiltamme Song Writer Program 2.0:lta. Tokihan uusi 3.0 tuottaa hiotummat lyriikat, mutta 2.0:n karkeudessa on tiettyä kauneutta. Esittäjä on SongBot ja orkesterina Windows Orchestra. Take it away!"

Ateismi on turhaa

Luitte otsikon ihan oikein.

Ateismi on ihmismäärittelynä siitä mielenkiintoinen ettei se kerro ihmisestä oikeastaan kuin yhden asian. Ateismiin kuitenkin liitetään hirvittävän suuri määrä asioita jotka eivät itseasiassa liity ateismiin mitenkään. Ateismi ei tarkoita vasemmistolaisuutta, kommunismia, talousliberaaliutta eikä siitä voida päätellä mitä henkilö on mieltä raskaudenkeskeytyksistä. Ateismi ei edes ole sama asia kuin skeptisyys. Ateismi ei tarkoita kuin yhtä asiaa: henkilöä joka ei usko yhteenkään jumalaan.

Ateisteista monet ovat toki vaikka mitä - skeptikkoa vasemmistolaisia, opettajia, tiedemiehiä, k*sipäitä - mutta mitkään niistä eivät ole ateismin osia eivätkä koske kaikkia ateisteja. On ateisteja jotka eivät ole skeptikkoja, on jopa uskonnollisia ateisteja (Buddhalaisuus ei sisällä jumalia ja on näinollen pitkälti ateistinen uskonto).

Miksi ateismi on sitten turhaa? Siksi että sen pitäisi olla oletustila ellei erikseen määritetä jotain muuta. Jos en harrasta pyöräilyä, en ole asyklisti, jos en osaa lentää lentokonetta, en ole aplanisti. Jos jotain ei harrasta, ei ole erillistä termiä kuvaamaan mitä en harrasta ja samalla tavalla ateismin termi on tarpeeton: en harrasta uskontoa, tarvitseeko sitä kuvaamaan oikeasti erillisen termin?

Termi kuitenkin tarvitaan tällä hetkellä. Kun uskonnollisuus on maailmassa vielä se yleisempi vaihtoehto kuin uskonnottomuus tarvitsee uskova enemmistö termin jonka alle määrittää uskomattoman vähemmistön. Uskonto tarvitsee ateismia, eivät ateistit.

Nostalgiatrippini: Vagrant Story

Vagrant Story on toiminnallinen roolipeli Final Fantasyn tekijöiltä vuodelta 2000. Se ilmestyi alunperin alkuperäiselle PlayStationille ja myöhemmin ladattavana pelinä PlayStation Storeen. Kyseessä on hyvin tunnelmallinen matka läpi Léa Monden rauniokaupungin huomattavasti kypsemmässä hengessä kuin valtaosassa pelejä.

Kyseessä on myös yksi parhaita tietokoneroolipelejä ikinä.

Törmäsin itse tähän helmeen aikanaan PlayStationilla mutta en ennättänyt pelata sitä loppuun, sillä käsiini saama versio oli amerikkalainen eikä pyörinyt kuin lainaamallani muokatulla PlayStation-konsolilla. Kun konsoli piti palauttaa, Vagrant Storyn pelaaminen loppui. Olin kuitenkin jäänyt koukkuun ja pelin kesken jääminen harmitti minua vuosia.

Lopulta Vagrant Story julkaistiin PlayStation Storessa ladattavana pelinä jota pystyi siis pelamaan Playstation 3:lla ja PSP:llä ja se oli heti ostettava. Pelasin peliä oston jälkeen monta tuntia ja sitten pienissä erissä hitaasti kappale kerralla eteenpäin, kunnes lopulta hieman ennen tämän tekstin kirjoittamista pääsin viimein lopputeksteihin. Pelasin pelin läpi aikavälillä 2001-2011 ja kun tekstit rullasivat eteeni, olo oli hyvin haikea.

Olin aloitanut pelin tuona aikana kolmasti: kerran PlayStation 1:llä, kerran emulaattorilla ja lopulta PSP:llä. Olin nähnyt pelin alun useita kertoja ja pelannutkin sitä eteenpäin aika pitkälle, mutta kertojen välissä oli aina tarpeeksi aikaa etten muistanut kaikkia salaisuuksia tai tapahtumia ulkoa. Kuitenkin pieni tuttuus oli koko ajan esillä peliä pelattaessa.

Kun lopulta peli loppui olin tutustunut pelin hahmoihin monesti ja jopa kiintynyt siihen ja pelin loppuminen tarkoitti loppua myös näille. Peli jota olin pelannut näinkin pitkään oli kasvanut kiinni ja ehkä sen pelaaminen toi mieleen myös nostalgisia muistoja menneiltä ajoilta.

Elämämme pelit, oi näitä muistoja.